Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te joilla ei ole ketään. Kuka lohduttaa tai edes kuuntelee kun on vaikeaa?

Vierailija
16.06.2021 |

Eri syistä läheiset ihmissuhteeni on muutaman vuoden aikana hiipuneet tai loppuneet. Kaksi läheistä kuollut, muutama ihmissuhde kadonnut koronan vuoksi, aviomies vetäytyi elämään omaa elämäänsä irralleen minusta ja lapsista ja haluaa nyt erota, muutama ystävyys hiipui kun minun rooliksi jäi aina se kuuntelijan ja tukijan rooli mutta minun asioille ei ollut koskaan tilaa ja otin itse etäisyyttä. Muitakin syitä ihmissuhteideni hiipumiselle on, mutta tuossa nyt tärkeimmät. Jäljellä ei ole ketään aikuista läheistä tai ystävää joka kuuntelisi, ja nyt minulla on todella vaikea tilanne, jota haluaisin purkaa jonkun kanssa, saada ehkä neuvojakin. Huomaan myös että masennus alkaa hiipimään minuun kun ei ole enää ketään jonka kanssa edes jutella.

Miten te muut joilla ei ole ketään? Miten te olette selvinneet?

Kommentit (63)

Vierailija
61/63 |
17.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oliskin mies, niin mies ei ainakaan. Eivät ole järin empaattisia. Eivät pysty hoivaamaan.

Miehistä 1/100 pystyy käsittelemään perhettään ja lähipiiriään kohdannutta kriisiä. Jos syntyy vammainen lapsi, mies lähtee ja menee uuteen liittoon tekemään terveitä lapsia. Jos nainen sairastuu vakavasti, mies lähtee ja ottaa terveen naisen. Omia vanhempiaan miehet eivät hoivaa.

Vierailija
62/63 |
17.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti:D

Yksinäisyys ei ole sairaus. Itselläni ei ole varaa maksaa yksityiselle terapeutille ja kun en ole sairas, Kelan korvausta ei tietenkään saa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/63 |
18.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki jotakin keskusteluapua. Monessa kunnassa mielenterveystoimistosta tms saa ilmaseksi käydä jutteleen. Pääset pohtimaan jonkun kanssa asiaasi.

Minulla ei ole ollut ketään nyt pariin vuoteen ja tähän on tottunut. Itekseen märehdin asiat läpi ja jatkan elämää. Ennen tein juuri noin kuin neuvoin sua, eli hankin ulkopuolista keskusteluapua. Viime aikoina ei ole enää ollut silleen tarvetta sille ku on tottunut tähän yksinoloon

Olen käynyt elämäni varrella useampaankin otteeseen jollain psykologilla, en siis hoidossa vaan ihan maksanut itse että voi vain jäsentää ajatuksia kun on joku kriisitilanne ollut. Ihan hyviä kokemuksia nuo mutta ne ei korvaa sitä että olisi joku jolle kertoa mitä tein tänään tai mitä kuuluu. Nyt ei ole edes rahaa mennä juttelemaan. Ap

Minä kun aikanani erosin, niin yksi vaikeimmista asioista oli se, ettei ollut ketään, jolle soittaa spontaanisti. Tai olihan minulla äiti ja kaksi ystävää, mutta ei heille soita ”hei, näin juuri ketjukolarin” tai ”arvaa, kenet juuri näin”. Muille ihmisille nämä asiat kertoo korkeintaan vasta sitten, kun heitä näki - ja se oli harvoin.

Mutta, kuten kaikki yllä sanovat, niin kaikkeen tottuu.

Jos jäsennät ajatuksia puhumalla, niin suosittelen päiväkirjan pitämistä.

Se on hankala asia kun yksinäisyyteen kyllä tottuu, mutta ei se silti ole terveydelle hyväksi. Ja ne omat sosiaaliset kyvyt rappeutuu, eikä enää oikein osaa edes jutella ihmisten kanssa.