Kysy työväenluokkaiselta, lastenkodissakin olleelta lähihoitajalta mitä mieleen juolahtaa!
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita koulutusvaihtoehtoja harkitsit kuin lähäri? Parturi-kampaaja?
Muistaakseni mietin jotakin maalarin ammattia.
ap
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta samanlainen tausta.
Minulla oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 8,1. Tunnen akateemisia ja olen naimisissa tekniikan tohtorin kanssa.
Itsellä myös samanlainen tausta, lähihoitajaksikin olen valmistunut. Päättötodistuksessa ka. 8.5, kolme ammattia, puoliso perusduunari. Tunnen akateemisia.
Haluaisitko olla kaverini? Käydä vaikka lenkillä tai soitella kun potuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla shokkivärjätty tukka? Paljon tatuointeja? Blingbling-vaatteet?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko olla kaverini? Käydä vaikka lenkillä tai soitella kun potuttaa?
Jos olisit kiva tyyppi, niin ehkä. Toisaalta minulla on ihan riittävästi kavereita ja haluan olla rauhassakin.
ap
Vaikutat fiksulta, oletko koskaan ajatellut että voisit kouluttautua lisää, esim sairaanhoitajaksi?
Vierailija kirjoitti:
mikä tekee sinusta työväenluokkaisen? Mitä pitäisi taphtua, että ”nousisit” keskiluokkaan?
Olen lähihoitaja, joten olen työväenluokkaa. En tiedä nostaako sairaanhoitajaksi opiskeluni minua "luokassa", tuskin kun työnkuva ei niin hirveästi muut palkasta puhumattakaan.
ap
Onko lääkelaskut sinun mielestäsi vaikeita? Saatko tentit läpi helposti?
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat fiksulta, oletko koskaan ajatellut että voisit kouluttautua lisää, esim sairaanhoitajaksi?
Opiskelen työn ohessa sairaanhoitajaksi parasta aikaa.
ap
Ja kiitos kommentista.
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkelaskut sinun mielestäsi vaikeita? Saatko tentit läpi helposti?
Ei olleet vaikeita, tentit meni läpi ekalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö temppareista?
En, koska liian moni vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä ja ongelmaiselta. Ohjelman ideakin on surkea.
Onko opintoihisi kuulunut psykiatria pakollisena? Viitaten ilmaisuusi "persoonallisuushäiriöinen". Miten määrittelet persoonallisuushäiriöisen, mikä on ammatillinen kompetenssisi siihen? Lisäksi kysyisin, millä tavalla laitoslapsuus on vaikuttanut elämääsi ammatinvalinnan suhteen ja onko taustallasi ollut vaikutuksia ihmissuhteisiisi, työskentelyysi ja paitsi elämänasenteeseesi, myös asennoitumiseesi työssäsi tapaamiasi ihmisiä/potilaita kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö temppareista?
En, koska liian moni vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä ja ongelmaiselta. Ohjelman ideakin on surkea.
Onko opintoihisi kuulunut psykiatria pakollisena? Viitaten ilmaisuusi "persoonallisuushäiriöinen". Miten määrittelet persoonallisuushäiriöisen, mikä on ammatillinen kompetenssisi siihen? Lisäksi kysyisin, millä tavalla laitoslapsuus on vaikuttanut elämääsi ammatinvalinnan suhteen ja onko taustallasi ollut vaikutuksia ihmissuhteisiisi, työskentelyysi ja paitsi elämänasenteeseesi, myös asennoitumiseesi työssäsi tapaamiasi ihmisiä/potilaita kohtaan?
Työssäni kohtaan paljon persoonallisuushäiriöisiä. En ole lääkäri, joten en tietysti voi diagnoosia antaa, mutta kokemus on jotakin sekin ja kaiken lisäksi tämä on vauvapalsta missä viskotaan välillä mitä sattuu. Laitetaan vaikka sen piikkiin.
Lastenkodissa oloni lapsena ei varmaan vaikuttanut alalle hakeutumiseeni, enemmän koulutuksen suosio ja työmahdollisuudet. Työssäni hoidan aina kaiken niin, että mitään omasta historiastani ei heijastu työhöni, vaan olen ammatillinen. Sen verran taustat kuitenkin vaikuttaa, että minun on vaikea hyväksyä tai ymmärtää ihmisiä, jotka ovat tuhonneet itsensä ja omaisensa esimerkiksi huumeilla. Mutta kuten sanottua, en anna sen näkyä työssäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö temppareista?
En, koska liian moni vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä ja ongelmaiselta. Ohjelman ideakin on surkea.
Onko opintoihisi kuulunut psykiatria pakollisena? Viitaten ilmaisuusi "persoonallisuushäiriöinen". Miten määrittelet persoonallisuushäiriöisen, mikä on ammatillinen kompetenssisi siihen? Lisäksi kysyisin, millä tavalla laitoslapsuus on vaikuttanut elämääsi ammatinvalinnan suhteen ja onko taustallasi ollut vaikutuksia ihmissuhteisiisi, työskentelyysi ja paitsi elämänasenteeseesi, myös asennoitumiseesi työssäsi tapaamiasi ihmisiä/potilaita kohtaan?
Työssäni kohtaan paljon persoonallisuushäiriöisiä. En ole lääkäri, joten en tietysti voi diagnoosia antaa, mutta kokemus on jotakin sekin ja kaiken lisäksi tämä on vauvapalsta missä viskotaan välillä mitä sattuu. Laitetaan vaikka sen piikkiin.
Lastenkodissa oloni lapsena ei varmaan vaikuttanut alalle hakeutumiseeni, enemmän koulutuksen suosio ja työmahdollisuudet. Työssäni hoidan aina kaiken niin, että mitään omasta historiastani ei heijastu työhöni, vaan olen ammatillinen. Sen verran taustat kuitenkin vaikuttaa, että minun on vaikea hyväksyä tai ymmärtää ihmisiä, jotka ovat tuhonneet itsensä ja omaisensa esimerkiksi huumeilla. Mutta kuten sanottua, en anna sen näkyä työssäni.
ap
Lisätään siis että työskentelen psykiatrisessa sairaalassa ja psyyken sairaudet ja oireet kuuluivat jo koulussa perustentteihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö juoda sidukkaa?
Tykkään enemmän viinistä.
Oletko saavuttanut tietyn kypsyystason tavanomaista nuorempana taustasi vuoksi ja koetko että taustasi antaa sinulle vahvuuksia ja näkemystä työhösi? Ja oletko kutsumustehtävässäsi?
Toivotan onnea jatko-opintoihisi ja menestyksekästä uraa tärkeiden asioiden parissa!
Vierailija kirjoitti:
Oletko saavuttanut tietyn kypsyystason tavanomaista nuorempana taustasi vuoksi ja koetko että taustasi antaa sinulle vahvuuksia ja näkemystä työhösi? Ja oletko kutsumustehtävässäsi?
Toivotan onnea jatko-opintoihisi ja menestyksekästä uraa tärkeiden asioiden parissa!
Olen aina joutunut olemaan ikäistäni vanhempi, että varmaan näin on. Työssäni koen, että kokemuksista on hyötyäkin, ainakin niin että en hätkähdä pienistä. Jotkut asiat kuitenkin tuntuvat ikäviltä, koska ne tuovat alitajuisia muistoja mieleen, mutta ne olen oppinut hallitsemaan. Työni on ihan ok, mutta kutsumusammatissani en kuitenkaan katso olevani. Uskoisin, että jos lapsuuteni olisi ollut normaali, tekisin jotakin muuta. En silti murehdi sitä, elämässä pelataan niillä korteilla jotka annetaan ja sen olen jo hyväksynyt.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko saavuttanut tietyn kypsyystason tavanomaista nuorempana taustasi vuoksi ja koetko että taustasi antaa sinulle vahvuuksia ja näkemystä työhösi? Ja oletko kutsumustehtävässäsi?
Toivotan onnea jatko-opintoihisi ja menestyksekästä uraa tärkeiden asioiden parissa!
Olen aina joutunut olemaan ikäistäni vanhempi, että varmaan näin on. Työssäni koen, että kokemuksista on hyötyäkin, ainakin niin että en hätkähdä pienistä. Jotkut asiat kuitenkin tuntuvat ikäviltä, koska ne tuovat alitajuisia muistoja mieleen, mutta ne olen oppinut hallitsemaan. Työni on ihan ok, mutta kutsumusammatissani en kuitenkaan katso olevani. Uskoisin, että jos lapsuuteni olisi ollut normaali, tekisin jotakin muuta. En silti murehdi sitä, elämässä pelataan niillä korteilla jotka annetaan ja sen olen jo hyväksynyt.
ap
Niin ja kiitos kannustuksesta sinullekin!
Millainen lapsuudenperhe sinulla oli? Miksi jouduit lastenkotiin?
Valehtelisin, jos sanoisin että en, mutta ymmärrän kyllä tosiasiat enkä kiukuttele kellekään muille kuin kuolleille vanhemmilleni.
ap