Miksi on niin vaikeaa sanoa ystävälle että lähde jo menemään?

Sopii aina tapaamisen ja tietylle aikavälille esim. klo 17-18. Sen jälkeen kumpikin jatkaa matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää, että ystäväni kirjoittelee minusta näin, päättäisin ystävyyden. Ystävä on ihminen, jolle puhuu suoraan, jonka selän takana ei juorua, jota arvostaa. Tässä puuttuu kaikki nämä.

Ajattelin samaa, mutta sä ehdit kirjoittaa sen ensin.

Top 3 -rasittavimpiin ihmistyyppeihin kuuluvat nämä jotka eivät sano mitä tuntevat, vaan odottavat toisilta telepaattisia kykyjä.

Selän takana kyllä valitetaan. Tai nykyversio samasta - rutistaan netissä.

Joskus mietin että miten ihminen voi varttua aikuiseksi oppimatta edes kommunikaation perusteita.

Oothan säki varttunu aikuiseksi vaikket edes sisäistä lukemaasi.

Unohtui aiemmasta että myös etukäteen voi sopia kauanko vierailu kestää, jos on muuta tehtävää tai vaikka ei olisi. Silloin toinen ei ehkä loukkaannu tai päättää tuleeko toisella kertaa. Ei ole myös pakko ottaa usein vieraita vastaan, jos haluat omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi et käytä samaa taktiikkaa kun ystäväsi tulee luosesi? "Joo-o, pitäisi lähteä kauppaan, leikata nurmikko jne, oli kiva tavata"

Ja juuri sitä nyt mietin että miksi en saa sanottua. :D Se on kuitenkin niin luontevaa kun itse olen ystävän luona. Enkä ikinä usko että ystäväni ottaisi siitä mitenkään itseensä. Jotenkin se vaan tuntuu niin... epäkohteliaalta.

Ap

Jos olette oikeasti ystäviä niin voit sanoa suoraan tuntemuksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Siksi ettei löydy oikein muotoiltuja sanoja (ettei töksäytä), "pienessä paniikissa" lauseet ovat hakusessa, ellei harjoittele lauseita etukäteen. Esimerkiksi "Nyt täytyy lopetella tämä vierailu, koska kello on tuon verran ja minun pitää vielä tehdä muutama asia. Olipa mukava kun pääsit käymään ja otetaan toisella kertaa uusiksi." Tuosta voisi tehdä myös lyhyen version ja eri versioita paperille.

Kai se on juurikin tämä. Ystäväni on mulle hyvin rakas, enkä halua vahingossakaan antaa sellaista kuvaa etten kaipaa hänen seuraansa. Toisaalta typerää, sillä tiedän aivan hyvin ettei hän ajattelisi mitään sellaista.

Ap

Jännää, miten osan mielestä manipulointi, teeskentely ja vihjailu kuuluvat ystävyyteen. Lapasmaisuus tällaisessa tilanteessa ei ole kenenkään tunteita huomioon ottavaa vaan itsekeskeistä ja loukkaavaa. Ystävälle voi sanoa suoraan ja nätisti, että nyt täytyy lopetella kahvittelu, kaipaan omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja toinen vinkkini on se, että jos aina tai usein sama ihminen ei tajua lähteä, niin jo tapaamista sovittaessa tai tapaamisen alkaessa sanon että mulla on sitten menoa 1,5h tms päästä, jolloin tilanne oikenee itsekseen eikä tarvi vaivaantuneena yrittää sanoa johonkin väliin että nyt sun täytyis mennä.

T. Aiempi jolla sama ongelma

Tämä on aivan timanttinen vinkki. Ensi kerralla sanon etukäteen että neljältä voi tulla ja puoli kuudelta on sopiva lähteä kun alan tehdä kouluhommia.

Ehkä tämä ei aiemmin tullut mieleen kun ei tämä ystäväni joka kerralla viivy koko iltaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten osan mielestä manipulointi, teeskentely ja vihjailu kuuluvat ystävyyteen. Lapasmaisuus tällaisessa tilanteessa ei ole kenenkään tunteita huomioon ottavaa vaan itsekeskeistä ja loukkaavaa. Ystävälle voi sanoa suoraan ja nätisti, että nyt täytyy lopetella kahvittelu, kaipaan omaa aikaa.

En tiedä miten minun lapasmaisuuteni voisi ystävääni loukata. Ei hän tiennyt että mulla olisi ollut muutakin kun en sitä sanonut. Hän lähti tyytyväisenä menemään kun itse halusi. Kukaan ei pahoittanut mieltään, minä vaan ihmettelen miksi en saa sanotuksi.

Ap

Olen ollut sivustakatsojana tällaisessa tilanteessa. A ja B ja minä rupatellaan.

Ollaan, juodaan kahvia, syödään, nauretaan. Kukaan ei ilmaise epäviihtyvyyttä. Jos B tuumii että pitäisi varmaan lähteä, A sanoo että älä nyt vielä. Niin B jää, ja illanvietto jatkuu.

Kun B lähtee, A puuskahtaa: no vihdoin se lähti. Sen jälkeen hän alkaa arvostella B:tä ja tivata huomasinko sitä ja tätä, ja kyllä oli tämä ja tuo rasittavaa.

Suosittelen ottamaan etäisyyttä A:n kaltaisiin, sillä kun sinä et ole paikalla, hän juoruaa sinusta aivan kuten hän halusi juoruta B:stä sinulle.

Jos pitää kiirehtiä niin älä kutsu verkkaista ihmistä kylään lainkaan.

Jotain sun täytyy keksiä, nimittäin kolme tuntia on monille aika lyhyt aika eikä itse välttämättä tajua, että se on sulle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja toinen vinkkini on se, että jos aina tai usein sama ihminen ei tajua lähteä, niin jo tapaamista sovittaessa tai tapaamisen alkaessa sanon että mulla on sitten menoa 1,5h tms päästä, jolloin tilanne oikenee itsekseen eikä tarvi vaivaantuneena yrittää sanoa johonkin väliin että nyt sun täytyis mennä.

T. Aiempi jolla sama ongelma

Tämä on aivan timanttinen vinkki. Ensi kerralla sanon etukäteen että neljältä voi tulla ja puoli kuudelta on sopiva lähteä kun alan tehdä kouluhommia.

Ehkä tämä ei aiemmin tullut mieleen kun ei tämä ystäväni joka kerralla viivy koko iltaa.

Ap

Ja sen kerran kun hän olisi tarvinnut tukea ja halusi olla kanssasi sinulla ei ollut aikaa. Käännä toisinpäin, entä jos sinulla olisi tarve vain istua ja vääntää asioita, niin ystävä sanoisi, että sori, haluan nyt omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sivustakatsojana tällaisessa tilanteessa. A ja B ja minä rupatellaan.

Ollaan, juodaan kahvia, syödään, nauretaan. Kukaan ei ilmaise epäviihtyvyyttä. Jos B tuumii että pitäisi varmaan lähteä, A sanoo että älä nyt vielä. Niin B jää, ja illanvietto jatkuu.

Kun B lähtee, A puuskahtaa: no vihdoin se lähti. Sen jälkeen hän alkaa arvostella B:tä ja tivata huomasinko sitä ja tätä, ja kyllä oli tämä ja tuo rasittavaa.

Suosittelen ottamaan etäisyyttä A:n kaltaisiin, sillä kun sinä et ole paikalla, hän juoruaa sinusta aivan kuten hän halusi juoruta B:stä sinulle.

Minä taas odotin viimeisen tunnin että ystäväni tekisi aloitteen lähtemiseen. Ei mulla siinä siis mitään suurempaa hätää ollut kylläkään. Mutta kun ystävä sanoi että voisi alkaa pikkuhiljaa lähtemään, sanoin että hyvä idea, ehdinkin vielä tehdä asian x ja jopas kello vierähtikin.

Ehkä tilanteesta tekee hankalan juuri se ettei rupateltu mukavia vaan vähän ikävämpiä asioita. Siksi tuntui vaikealta sanoa että mene, kun ei mulla kuitenkaan ole mitään niin tähdellistä etten ehtisi hoitaa asioita huomennakin.

Mutta ei kai se minusta pahaa ystävää tee etten jaksa analysoida miehen viestejä enää neljättä tuntia, vaikka tiedän että se on ystävälleni terapeuttista ja tarpeellista.

Ap

Kylläpä täällä on taas kylmää kyytiä.

Olisi kiva tietää, miten moni kommentti on saman henkilön kirjoittama, kun tuntuu olevan kovin samanhenkisiä ja samantyylisiä kommentteja. 

Eiköhän AP:n haukkuminen narsistiksi, hyväksikäyttäjäksi ja juoruilijaksi ole vähän liikaa? 

Juoruilu tarkoittaa minusta sitä, että puhuu nimellä mainiten ihmisestä, eikä anonyymillä palstalla. 

Ja 3 tuntia on aika pitkä vierailu, varsinkin jos puhuu vain itsestään eikä yhtään kysy mitä toiselle kuuluu. Mulla on ollut ihan samanlainen "ystävä", joka halusi tulla terapoitavaksi pitkälle vierailulle. Jos yritin sanoa jotain joka ei liittynyt hänen ongelmiinsa, hän jätti sen täysin huomiotta ja alkoi taas posottaa itsestään. Tuli kuitenkin onneksi sen verran myöhään, että voin 23 aikaan sanoa että mun pitää mennä kohta nukkumaan, kun on aamulla noustava töihin. Sen tajusi ja lähti pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten osan mielestä manipulointi, teeskentely ja vihjailu kuuluvat ystävyyteen. Lapasmaisuus tällaisessa tilanteessa ei ole kenenkään tunteita huomioon ottavaa vaan itsekeskeistä ja loukkaavaa. Ystävälle voi sanoa suoraan ja nätisti, että nyt täytyy lopetella kahvittelu, kaipaan omaa aikaa.

En tiedä miten minun lapasmaisuuteni voisi ystävääni loukata. Ei hän tiennyt että mulla olisi ollut muutakin kun en sitä sanonut. Hän lähti tyytyväisenä menemään kun itse halusi. Kukaan ei pahoittanut mieltään, minä vaan ihmettelen miksi en saa sanotuksi.

Ap

Perehdy tunnelukkoihin.

Turha neuvoa sua juttelemaan asiasta ystävien kanssa. Jos sulla olisi ystäviä olisit tehnyt sen jo.

Turha myöskään kehottaa puhumaan asiasta ammattiauttajalle.

Et kuitenkaan tee sitä.

Jatka siis seurusteluasi älylaitteesi kanssa ja googlaa tunnelukko. Kirjoitustyylistäsi huomaan että olet kohtuullisen älykäs, joten luultavasti kykenet lukemaan ja ymmärtämään popularisoitua psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja toinen vinkkini on se, että jos aina tai usein sama ihminen ei tajua lähteä, niin jo tapaamista sovittaessa tai tapaamisen alkaessa sanon että mulla on sitten menoa 1,5h tms päästä, jolloin tilanne oikenee itsekseen eikä tarvi vaivaantuneena yrittää sanoa johonkin väliin että nyt sun täytyis mennä.

T. Aiempi jolla sama ongelma

Tämä on aivan timanttinen vinkki. Ensi kerralla sanon etukäteen että neljältä voi tulla ja puoli kuudelta on sopiva lähteä kun alan tehdä kouluhommia.

Ehkä tämä ei aiemmin tullut mieleen kun ei tämä ystäväni joka kerralla viivy koko iltaa.

Ap

Ja sen kerran kun hän olisi tarvinnut tukea ja halusi olla kanssasi sinulla ei ollut aikaa. Käännä toisinpäin, entä jos sinulla olisi tarve vain istua ja vääntää asioita, niin ystävä sanoisi, että sori, haluan nyt omaa aikaa.

Mulla on todellakin lähiaikoina ollut aikaa. Ja on jatkossakin. Ystäväni tietää sen kyllä. Saa soittaa vaikka keskellä yötä, ja kahvilla on nyt käynyt pari kertaa viikossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää, miten osan mielestä manipulointi, teeskentely ja vihjailu kuuluvat ystävyyteen. Lapasmaisuus tällaisessa tilanteessa ei ole kenenkään tunteita huomioon ottavaa vaan itsekeskeistä ja loukkaavaa. Ystävälle voi sanoa suoraan ja nätisti, että nyt täytyy lopetella kahvittelu, kaipaan omaa aikaa.

En tiedä miten minun lapasmaisuuteni voisi ystävääni loukata. Ei hän tiennyt että mulla olisi ollut muutakin kun en sitä sanonut. Hän lähti tyytyväisenä menemään kun itse halusi. Kukaan ei pahoittanut mieltään, minä vaan ihmettelen miksi en saa sanotuksi.

Ap

Perehdy tunnelukkoihin.

Turha neuvoa sua juttelemaan asiasta ystävien kanssa. Jos sulla olisi ystäviä olisit tehnyt sen jo.

Turha myöskään kehottaa puhumaan asiasta ammattiauttajalle.

Et kuitenkaan tee sitä.

Jatka siis seurusteluasi älylaitteesi kanssa ja googlaa tunnelukko. Kirjoitustyylistäsi huomaan että olet kohtuullisen älykäs, joten luultavasti kykenet lukemaan ja ymmärtämään popularisoitua psykologiaa.

Opiskelen psykologiaa, valmistun pian. Ammatiapua en koe tarvitsevani, kunhan opettelen avaamaan suuni. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja toinen vinkkini on se, että jos aina tai usein sama ihminen ei tajua lähteä, niin jo tapaamista sovittaessa tai tapaamisen alkaessa sanon että mulla on sitten menoa 1,5h tms päästä, jolloin tilanne oikenee itsekseen eikä tarvi vaivaantuneena yrittää sanoa johonkin väliin että nyt sun täytyis mennä.

T. Aiempi jolla sama ongelma

Tämä on aivan timanttinen vinkki. Ensi kerralla sanon etukäteen että neljältä voi tulla ja puoli kuudelta on sopiva lähteä kun alan tehdä kouluhommia.

Ehkä tämä ei aiemmin tullut mieleen kun ei tämä ystäväni joka kerralla viivy koko iltaa.

Ap

Ja sen kerran kun hän olisi tarvinnut tukea ja halusi olla kanssasi sinulla ei ollut aikaa. Käännä toisinpäin, entä jos sinulla olisi tarve vain istua ja vääntää asioita, niin ystävä sanoisi, että sori, haluan nyt omaa aikaa.

Mulla on todellakin lähiaikoina ollut aikaa. Ja on jatkossakin. Ystäväni tietää sen kyllä. Saa soittaa vaikka keskellä yötä, ja kahvilla on nyt käynyt pari kertaa viikossa.

Ap

Seuraava provo kiitos, tää meni tylsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä on ihminen, jota ei arvostele, edes anonyymisti. Vaikutat narsistiselta. Olette kavereita ja käytät häntä terapeuttina ja estääksesi tylsistymisen.

Jos jotain niin päinvastoin. Tämä oli toinen kerta kun tämä ystäväni ei kysynyt sanallakaan mitä minulle kuuluu.

Ymmärrän kyllä että hän käy läpi vaikeaa elämäntilannetta ja sitä varten ystävät ovat että kuuntelevat. Tiedän että hän on tukenani jos joskus tarvitsen olkapäätä.

Enkä minä ollut asettanut mitään aikarajaa tapaamisen kestolle. Ihmettelen omaa käytöstäni; miksi en saa edes niin läheiselle tyypille sanottua että tänään oli suunnitelmissa muutakin kuin tämä pieni "kahvipiipahdus".

Ap

Aikaa nettijaaritteluun sulla kyllä näkyy riittävän.

Olet tosiaan vellihousu, jos et saa suutasi auki. Vaikea kuvitella mitä sun kanssa voi edes puhua.

lievä ilmaus, kyseessä on kurapaskahousu jolta velli valuu puntista. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on taas kylmää kyytiä.

Olisi kiva tietää, miten moni kommentti on saman henkilön kirjoittama, kun tuntuu olevan kovin samanhenkisiä ja samantyylisiä kommentteja. 

Eiköhän AP:n haukkuminen narsistiksi, hyväksikäyttäjäksi ja juoruilijaksi ole vähän liikaa? 

Juoruilu tarkoittaa minusta sitä, että puhuu nimellä mainiten ihmisestä, eikä anonyymillä palstalla. 

Ja 3 tuntia on aika pitkä vierailu, varsinkin jos puhuu vain itsestään eikä yhtään kysy mitä toiselle kuuluu. Mulla on ollut ihan samanlainen "ystävä", joka halusi tulla terapoitavaksi pitkälle vierailulle. Jos yritin sanoa jotain joka ei liittynyt hänen ongelmiinsa, hän jätti sen täysin huomiotta ja alkoi taas posottaa itsestään. Tuli kuitenkin onneksi sen verran myöhään, että voin 23 aikaan sanoa että mun pitää mennä kohta nukkumaan, kun on aamulla noustava töihin. Sen tajusi ja lähti pois. 

Itsekin yllätyin diagnooseista, vaikka harvoin tämä palsta enää pääsee yllättämään. :D

3 h tapaamisen pituudeksi on hyvin suhteellinen aika. Toissa viikolla käytiin shoppailemassa ja syömässä, oltiin 6 h ja aika tuntui loppuvan kesken. Mutta kun istutaan mun kotona ja tarkoitus oli nopeasti päivittää kuulumiset, 3 h saman asian ruminointia tuntuu jo vähän liian pitkältä.

Ap