Ero ja lasten huoltajuus, kun toisella vanhemmalla hankalat työvuorot
Hei! Minkälaisiin ratkaisuihin olette päätyneet eron jälkeen, kun toisella vanhemmista hankalat työvuorot? Vuorot pitkiä, 12-15h/vuoro, lisäksi listat saa aina n. Kolmeksi viikoksi kerrallaan. Viikonloput melkein aina töissä. Lapsi lähtee nyt esikouluun.
Eli koska lapsi on tällä vuorotyötä tekevällä vanhemmalla, ja miten sovittu näistä vuoroista?
Taitaa mennä niin, että itse olen naimisissa puolison työvuorojen jälkeen myös eron jälkeen siihen asti, että lapsi on tarpeeksi iso pärjätäkseen esim. Koulun jälkeen yksin.
Aika vähälle tuo oma aika jäänyt lähivuosina puolison töiden takia. Elämänrytmit, työt, vapaat ja lomat ihan ristissä.
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan. Joskus todella ottaa päähän, kun oma elämä edelleen eron jälkeenkin pyörii exän työaikataulujen mukaan, mutta minkäs teet. Olen joustanut ihan kaikessa lasten ja isänsä suhteen ylläpitämiseksi. Ei tässä juuri vaihtoehtoja ole ollut. Toivotan pitkää pinnaa ja sitä, että oma exäsi osaa myös mahdollista joustavuuttasi arvostaa. Itse olen jo kauan sitten todennut, että kiittämättömyys on näissä asioissa maailman palkka.
Tuo joustaminen ei yleensä hyvää tee. Ei miehet ymmärrä sellaisen päälle että molemmin puoli asioissa tultaisiin vastaan. Ne vain luulee, että haluat mielelläsi joustaa. Tästä seuraa ettei mies edes yritä, vaan pitää itsestään selvänä, että sinulle kaikki sopii.
Voiko tuo vuorotyöläinen sopia vuoroistaan tai toivoa tietynlaisia vuoroja tietyille viikoille? Itse teen 3-vuorotyötä ja teen ilta- ja yövuorot pääosin silloin kun lapset ovat isällään. Eli minun ns. vapaa-aikani menee pääosin töissä ja tehdessä nuo lapsiviikoille hankalat vuorot. Olen saanut tämän sovittua esimieheni kanssa.
Kiitos kommenteista, samaan aikaan ihmettelen monia kommentteja joista tuli oikeasti paha mieli.
Lapsen isä teki vielä siinä vaiheessa päivävuoroa, kun tulin raskaaksi. Yritetty ollaan monta vuotta, en koskaan hajoittaisi ydinperhettä minkään kevyen syyn vuoksi, juuri ydinperheen halusin lapselleni tarjota. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Ehkä en enää lue täällä kommentteja koska purskahdin itkemään. Muutenkin on raskasta. Halusin vaan kuulla kokemuksia ja tietää, miten muut ovat asioita hoitaneet. Kiitos teille jotka kommentoitte asiallisesti.
Jos lapsi on eskarissa, niin ette te nyt kovin montaa vuotta ole yrittäneet. Just saying.
Mikä pakko lapsia on rahdata paikasta toiseen koko ajan? Toisen vanhemma luo silloin, kun hänellä on vapaata. Kerran kuukaudessakin riittää.
Jos isällä ei ole kiinnostusta järjestää aikaa lapselleen, isä ei tapaa lastaan. Hyvin yksinkertaista.
Samassa veneessä ollaan. Joskus todella ottaa päähän, kun oma elämä edelleen eron jälkeenkin pyörii exän työaikataulujen mukaan, mutta minkäs teet. Olen joustanut ihan kaikessa lasten ja isänsä suhteen ylläpitämiseksi. Ei tässä juuri vaihtoehtoja ole ollut. Toivotan pitkää pinnaa ja sitä, että oma exäsi osaa myös mahdollista joustavuuttasi arvostaa. Itse olen jo kauan sitten todennut, että kiittämättömyys on näissä asioissa maailman palkka.