Lue keskustelun säännöt.
Hei vanhempi! Suututko jos lapseton ystäväsi ei oma-aloitteisesti puhu lapsistasi
14.06.2021 |
Liittyen vähän HS:n artikkeliin missä puidaan lapsettomien ja vanhempien välisiä ystävyyssuhteita. Itse voin kuunnella kohteliaasti ja ehkä kysyä pari kysymystä mikäli vanhemmaksi tullut ystäväni haluaa puhua lapsistaan. En kuitenkaan automaattisesti tee näin, vaan juttelen samoista jutuista kuin ennen lapsen saamistakin ja olen alkanut pohtimaan, että mahtaako se mahdollisesti loukata vanhemmaksi tullutta ystävääni.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena kysymykseesi ap, tuntuu kyllä mukavalta jos ystävä vaikuttaa toisinaan aidosti kiinnostuneelta lapseni kuulumisista. Mitä lapsellesi kuuluu, mistä hän nykyään tykkää, millainen tyyppi hän nykyään on, nämä ovat kivoja kysymyksiä. Mutta, henkilökohtaisesti koen paljon isommaksi asiaksi sen, pyrkiikö ystävä löytämään aidosti yhteisiä keskustelunaiheita. Yksi ystäväni puhuu nykyään vain koirastaan (minulla ei ole koiraa), toinen vain opinnoistaan ja deittailusta (olen työssäkäyvä perheenäiti). Ei todellakaan tarvitse jutella lapsestani, mutta kumpa löytäisimme jotain aiheita jotka kiinnostavat molempia: työt, harrastukset, tv-sarjat, kuntoilu.... tämä on asia mikä harmittaa nykyään. Ihmiset ovat menneet elämässään eri suuntiin ja yhteistä on vaikea löytää.
Eli ystävän pitää olla kiinnostunut lapsestasi, mutta sinun ei tarvitse olla kiinnostunut ystävän elämässä keskeisistä asioista, kuten koira tai deittailu. Aika mielenkiintoinen ajatusmalli.
On varmasti vaikeaa elää kun on noin tyhmä kuin olet.
Hänhän nimenomaan kertoi, että mahot puhuvat VAIN koirastaan tai opinnoistaan. Sekö sitten on tärkeää, että\jankataa vaihtuvien miesten kullikan pituudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kysele kolmansien osapuolien kuulumisia. Ystäväni kertovat ihan oma-aloitteisesti puolisoistaan, lapsistaan tai vaikka anopeistaan, jos katsovat tarpeelliseksi. Näin teen itsekin enkä oleta, että ystäväni kysyisivät multa muiden ihmisten kuulumisia.
Ei minuakaan kiinnosta ystävieni opiskelut ja deittailut, itseasiassa toivon kuulevani miehestä vasta kun on edetty suhteen tasolle, opiskelusta riittää, että tiedän yleisellä tasolla, mitä opiskelee sama töistä. Koirista ja kissoista en välitä kuulla lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kysele kolmansien osapuolien kuulumisia. Ystäväni kertovat ihan oma-aloitteisesti puolisoistaan, lapsistaan tai vaikka anopeistaan, jos katsovat tarpeelliseksi. Näin teen itsekin enkä oleta, että ystäväni kysyisivät multa muiden ihmisten kuulumisia.
Ei minuakaan kiinnosta ystävieni opiskelut ja deittailut, itseasiassa toivon kuulevani miehestä vasta kun on edetty suhteen tasolle, opiskelusta riittää, että tiedän yleisellä tasolla, mitä opiskelee sama töistä. Koirista ja kissoista en välitä kuulla lainkaan.
Sinulla tuskin on hirveästi sydänystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kysele kolmansien osapuolien kuulumisia. Ystäväni kertovat ihan oma-aloitteisesti puolisoistaan, lapsistaan tai vaikka anopeistaan, jos katsovat tarpeelliseksi. Näin teen itsekin enkä oleta, että ystäväni kysyisivät multa muiden ihmisten kuulumisia.
Ei minuakaan kiinnosta ystävieni opiskelut ja deittailut, itseasiassa toivon kuulevani miehestä vasta kun on edetty suhteen tasolle, opiskelusta riittää, että tiedän yleisellä tasolla, mitä opiskelee sama töistä. Koirista ja kissoista en välitä kuulla lainkaan.
Sinulla tuskin on hirveästi sydänystäviä.
On paljon, mutta onneksi ei yhtään kaltaistasi. Sekä lapsettomia, että äitejä ja isejä, mutta heitä/meitä kiinnostaa toistemme asiat ja muistamme toistemme lasten ja koirien nimet. Mutta emme puhu pelkästään lapsista ja koirista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kysele kolmansien osapuolien kuulumisia. Ystäväni kertovat ihan oma-aloitteisesti puolisoistaan, lapsistaan tai vaikka anopeistaan, jos katsovat tarpeelliseksi. Näin teen itsekin enkä oleta, että ystäväni kysyisivät multa muiden ihmisten kuulumisia.
Ei minuakaan kiinnosta ystävieni opiskelut ja deittailut, itseasiassa toivon kuulevani miehestä vasta kun on edetty suhteen tasolle, opiskelusta riittää, että tiedän yleisellä tasolla, mitä opiskelee sama töistä. Koirista ja kissoista en välitä kuulla lainkaan.
Sinulla tuskin on hirveästi sydänystäviä.
On paljon, mutta onneksi ei yhtään kaltaistasi. Sekä lapsettomia, että äitejä ja isejä, mutta heitä/meitä kiinnostaa toistemme asiat ja muistamme toistemme lasten ja koirien nimet. Mutta emme puhu pelkästään lapsista ja koirista.
Mistä tiedät millainen olen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suutu. Ei mun lapsista puhu muutkaan.
Voin kertoa jos lapset on tehneet jotain hauskaa ja vastauksena yleensä saan lemmikkilasten toilailuja, mutta en todella jaksa lapsettomien ystävieni kanssa jutella lapsista. Jos olen saanut hetken omaa aikaa lapsista ja perheestä, en todella aijo käyttää sitä lapsiperhejutuista tai lapsista puhumiseen. Itseäni ärsyttää kun jotkut lapsettomat luulee, että kaikkien vanhempien elämän ainoa kiinnostuksen kohde on ne omat lapset ja keskustelut ja kysymykset pyörii tässä aiheessa. Olen ihan suoraan sanonut, että vaihdetaan aihetta, ei jaksa jauhaa lapsista ja päinvastoin haluan kuulla kaverin normielämästä ja puhua aikuisten juttuja ja naisten juttuja. Haluan kytätä naapureita ja puhua pirkon oudosta tukasta mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkön yksin sellaiset riavohullut ämmät, jotka loukkaantuvat olemattomista
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa jos lapset on tehneet jotain hauskaa ja vastauksena yleensä saan lemmikkilasten toilailuja, mutta en todella jaksa lapsettomien ystävieni kanssa jutella lapsista. Jos olen saanut hetken omaa aikaa lapsista ja perheestä, en todella aijo käyttää sitä lapsiperhejutuista tai lapsista puhumiseen. Itseäni ärsyttää kun jotkut lapsettomat luulee, että kaikkien vanhempien elämän ainoa kiinnostuksen kohde on ne omat lapset ja keskustelut ja kysymykset pyörii tässä aiheessa. Olen ihan suoraan sanonut, että vaihdetaan aihetta, ei jaksa jauhaa lapsista ja päinvastoin haluan kuulla kaverin normielämästä ja puhua aikuisten juttuja ja naisten juttuja. Haluan kytätä naapureita ja puhua pirkon oudosta tukasta mielummin.
Sehän tässä onkin, että riski toisen osapuolen loukkaamisesta on hyvin usein sillä lapsettomalla. Täälläkin monien kommenteista hohkaa se, että tosiasiassa se kysymättömyys loukkaa ja lapsettoman pitäisi ymmärtää olla vilpittömän kiinnostunut ihastelemaan sitä taaperoa ja kyselemään siitä lisää. Toisaalta vanhempaa saattaa myös loukata se miten lapsettomat ikäänkuin sulkevat vanhemmaksi tulleen aikuisten puheenaiheiden ulkopuolelle ja eivät "hyväksy" puheenaiheiksi kuin jtn "tyttö vai poika"-roskaa. Kummin päin vain, vastuu loukkaantumisesta tuntuu jäävän aina näissä lapsettomalle, mikä tuntuu joskus todella raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan loukkaannu, mitä puhuttavaa lapsista olisi? Jos haluan puhua jotain lapsistani, aukaisen suuni itse.
Näin minäkin lapsettomana ajattelen. Mielelläni kuuntelen ja osallistun keskusteluun, jos kaveri puhuu itselleen tärkeistä asioista, kuten vaikka lapsista, mutta miksi ihmeessä minä ottaisin kaverin lapset puheeksi? Eiköhän se kaveri kuitenkin tiedä paremmin kuin minä, milloin lapsista on jotain kerrottavaa. AP:n kysymyshän oli nimenomaan että puhunko kaverin lapsista oma-aloitteisesti, eikä että puhunko heistä ollenkaan.
Eiköhän se ole ennemminkin niin, että lapsiperheellinen haluaa puhua ihan muista asioista kuin lapsista. Toki vastaan, jos kysytään, mutta monesti ihmiset myös olettavat, ettei perheellistä muut asiat edes kiinnosta. Perhevapaalla olevalta äidiltä ei koskaan muuta kysytäkään kuin lasten kuulumisia.
Mä saatan kysyä lapsettomalta kaveriltani, että mitä hänen siskoilleen tai vanhemmilleen kuuluu, koska tunnen myös heidät. Mulle omista lapsista puhuminen on vähän sama kuin kertoisin vaikka mieheni tai sisarukseni kuulumisia. Eli laittaisin kaikki samaan "perhe" -kategoriaan. Tietysti ihmisillä on omia lempipuheenaiheitaan. Vauvakuplassa vauva, monella koiran omistajalla koira, sinkulla hoidot, työnarkomaanilla työt jne. Ja puheenaiheet vaihtuu elämäntilanteen mukaan. Fiksu kaveri kuuntelee, vaikka jokainen aihe ei olisikaan aina erityisen kiinnostava. Sellaista se elämä on. Välillä joutuu kuuntelemaan tylsiäkin juttuja.
En koskaan kysele kolmansien osapuolien kuulumisia. Ystäväni kertovat ihan oma-aloitteisesti puolisoistaan, lapsistaan tai vaikka anopeistaan, jos katsovat tarpeelliseksi. Näin teen itsekin enkä oleta, että ystäväni kysyisivät multa muiden ihmisten kuulumisia.