Miten ihmeessä pääsen eroon vihantunteesta...
...miestäni kohtaan? Minulla kauhea vauvakuume ja hän ei halua lasta.Eli neljättä kuumeilen!
Tiedän olevani itsekäs kun vihaan miestäni sen takia,mutta tuntuu vaan että hän pilaa kaiken...aarrgghhh!
Itse olen aina lapset hoitanut ja aina olen niiden kanssa yksin kotona. Mies tekee töitä 16h päivässä...on aina tehnyt,enne lapsiakin,joten lapset eivät ole syynä kovaan työtahtiin...taitaa vaan olla työnarkomaani. Minä hyväksyn sen,joten eikö hänenkin pitäisi hyväksyä se että minä haluan vielä yhden lapsen?? Edellisenkin lapsen kohdalla hän vaihtoi vaipatkin vaan jotain 5krt vuoden sisällä.
En tiedä olenko oikealla palstalla valittamassa...
Kommentit (4)
mutta tiedän tunteen!
itselläni on täysin sama tilanne.
aivan tajuton vauvakuume joka vaan pahenee koko ajan.
miehen tuntimäärät ja kaikki täsmää niin hyvin että olisin itse voinut kirjoittaa tuon tekstin.
en myöskään ymmärrä että miten olisi niin vaikeaa vielä antaa periksi ja tehdä yksi lapsi vielä.
järjellä ymmärrän että jos mies ei halua niin ei halua mutta sille vihan tunteelle en voi mitään.
Ei minkään sortin omakohtaista kokemusta moisesta, mutta tuli pari asiaa kuitenkin mieleeni. Et kertonut, miksi miehesi ei halua neljättä lasta, mutta voisi ajatella, että jos on hyvin työsuuntautunut mies, joka elää maailmassa " mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa kodin" , jokainen uusi lapsi on tietty uusi " elätettävä" siis tietää kuluja ja lisää velvollisuuksia (tiedän, vauvakuumeinen äiti ei juuri näitä mieti, mutta miehet on niin outoja). Neljäs lapsi usein tarkoittaa toisenlaisen auton ja mahd. asunnon hankkimista.
Lisäksi vois ehkä olla, jonkinmoinen ajatus siitä, että mies jää " kakkoseksi" lapsille eli ei tunne itseään tärkeäksi tai rakastetuksi, jos äiti hoitaa lapset täysin yksin (tämä siis ihan täysin tietämättä mitään teidän parisuhteesta). Uusi lapsi tietää taas monen vuoden intensiivistä suhdetta siihen pikkuiseen. Ehkä mies haikailee takaisin aikoihin, jolloin puoliso oli puoliso eikä ensin äiti ja sitten vasta puoliso. Tietenkään takaisin ei ole paluuta, mutta tokihan intensiivisuhde lapsiin löystyy tai ainakin muuttuu lapsen kasvaessa, jolloin aikaa ehkä jää ennemmän muullekin.
Ja vielä ehkä sellainen asia, että jos miehesi kokee neljännen lapsen ns. " turhaksi" , koska hänen päivänsä eivät lapsiin tiviisti liity. Kukapa miesten ajatuksia tajuaa, mutta voisi ajatella, että ei kovin paljoa kiinnosta hankkia lapsia maailmaan, jos niiden kanssa ei sitten halua/ehdi olemaan.
Nämä siis ihan tällaisia pohdintoja ilman että tiedän mitään teidän tilanteesta. Lapsen hankkimisen perusteleminen miehelle on kyllä vähän hankalaa aina, jos mies ei ole heti innoissaan mukana. On nimittäin hiton hankalaa perustella, miksi muka juuri meidän pitäisi saada lapsi, kun niitä on muutenkin maailma väärällään. Järkisyitä on sangen vähän, mutta tunnesyitä sitten sitäkin enemmän. Jotenkin oon kokenut, että sellaiset " mutta mä haaaluuuan" -perustelut ei oikein miehiin uppoo.
Tällaisia mietti A.A.
mun mies on perustellut omaa näkökantaansa siten että pelkää kolmen terveen lapsen jälkeen yrittää enää neljättä.
sen mielestä neljäs ei enää voi olla terve. (hänen tuurillaan)
ja pelkää että minä joudun sairaalaan raskauden loppuvaiheessa eikä hän voi olla lasten kanssa kotona silloinkaan tai että kuolen leikkauspöydälle.
auton vaihto tietysti olisi edessä muttei maata kaada, asuntoon kyllä mahtuisi neljäskin.
myös minun pärjäämistä pelkää vaikka olen tähänkin asti hoitanut lapset ja kodin ihan yksin.
ja koska lapsia on JO kolme eti ymmärrä että miksi pitäisi tehdä vielä neljäskin.
meillä väännettiin kättä jo tuosta kuopuksesta nimittäin.
Minäkin olen nyt n. 1,5 vuotta kuumeillut kolmatta lasta. Mies ei tuntunut millään lämpenevän ajatukselle. Mieheni on myös kova tekemään töitä, mutta on myös aina halunnut hoitaa lapsiaan. Esim. Jos minä olen halunnut lähteä joskus johonkin, ei ole koskaan ollut ongelmaa, etteikö hän olisi jäänyt lasten kanssa. Tai kun lapset olivat pieniä ja minä väsynyt niin hän antoi minun nukkua ja hoiti lapsia vielä työ päivänsä päälle.
Niin minäkin tunsin tuon puolen toista vuoden aikana jonkinlaista vihaa miestäni kohtaan. Hallistevin tunne oli kuitenkin pettymys. Se on varmasti ihan luonnollista tuntea myös vihaa. On vauvakuume naisille niin kova " tauti" . Tuntuu kuin ei osaisi enää ajatella järkevästi. Teidän tilanteessa vielä jos sinä koet yksin hoitavasi lapsia, niin varmaan tuntuu, että " mitä panet vastaan kun ei tämä sinua niin paljon koske" . Ja itse muistan joskus miettineeni, että eikö mieheni ajattele minua ollenkaan ja että hän on itsekäs.
Miksi miehesi ei halua neljättä lasta? Oletteko yrittäneet rakentavasti keskustella asiasta? Joskus puhuminen auttaa. Ainakin meillä, tosin se vei mahdottoman pitkän ajan:) Ovatko lapsenne pieniä? Omaa miestäni ainakin ihan selvästi hirvitti ajatus kolmesta pienestä. esikon ja kuopuksen väliä kun meillä on vaan 1,8vuotta.
Toivottavasti miehesi lämpenee ajatukselle ja saatte vielä pikkisen vauvan.