Teettekö te kesällä yhdessä perheenä jotain kotona asuvien täysikäisten tai lähes 18v lastenne kanssa?

Eivät suostu mihinkään. Eivät halua edes ravintolaan syömään. Ajattelin, että kun itsekin lomalla niin helpottaisi, kun pari kertaa viikossa syötäisiin ulkona. Ei nuo halua.

Vierailija kirjoitti:

Eivät suostu mihinkään. Eivät halua edes ravintolaan syömään. Ajattelin, että kun itsekin lomalla niin helpottaisi, kun pari kertaa viikossa syötäisiin ulkona. Ei nuo halua.

Meillä taas lähtee kiltisti ja mielellään ihan mihin vaan, vaikka museoon, metsäkävelylle tai ihan minne vaan. Koen siis itse ongelmaksi lähinnä sen, että toivoisin, että ne tekisivät itse tai keskenään tai kavereiden kanssa jotain, eivätkä olettaisi meidän keksivän niille yhteistä tekemistä.

Haluan toki olla omien lasteni kanssa, mutta itse vaan en ollut enää tuossa iässä samanlainen. Mieluummin olin yksin kuin olisin lähtenyt vanhempieni kanssa jonnekin.

ap

Meillä suostuu aina syömään. 18 v myös haluaa nähdä paikkoja ja tulee aina mukaan päiväretkille. 20 v ei ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suostuu aina syömään. 18 v myös haluaa nähdä paikkoja ja tulee aina mukaan päiväretkille. 20 v ei ole kiinnostunut.

Koetko itse, että teidän vanhempina tulisi keksiä tämän ikäisille lapsille tekemistä? Vai ennemmin niin, että te haluatte olla niiden kanssa ja pitää suostutella?

Itse koen suorastaan syyllisyyttä siitä, etten joka päivä ole keksimässä jotain kivaa, vaan möllöttävät vain sisällä. Kun itse olin samanikäisenä sellainen, että mieluummin olisin möllöttänyt rauhassa sisällä kuin ollut vanhempieni kanssa.

ap

Up. Muita, joilla tämänikäisiä lapsia kotona?

Kaikki ovat siis lomalla, kukaan ei ole saanut kesätöitä koronan takia. Minä ja mies juhannukseen asti töissä. 

Miten yleensä tämänikäiset lapset viettävät aikaa vanhempiensa kanssa? Ei yhtään? Pakottamalla? Haluavat olla koko ajan vanhempien kanssa? Kun itse siis vertaan omaan kokemukseeni nuorena, niin omat lapset ovat erilaisia. Haluavat olla meidän vanhempien kanssa ja lähtevät mielellään mukaan. Mieskin sanoi, että oli teini-ikäisenä mieluusti omissa oloissaan.

Lähteekö joku esim. puolisonsa kanssa kahdestaan lomalle ja tämänikäiset lapset jäävät kotiin? Vai aina koko perhe mukaan?

ap

Ja pöh sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Ja pöh sanon minä.

??

ap

Meillä tuon ikäiset puuhaavat omiaan. Mutta yhdessä syödään ja aina ovat valmiita ravintolaan ja ulkomaanmatkoille. Nyt koronan vuoksi ne pannassa. Minusta luonnollista, että tuon ikäiset jo enimmäkseen itse järjestävät juttunsa, mutta ihanaa, että spesiaali juttuihin sitten mennään yhdessä.

Luin aloitukseni ja kommentit sataan kertaan. Kysynkö tätä jotenkin väärin, kun kaikkia miinustetaan? En ymmärrä. 

ap

Meillä 20 v ja 16 v lähtevät kyllä ravintolaan syömään. Nyt ei olla matkustettu koronan vuoksi, viimeksi pari vuotta sitten. Molemmat lähti silloin mukaan. Heillä myös paljon kavereita ja heidän kanssaan viettävät paljon aikaa. Eivät kaipaa mitään vanhempien järjestämiä juttuja.

15v tyttö tulee mielellään mun kanssa mihin ehdotan, paitsi shoppailuun ottaa aina kaverin mukaan. Ihan just 18 v täyttävä poika ei ole innostunut, vain ulkomaanmatkoille ja patikoimaan lähtenyt mielellään. Nyt ei sitten pääse edes risteilylle eikä muutenkaan. Ajo-opetan kyllä häntä että se on nyt yhteisenä puuhana.

En tiedä mitä muut miinustaa, ihan normaali kysymys.

Joo, käydään mökillä. Sinne suostuvat teinit lähtemään pariksi päiväksi. Pidemmäksikin aikaa, jos saavat ottaa kaverin mukaan. Muutoin viettävät aikaa kotona ja kaverien kanssa.

Mä oon tehnyt kaikenlaista kyllä senkin jälkeen, kun poika 18-vuotiaana muutti pois. 

Ollaan oltu yhdessä reissussa esim. Berliinissä ja Italiassa, sekä Tallinnassa (ennen koronaa tietysti), käyty museoissa, syömässä, menty isovanhempien mökille, käyty kahvilla jne. Tällä viikolla ollaan menossa hänen ja puolisonsa kanssa luultavasti valokuvanäyttelyyn ja ehkä ruusupuistoon . Lapseni on sosiaalinen ja on esim. ollut meillä syömässä , kun minun ja mieheni ystäviä  on kutsuttu illalliselle. 

Ainiin,  Jukolan viestissä ollaan aina käyty kolmessa polvessa, mutta viime kesänähän sitä ei järjestetty tietenkään. 

Lapsellani on paljon ystäviä, mutta mekin viihdymme hyvin yhdessä ja tapaamme n. kerran kahdessa viikossa. Itsekin tapaan usein isääni, siskoani ja sukulaisiakin mahdollisuuksien mukaan. Perhe ja suku on tärkeitä :)

Ymmärrän AP:n kysymyksen, mutta ei ole omaa kokemusta, niin en osaa vastata suuntaan taikka toiseen. Ilmeisesti kuitenkin, useimpien vastausten rivien välistä luettavissa, suurin osa tuon ikäisistä ei odota vanhempien keksivän tekemistä vaan kehittävät sitä itse -- oli se sitten omaa tekemistä tai kavereiden kanssa. Mielellään osallistuvat yhteisiin juttuihin, mutta eivät edellytä päivittäistä ohjelmatoimistona olemista.

Sanoisin, että on kuitenkin täysin normaalia, että tuon ikäiset ehdottomasti haluavat (sanoivat sitä tai eivät) mukaan matkoille ja mökille yms. eivätkä halua jäädä itsekseen/keskenään kotiin. Samoin kuin on aivan yhtä normaalia, että eivät halua ja ovat onnellisia, jos vanhemmat jättävät kotiin, jossa vapaus elää sitten ilman 24/7 valvontaa.

Sinuna miettisin taakse päin ennen koronaa ja muuten perhe-elämäänne, sekä lasten luonteita, onko tämä "oire" jostain puutteesta (perheen yhteisen ajan, tai kavereiden, tai minkälie). Vai onko vain tietynlaista laiskuutta, ja voit topakasti patistella lapsia erilaisiin askareisiin tai kehittämään itselleen ohjelmaa/seuraa. Kotona asuvilta vanhojenkin lasten kanssa voi keskustella ruutuajasta, koska internet/pelit/netflix ovat todella koukuttavia. Ei ole hyväksi möllöttää viikkotolkulla (loman alussa muutaman päivän hengähdys tekemättä yhtään mitään on sen sijaan ok ja joskus hyväkin). 

Meillä 16, 19 ja 21v, jotka ovat tässä asiassa yksilöitä. Osaavat kertoa kaipaavatko reissuun vai ei.

16v on itsenäistymivaihe ja ei niin hirveästi halua mukaan, vaan haluaa olla yksin kotona (ei ole oikein saanut koskaan olla yksin). Lähtee varmaankin jos 19v sisko lähtee myös mukaan ja heillä on yhteistä tekemistä. Tosin kesäkuun hän on nyt kesätöissä ja elokuussa pyörii treenit, joten heinäkuu olisi vain se varsinainen loma-aika. Kesällä olisi myös toiselle harrastukselle aikaa ja mielellään sopiikin sen osalta menoa silloin kun aika siihen riittää.

19v muutti opiskelujen perässä pois kotoa, mutta koronan myötä siirtyi kotiin etäopiskelemaan ja on nyt kesätöissä täällä. Hänellä ei ole oikein seuraa, sitä olisi ollut opiskelujen myötä jos korona olisi sen sallinut. Hänen fiiliksiään siis välillä kuulostelen ja ehdotan tekemistä, jos haluaa. Osaa hakeutua meidän seuraan kun sitä kaipaa. Uskoisin, että lähtisi kesälomamatkalle jos tuo 16v lähtee mukaan ja hänellä vain olisi töistä vapaata. 

21v taas ehkä vihdoin lähtisi taas meidän kanssa jonnekin lomamatkalle, vaikka välissä ei ole niin hirveästi halunnut (tosin tyttökaverit kyllä mielellään ovat lähteneet, jolloin tuo poikakin on kulkenut mukana:)). Hänkin jo muuttanut opiskelujen vuoksi pois kotoa, mutta korona ja kesätyöt toi osittain kotiin, vaikka on paljon muualla tyttökaverillaan. Tuolla kaverilla tuntuu olevan menoja ja näkee kavereitakin, jotka monet ovat palanneet tänne kotikaupunkiin tai eivät ole ehtineet minnekään lähteä. Hänellä tuskin on oikein aikaa meidän kanssa olla, mutta mielellään on seurassa sen muutaman tunnin silloin tällöin kun kotona käy. Sitten joko lähtee jonnekin tai vetäytyy hetkittäin omaan rauhaan.

Eli sanoisin, että meillä nuo ovat erilaisia ja elävät myös osittain elämässään eri vaihetta.

Minulla 17v. tyttären kanssa yhteinen harrastus, joka vie 1-2 iltaa viikossa. Hän on paljon kavereiden kanssa vapaa-aikana. Reissuihin saattaa välillä lähteä mukaan varsinkin ulkomaille. Vietetään myös välillä aikaa yhdessä kotona.