Epävakaa ihminen läheisenä, miten näkyy?

Yhtä helvettiä kaikille osapuolille.

Kun flippaa, yritä pysyä rauhallisena (mikä tahansa ele tosin saatetaan tulkita provokaatioksi) ja ajatella että sairaus puhuu, ei kyseinen ihminen omana itsenään. Ole silti kiinnostunut että miksi nyt on kyseinen moodi päällä. Se rauhoittaa toisinaan. Toisinaan ei.

Flippauksista ei välttämättä edes muista jälkeenpäin mitä on tullut lauottua.

Ja kyllä, se on sairaus. Minä olen se sairas ja antaisin fyysisen terveyteni ja työpaikkani siitä hyvästä että voisin olla päästäni terve ja ottaa kaikki elämäni aikana huudettu pska takaisin.

N31, diagnoosista ensimmäisen kerran puhuttu kun olin 16. Varma annettiin heti kun oli ikää tarpeeksi. Impulssieni takia olen muuttanut usein eikä vakaata terapiasuhdetta ole sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä helvettiä kaikille osapuolille.

Kun flippaa, yritä pysyä rauhallisena (mikä tahansa ele tosin saatetaan tulkita provokaatioksi) ja ajatella että sairaus puhuu, ei kyseinen ihminen omana itsenään. Ole silti kiinnostunut että miksi nyt on kyseinen moodi päällä. Se rauhoittaa toisinaan. Toisinaan ei.

Flippauksista ei välttämättä edes muista jälkeenpäin mitä on tullut lauottua.

Ja kyllä, se on sairaus. Minä olen se sairas ja antaisin fyysisen terveyteni ja työpaikkani siitä hyvästä että voisin olla päästäni terve ja ottaa kaikki elämäni aikana huudettu pska takaisin.

N31, diagnoosista ensimmäisen kerran puhuttu kun olin 16. Varma annettiin heti kun oli ikää tarpeeksi. Impulssieni takia olen muuttanut usein eikä vakaata terapiasuhdetta ole sen takia.

Minulla on fyysinen terveys huono ja jotenkin loukkaa kun ihmiset sanoo näin. Ette te tiedä mitä helvettiä se oman vartalon, hoidon, rahanmenetyksen, kelan ja terveydenhuollon kanssa taistelu on. Ei sillä että mielen ongelmat olisi helppoja, mutta en tajua miksi pitää verrata ja haluta muka vaihtaa johonkin toiseen paskaan tilanteeseen mistä ei ymmärrä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei halua kuunnella yhtään negatiivista. Yleensä suuttuu. Antaa tulla suustaan mitä vaan. Ei ole tunteita eli tunteeton.

Suuttuu, mutta ei ole tunteita... Ööö... Eiks tossa oo aikamoinen ristiriita?

Vierailija kirjoitti:

Taas on tyhmien kokoontumis ajot ketjussa.

Ei hajuakaan yhdelläkään kommetoijalla, mitä epävakaa persoonallisuus tarkoitaa.

Mutta mitä tyhmempi sitä varmempi on tietämisestään.

Olet siis epävakaa, kun noin ottaa koville. Mitä viisaampi sitä enemmän ymmärtää epävakaan käytöstä. Ovat ilkeitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua kuunnella yhtään negatiivista. Yleensä suuttuu. Antaa tulla suustaan mitä vaan. Ei ole tunteita eli tunteeton.

Suuttuu, mutta ei ole tunteita... Ööö... Eiks tossa oo aikamoinen ristiriita?[/quote

Ei ole ristiriitaa. Epävakaa suuttuu kaikesta, mutta ei sen takia että olisi tunteet, vaan siksi, että ei kestä mitään. Menettää vain hermot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua kuunnella yhtään negatiivista. Yleensä suuttuu. Antaa tulla suustaan mitä vaan. Ei ole tunteita eli tunteeton.

Suuttuu, mutta ei ole tunteita... Ööö... Eiks tossa oo aikamoinen ristiriita?[/quote}

Ei ole ristiriitaa. Epävakaa suuttuu kaikesta, mutta ei sen takia että olisi tunteet, vaan siksi, että ei kestä mitään. Menettää vain hermot.

Eikö tunteet muka liity siihen, että "menettää hermot"? Ja tunteeton olsi vain välinpitämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä helvettiä kaikille osapuolille.

Kun flippaa, yritä pysyä rauhallisena (mikä tahansa ele tosin saatetaan tulkita provokaatioksi) ja ajatella että sairaus puhuu, ei kyseinen ihminen omana itsenään. Ole silti kiinnostunut että miksi nyt on kyseinen moodi päällä. Se rauhoittaa toisinaan. Toisinaan ei.

Flippauksista ei välttämättä edes muista jälkeenpäin mitä on tullut lauottua.

Ja kyllä, se on sairaus. Minä olen se sairas ja antaisin fyysisen terveyteni ja työpaikkani siitä hyvästä että voisin olla päästäni terve ja ottaa kaikki elämäni aikana huudettu pska takaisin.

N31, diagnoosista ensimmäisen kerran puhuttu kun olin 16. Varma annettiin heti kun oli ikää tarpeeksi. Impulssieni takia olen muuttanut usein eikä vakaata terapiasuhdetta ole sen takia.

Minulla on fyysinen terveys huono ja jotenkin loukkaa kun ihmiset sanoo näin. Ette te tiedä mitä helvettiä se oman vartalon, hoidon, rahanmenetyksen, kelan ja terveydenhuollon kanssa taistelu on. Ei sillä että mielen ongelmat olisi helppoja, mutta en tajua miksi pitää verrata ja haluta muka vaihtaa johonkin toiseen paskaan tilanteeseen mistä ei ymmärrä mitään.

Välilevyn pullistumia niskassa ja selässä. En vaan kokenut tarpeelliseksi sitä enää jo valmiiksi pitkään viestiin mainita. Eli tiedän mistä puhun. Enkä tarkoita verrata. Ennemmin elän ne päivät kun joudun elämään yksikätisenä tai jalattomana kuin yhtään flippausta. Mutta ketjun aiheeseen tämä ei enää liity.

N31

Se on vaan opeteltava kestämään normaalia eloa. Epävakaan omat touhut ne muiden hermoille käykin.

Koska olen oikeastaan rajannut minun ja epävakaan ystäväni yhteydenpidon WhatsAppiin, olen kuullut siellä kaikenlaista ja noihin kuulemisiin nykyään tosiaan tietoni mielelläni rajaankin.

Jatkuvia ”miesseikkailuja” ja morkkiksia, ahdistusta siitä kun mitkään ihmissuhteet ei mene putkeen. Kaveripiirit vaihtuvat tiuhaan, ja niissä tulee aina eteen uusia ongelmia, kuten kolmiodraamoja tai muita riitoja.

Myös alkoholia ystävä käyttää väärin, ja saa silmittömiä raivokohtauksia, erityisesti siis humalassa. On itsetuhoinen, olen saanut vuosien varrella useamman soitonkin osastolta, kun oli edellisenä iltana viiltänyt nilkkaansa auki tai toden totta yrittänyt viedä hengen itseltään.

Työelämässä ei pärjää, koska on niin äkkipikainen, on saanut varoituksia ja potkutkin. Kouluun ei ole jaksanut sitoutua, vaikka periaatteessa ilman persoonallisuushäiriötään pärjäisi, koska on hyvin fiksu.

Lääkkeet syö jos ”muistaa”, en huomaa tosin kamalasti eroa, joten vastetta ei taida tässä lääkkeessä olla (abilify).

On kuitenkin sitoutunut dialektiseen käyttäytymisterapiaan, joka nyt kesken.

Harjoittelee kovasti, mutta palaa vanhoihin toimintamalleihin uudelleen ja uudelleen.

Ystäväni ikuisesti, kaikesta huolimatta, mutta vain olkapäänä ja uskottuna. Seuralaisena hän on liian raskas, ja tästä on keskusteltu. Sitä paitsi todetusti näin hän todennäköisimmin pitää läheisensä lähellään. Liian lähellä ei hyvä tule, ja riitamme menneisyydestä ovat siitä yksi todiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua kuunnella yhtään negatiivista. Yleensä suuttuu. Antaa tulla suustaan mitä vaan. Ei ole tunteita eli tunteeton.

Suuttuu, mutta ei ole tunteita... Ööö... Eiks tossa oo aikamoinen ristiriita?[/quote

Ei ole ristiriitaa. Epävakaa suuttuu kaikesta, mutta ei sen takia että olisi tunteet, vaan siksi, että ei kestä mitään. Menettää vain hermot.

Huoh... Menepä vaikka ulos leikkimään. Tää ketju ei ole selvästikään sua varten, jos et edes perusasioita ihmisten tunnetiloista ja psykologiasta tiedä. Toi sun pätemisen tarve vaikuttaa lähinnä naurettavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä helvettiä kaikille osapuolille.

Kun flippaa, yritä pysyä rauhallisena (mikä tahansa ele tosin saatetaan tulkita provokaatioksi) ja ajatella että sairaus puhuu, ei kyseinen ihminen omana itsenään. Ole silti kiinnostunut että miksi nyt on kyseinen moodi päällä. Se rauhoittaa toisinaan. Toisinaan ei.

Flippauksista ei välttämättä edes muista jälkeenpäin mitä on tullut lauottua.

Ja kyllä, se on sairaus. Minä olen se sairas ja antaisin fyysisen terveyteni ja työpaikkani siitä hyvästä että voisin olla päästäni terve ja ottaa kaikki elämäni aikana huudettu pska takaisin.

N31, diagnoosista ensimmäisen kerran puhuttu kun olin 16. Varma annettiin heti kun oli ikää tarpeeksi. Impulssieni takia olen muuttanut usein eikä vakaata terapiasuhdetta ole sen takia.

Minulla on fyysinen terveys huono ja jotenkin loukkaa kun ihmiset sanoo näin. Ette te tiedä mitä helvettiä se oman vartalon, hoidon, rahanmenetyksen, kelan ja terveydenhuollon kanssa taistelu on. Ei sillä että mielen ongelmat olisi helppoja, mutta en tajua miksi pitää verrata ja haluta muka vaihtaa johonkin toiseen paskaan tilanteeseen mistä ei ymmärrä mitään.

Välilevyn pullistumia niskassa ja selässä. En vaan kokenut tarpeelliseksi sitä enää jo valmiiksi pitkään viestiin mainita. Eli tiedän mistä puhun. Enkä tarkoita verrata. Ennemmin elän ne päivät kun joudun elämään yksikätisenä tai jalattomana kuin yhtään flippausta. Mutta ketjun aiheeseen tämä ei enää liity.

N31

Mutta kyllähän sinä vertasit, sanoit että antaisit fyysisen terveytesi ja työpaikkasi siitä hyvästä, että pääsisit mielen ongelmista. Se, että sinulla on työpaikka ja se että viittasit siihen, että sinulla olisi fyysinen terveys poisannettavana, merkitsevät sitä, että sekä työhön riittävä toimintakykysi että koettu fyysinen terveytesi ovat kuitenkin melko hyvissä kantimissa.

Kokemusta on pitkästä parisuhteesta. Vielä useiden vuosien jälkeen erosta olen aivan uuvuksissa ja koen vastuuta yhä. Olisinpa ymmärtänyt mihin itseni laitoin. Saa nähdä toivunko ikinä. Uuden parisuhteen kannalta alkaa olla kriittiset hetket jos perheen haluan. Eikä tekisi mieli tutustua uusiin ihmisiin enää ikinä, jos vielä joudun vastaavaan tilanteeseen, todennäköisesti revin epävakaan saadessa huomiokohtauksen, hänen kädestään veitsen ja näytän kuinka se itsemurha tehdään. Parisuhteessa sain kokea aivan kaiken mitä paraskaan draamankirjoittaja ei pysty keksimään toisen vahingoittamiseen.

Voin myöntää että kiikun nyt itse masennuksen partaalla ja ainoa asia joka pitää minut jollakin tavalla järjissäni on työni. Hyviä vastauksia täällä, tulee kylmät väreet kun palautuu asioita elävästi mieleen. Itkettää, huh tätä elämää.

Kaverin eksästä kokemusta, eli silleen lähipiiriä, paljon ollaan tekemisissä oltu.

Suhteen aikana hyvin vaativa kumppaniaan kohtaan, passiivisaggressiivisuutta, haukkumista, vähättelyä. Jatkuvaa vaatimista siitä että kumppanin pitää esimerkiksi taloudellisesti tukea hänen toisensa perään toistuvia lisäkoulutuksiaan (kävi tän kaverini rahoilla mm monen tonnin somistajakurssin tms yksityisessä koulussa, vaikka oli jo olemassa työpaikka ja ammatti ym, kiristi ja vaati kunnes kaveri lopulta suostui) ja erittäin vihamielistä kommunikaatiota. Puhuu ilkeästi muista, jos joku on eri mieltä hän suuttuu ja suhtautuu rakentavaankin kritiikkiin todella vihaisesti, lastensakin aikana huutanut puhelimeen tälle eksälleen ihan kamalia solvauksia, haukkuu tätä lasten isää lapsille ja kertonut tutuille että erosivat koska mies petti - tunnen kaverini hyvin ja tiedän niin varmaksi ku tietää voin että ei ole pettänyt.

Kaverini on suhteen jälkeen kertonut olevansa ihan loppu henkisesti ja kokee että on todella vaikeaa pitää puoliaan tilanteissa kun hän alistui tuossa suhteessa vuosia tekemään kumppaninsa mielen mukaisesti. Juuri sitä menoa että vaikka lapset jo itkevät niin äidin työprojektiin otetaan valokuvia ja loppuilta kotona mykkäkoulua ja vittuilua. Täysin kyvytön itsereflektioon, syyttää edelleen 20v sitten itseään kiusaanneita ihmisiä huonosta itsetunnostaan ja levittelee muiden asioita tavalla jonka tavoite on antaa hänestä itsestään sellainen uhrin kuva. Todella häijy ja vaativa kaikissa asioissa ja tilanteissa joissa häneltä vaadittaisiin oman toiminnan muuttamista tai pitäisi ottaa palautetta vastaan. Lasten asioita hoitaa tyylillä "minun lapseni ei kiusaa muita" vaikka ongelmia ollut kaveriasioissa.

Ei ole ikävä tätä naista. Kaverini löysi uuden ja vaikka vanha myrkyllinen suhde yhä kummittelee, on onnellisempi kuin koskaan aiemmin. En tiedä toipuuko tuollaisesta kohtelusta sitten ikinä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin näkyy ja kuuluu.

Omalle epävakaalleni olen soittanut puolen vuoden sisällä ambulanssin kahdesti kun puhui itsensä tappamisesta.

Hänen mielestään väärin, kuulemma mun olisi pitänyt auttaa. Kuulemma tehnyt samaa kavereilleen ennen mua.

Sit tulee se kun rahat menee, biletetään, jätetään lääkkeet ja kohta ollaan suossa uudestaan jonka jälkeen aivan armoton katuminen ja ollaan itse maailman alinta kastia.

Suuttuessaan on todella pahapäinen ja ilkeä, osaa iskeä pahimpaan paikkaan,eikä usko yhtään mitä muut sanoo kun on vakuuttunut, että kaikki vihaa ja haluaa hänelle pahaa.

Lääkittynä suht tasaista ja normaalia.

Nyt en ymmärrä. Tietysti ambulanssin soittaminen on auttamista. 

Jokainen, jonka järki voittaa tunteet ajatteleekin niin edes jossain vaiheessa.

Epävakaa odottaa että mä olen se henkilökohtainen pelastaja ja samalla kuitenkin pitää mua itse antikristuksena, kun en toimi oikein hänen mielestään. Noissa tuiskuissaan ei halua nähdäkään mua, on kuitenkin samaan aikaan hädissään että hylkään. Jos pysyn poissa niin syyttää hylkäämisestä, jos olen vieressä niin syyttää aivan kaikesta muusta.

Kun tilanne on ohi ja tunteet laantuneet (ovat varmasti itselleenkin sietämättömiä, kun ei osaa hallita) niin se katumus ja itsensä syyttäminenkin on ihan aitoa ja se häpeä on musertavaa hänelle itselleenkin.

up

Mä ymmärrän hyvin, että epävakaa saattaa vaikuttaa tunteettomalta etenkin raivokohtauksissaan. 

Toisen pitää pysyä rauhallisena ja hiljaa riippumatta siitä mitä epävakaa huutaa. Ihan järkyttävää solvausta, haukkuu toisen ihan maan rakoon. Sinä oot niin ruma ja läski valas että oksettaa, oon monesti kattonu sivusilmällä ja yökkinyt etkä sä edes huomaa kun olet niin täynnä itteesi! Tuossa yksi esimerkki. Rauhallisena pysyminenkään ei auta, ainoastaan hieman lyhentää raivokohtauksen aikaa.

Pahimmillaan olen kuunnellut makkarissa lukien kun kumppani raivoaa yksin kolme tuntia olohuoneessa. 

Epävakaan läheisellä täytyy olla ihan rautainen itsetunto, ettei toistuvat haukkumiset heilauta suuntaan eikä toiseen. 

Lisäksi näistä raivokohtauksista ei voi jälkeen päin puhua yhtään mitenkään, ne vain haudataan ja käyttäydytään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, johtuen epävakaan syyllisyyden tunteesta, joka helposti taas käännetäänkin itsestä pois toiseen kun on mahdotonta kestää ja sama ralli alkaa alusta.

Raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kun on hööki päällä, niin perustellaan yrityksiä, puuhataan muuttoa ulkomaille, ihmissuhteet venyy ja paukkuu, vedetään välejä poikki ja uusia suhteita tehdään. Ihan muutamassa päivässä on tavattu se Elämän Henkilö vaikka edellinen ero piti olla maailman vakavin ja isoin asia, ja siitä on 3 päivää aikaa. Ja lapsikin on jo tulossa ja kihloihinkin kerettiin menemään jo ensi tapaamisella. Energiaa on ja riittää, koti maalataan hetken mielijohteesta kirkkaan pinkiksi. Laskut unohtuu kun pitää tilata kotisalilaitteet, vaikkei ole koskaan aikaisemmin urheiltukaan, mutta kun nähtiin yks video ja siitä se idea sitten lähtikin ja toiminimi kuntosalille on jo vetämässä.

Ja sitten toisaalta vaan maataan ja itketään. Mitään ei voi tehdä, mihinkään ei pystytä (paitsi jos se on joku itselle  kiva juttu). Mikään ei merkitse mitään, ja koskaan ei ole kukaan välittänyt vaikka kaikessa autettaisiin.

Mitä tahansa teetkin: ÄLÄ ANNA TÄMMÖISELLE RAHAA!!!

Tämä. En meinannut saada velkojani takaisin, kyse oli vielä naurettavan pienestä summasta kuin 20€. Räjähtelyä kummallisista asioista, mustavalkoisuutta, itsekkyyttä ja jatkuva työpaikkojen vaihtaminen. Plus paljon muuta..mutta sanotaanko näin, että never again.

Vierailija kirjoitti:

Kun on hööki päällä, niin perustellaan yrityksiä, puuhataan muuttoa ulkomaille, ihmissuhteet venyy ja paukkuu, vedetään välejä poikki ja uusia suhteita tehdään. Ihan muutamassa päivässä on tavattu se Elämän Henkilö vaikka edellinen ero piti olla maailman vakavin ja isoin asia, ja siitä on 3 päivää aikaa. Ja lapsikin on jo tulossa ja kihloihinkin kerettiin menemään jo ensi tapaamisella. Energiaa on ja riittää, koti maalataan hetken mielijohteesta kirkkaan pinkiksi. Laskut unohtuu kun pitää tilata kotisalilaitteet, vaikkei ole koskaan aikaisemmin urheiltukaan, mutta kun nähtiin yks video ja siitä se idea sitten lähtikin ja toiminimi kuntosalille on jo vetämässä.

Ja sitten toisaalta vaan maataan ja itketään. Mitään ei voi tehdä, mihinkään ei pystytä (paitsi jos se on joku itselle  kiva juttu). Mikään ei merkitse mitään, ja koskaan ei ole kukaan välittänyt vaikka kaikessa autettaisiin.

Mitä tahansa teetkin: ÄLÄ ANNA TÄMMÖISELLE RAHAA!!!

Tämä kuvaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua kuunnella yhtään negatiivista. Yleensä suuttuu. Antaa tulla suustaan mitä vaan. Ei ole tunteita eli tunteeton.

Epävakaalla nimenomaan on hyvin paljon tunteita.

Miksi oi miksi te ihmiset edes tulette tänne kommentoimaan psykologiaa, kun ette tiedä mitään.

Jo vain, tunteita todellakin löytyy ja ne seilaavat laidasta laitaan silmänräpäyksessä. Niitä tunteita on myös varsin helppo loukata aivan huomaamattaan pienenpienillä teoilla tai sanoilla. Tai jos ei sano tai tee jotain mitä epävakaa odottaa päässään.