Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoisit 20-vuotiaalle, joka odottaa ensimmäistä lastaan!
13.06.2021 |
Kävi nyt näin emmekä pysty/halua tehdä aborttia..
Oli tarkoitus lähteä vielä opiskelemaan tai saada edes vakituinen työpaikka jostain..
Miehellä hyvä työ, mutta tietenki huolestuttaa että miten tässä pärjää. Itse käyn paljon töissä (määräaikaisuuksia ja ohella vuokrafirmassa), mutta ei juuri ole sitä vakkaripaikkaa.
Kommentit (49)
En tiedä mitä sanoisin. Yleisesti ottaen ilmaisen itseäni parhaiten tiuskimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti laittaa kysymysmerkki eikä huutomerkki, hups.
En oikein tiedä mitä tällä postauksella kaipaan, ehkä saisin jotain hyödyllisiä vinkkejä. Tuntuu että en tiedä mistään mitään
Itte sitte myös hoidat etkä tuuppaa sitä jatkuvasti hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole valmis äidiksi/isäksi, ennenkuin on. Paras aika hankkia lapsia ei ole koskaan.
Se, oletteko valmiita vanhemmuuteen, on kiinni teistä itsestänne. Lapsi tulee olemaan (toivottavasti) vastuullanne seuraavat 18 vuotta. Ensimmäiset vuodet ovat rankimpia - uskotteko suhteenne kestävän sen, että olette ensisijaisesti olemassa lasta varten, ja parisuhde voi joutua välillä istumaan hyllyllä?
Käykää läpi asioita, joita vanhemmuus vaatii, ja sopikaa, että molemmat tekee niitä uhrauksia. Kummallekaan ei ole syytä kerääntyä univelkaa kohtuuttomasti, kummankin täytyy huolehtia yhteisestä kodista jne. Omat harrastukset ja riennot tulee vähentymään, ja siihen on parasta asennoitua jo nyt.
Lapsi ottaa paljon, mutta antaa myös takaisin.
Ikäsi ei ole este hyvälle vanhemmuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin se menee! Kohta se saa jo ajokortin.
Onnea! Musta tuli ekan kerran äiti 24-vuotiaana kesken opintojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti joka päivästä. Opiskelut ja työt hoituu kyllä myöhemmin, jos haluja on. Itse sain kolme lasta lukion jälkeen. Sitten opiskelin sairaanhoitajaksi ja töitä on saanut painaa.
Onnea. Kerkiät opiskelemaan myöhemminkin. Minä ja mieheni oltiin 18 kun saatiin ekat lapsemme (kaksoset). Hyvin pärjättiin, ollaan opiskeltu ja nykyään molemmilla on hyvät vakkarityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon. Kaiken nähneenä ja lapset kasvattaneena voin sanoa, että viisas liike. Olen kokenut saman. Olen rakentanut uran, saan hyvää palkkaa, olen opiskellut lasten ollessa pieniä. Ajattele, 40-vuotiaana lapsesi on 20v. Eivät lapset ole elämän este vaan motivaatio.
Onnea! Nuorena vanhemmuuteen kasvaa usein vaivattomasti, kun ei ole vielä fakkiintuneita tapoja. Sain oman esikoiseni 22 v ja jotenkin tuo meni ”siinä sivussa”, kun elämässä oli muutakin ihmeteltävää. Hyvä ihminen hänestä kasvoi ja itsestä on mukavaa, kun nelikymppisenä mulla oli jo täysi-ikäinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Viiden vuoden päästä sinua ei halua kukaan.
Lapset on hyvä hankkia, kun synnyttäjä on nuori, terve ja parhaissa voimissaan.
Esikoisemme syntyi kun oli vähän yli 21, joten sen verran meillä on ikäeroa hänen kanssaan.
Kun lapset oli tehty (useampia) aloin opiskella ja hankin ensin opistotason ammatin ja myöhemmin, kun intoa riitti, samalta alalta maisterin tutkinnon. Hyvin työllistyin alalleni jo ennen opintoja, joten opinnot mahdollistivat myös ammatillisen etenemisen.
Oli hienoa, kun oli itsekin suht nuori, kun lapset jo aikuistuivat. Jaksoi hyvin työelämän ym. kun ne ruuhkavuodet olivat jo kaukana takana.
Onnea siis sinulle, nuori äiti! Lapset ovat parasta elämässä :)
Onnea! Vauvat on ihania! Elämä kulkee, lapset tulee (ja menee). Kaikella on tapana järjestyä.
Onnea matkaan.