Lapsen kaveri kylässä ja täysin tossukka äiti
Pojallani 6v. kävi luokkatoveri meillä leikkimässä. Vierailu meni ihan ok, vieras käyttäytyi ihan hyvin ja pojilla oli kivaa.
Mutta kun vieraan äiti (en ollut tavannut ennen tätä) tuli hakemaan poikaansa, alkoivat ongelmat. Poika ei halunnut lähteä, vaan heittäytyi eteisen lattialle kiukuttelemaan.
Sitten kuuntelin valehtelematta 20 minuuttia, kuinka se äiti neuvotteli pojan kanssa, että lähdetäänkö nyt kotiin vai ei. Siis mitä ihmettä?!?
Kertaakaan äiti ei käskenyt tai komentanut lastaan, maanitteli ja suostutteli lässyttäen, että nyt ihan totta Nico-Petterin pitäisi laittaa ne kengät jalkaan, voisitko kiltti mitenkään plaa plaa plaa...
Ensimmäiset 10 minuuttia seisoin kohteliaasti siinä ovella hymyilemässä, mutta kun se absurdi näytelmä vain jatkui ja jatkui, en lopulta enää tiennyt, mitä tehdä. Painoin vain välioven kiinni ja jätin ne sinne tuulikaappiin lässyttämään.
Toiset 10 minuuttia siinä vielä meni, ja sitten äiti lahjoi pojan lähtemään lupaamalla sille jäätelön.
Ja minä kun olen pitänyt itseäni lepsuna kasvattajana. Siinä tilanteessa olisin minäkin kuitenkin ärähtänyt, että nyt jumalauta ne kengät jalkaan ja menoksi!
Onko tällaisia äitejä oikeasti olemassa..?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin mä noin päin joudun ihmettelemään, useemmin ihmettelen sitä kun äidit etenki on tosi takakireitä, huumoria ja iloa ei oo lapsen kanssa, enemmän sääntöjä ja rajoja kun aitoa välittämistä ja yhteishenkeä. :) Mun mielestä mikään ei oo hyvä liiallisesti, mut esim tunteiden näyttäminen ei ole noloa vaan suotavaa ja nykypäivää. :) Sellanen liiallinen tiukkuus ei oo hyvä, ja asioista täytyy uskaltaa puhua oikeilla nimillä ja rehellisesti, eikä asioita lakasta maton alle ja vaan ihmetellä ja juoruilla. :)
Samaa mieltä, mutta kyllä vanhemmalla täytyy olla lapseen auktoriteetti ja kyky pitää sovituista säännöistä kiinni. Liiallinen ääripää kummastakaan suunnasta, eli lepsuus tai ankaruus, ei ole hyväksi lapselle.
On tuollaisia. Mun hoitolapseni äiti. Olen siis perhepäivähoitaja. Alkuun kun tuli hoitoon niin siinä meni n 15-30min kun äiti neuvotteli lastansa lähtemään kotia. Sanoinkin jo silloin, että nyt menee ylitöiksi.
Nykyään kyllä olen oppinut, että lapsi on täysin valmiina pukeneenä ja reppu selässä ulkona odottamassa kun haetaan. Itse painun sisälle. Siinähän neuvottelevat keskenänsä.
Äiti on kyllä oppinut taktiikan millä saa lapsen lähtemään eli "käydään mummilla, mennään ostaa jätskiä, käydään rannalla.." eli ei koskaan suoraan kotia. Ja perheessä myös isä ja hänellä ei suju juurikaan paremmin tämä hakeminen.
Eli on näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempia on joka lähtöön, ei pitäisi olla Ap mitenkään yllätys sulle.
Tiedän, että kasvatustyylejä on monenlaisia, mutta en ole koskaan missään törmännyt tuollaiseen "munattomuuteen" lapsen kanssa. Ihan aidosti olen järkyttynyt tästä.
Ap
, Et se minusta mitenkään järkyttynyt ole, enemmänkin äimistynyt.
Koet olevasi häntä parempi kasvattaja. Kuulostaa.
Isällä ei asiaan vaikutusta?