Lue keskustelun säännöt.
Onko teille tullut joskus elämässänne "kriisejä", jolloin ns. muokkaatte kaverilistaanne?
13.06.2021 |
En tarkoita Facebookin kaverilistaa, vaan että elämässänne on vuosia "roikkunut" ihmisiä, joita olette pitäneet ystävinänne ja yrittäneet pitää ystävyyssuhteita yllä näihin, mutta jossain vaiheessa olette päättäneet jättää nämä ystävyyssuhteet taaksenne, kun ystävyys on tuntunut pitkään yksipuoliselta tai jostakin muusta syystä.
Minulla on tällainen kausi elämässäni menossa. On muutama vanha ystävä, joita olen vuosia pitänyt elämässäni mukana, vaihdellut säännöllisesti kuulumisia, ohittanut tietyt ikävät tapahtumat ja sanat sillä perusteella, että kyseessä on tärkeä ystävä ja kukaan ei ole täydellinen. Nyt olen jotenkin kyllästynyt näihin ystävyyssuhteisiin ilman suurempaa riitaa tai muuta draamaa, ja haluaisin keskittyä elämässäni muihin tärkeämpiin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito on molemminpuolista ja jotenkin enemmän aitoa.
Tuleeko tällaisia kriisejä kaikille joskus? Meneekö tämä tunne ohi vai onkohan enemmänkin niin, että nämä ystävyyssuhteet on todella aika jättää taaksensa?
Kommentit (38)
Mun ystävä on alkoholisoitunut vanhemmiten enkä jaksa enää pitää häneen yhteyttä. Koska kuitenkaan ei ole mitään henkilökohtaista tai draamaa tapahtunut sen kummemmin, vastaan jos hän soittaa ja saatan lähteä vaikka jonnekin lenkillekin tai ns. terveelliseen tapahtumaan mutta ryyppykaveria minusta ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ystävyysuhteet ovat pitäneet sieltä lapuudesta lähtien.
On tullut. Kun tajusin, että aika on arvokkainta, mitä minulla on, lopetin ajan tuhlaamiseen ei-mielekkäisiin, vältettävissä oleviin tilanteisiin.
Muutos kuuluu ihmisen normaaliin kehityskaareen. On ainoastaan luonnollista, että ystävyyssuhteista osa kuolee ajan myötä.
Itse olen näissä kriiseissä lopettanut yhteydenpidon ystäviin, joiden seura ei anna minulle energiaa. Osalle olen sanonut tämän suoraan, osalle olen vain lakannut viestittelemästä. Yleensä se toinen osapuoli on myös lopettanut yhteydenpidon, eli tämä toinenkin on tainnut olla salaa samoilla linjoilla...
aikansa kutakin, niin myös suhteissa.
Mitä listaa? Kun kriiseilee tarpeeksi, tuntuu siltä että ei ole minkään ystävän arvoinen. Edes niiden muutaman hyvän pysyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kyllä paljonkin sellaisia ystäviä... mutta sitten jos luopuisin heistä, ei jäljelle jäisi juuri ketään.
Kun erosin pienestä kirkkokunnasta jäi vähitellen pois isoin osa kavereista. Luonnollista, koska en enää uskonut samalla tavalla kuin he. Sain melko nopeasti uuden kaveripiirin ihan toisenlaisista ympyröistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse päätin unohtaa kolmikymppisenä aika monta lapsuus- ja lukioaikaisista kavereistani. Tajusin etten oikeasti edes pidä niistä ihmisistä. Pari niistä puhuu kaikista pas kaa selän takana. Yksi käytti mua joka päivä terapeuttinaan ja yksi nyt oli vain jämähtänyt biletysikään. Kenenkään seurassa olemisesta en oikeasti nauttinut enää, pikemminkin se oli raskasta.
Ahaa. Saatat olla muuten se tyyppi, joka yhtäkkiä lakkaa pitämästä yhteyttä, koska kaiken pitää olla aitoa ja olet löytänyt sen joka eniten jaksaa kuunnella juttujasi. Testasit vain meitä deletoituja, että kelvataanko aidoiksi sinulle, hyvänpäiväntuttuuskaan ei sinulle käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ystävyyssuhteiden "elinkaari" on max. 4 vuotta.
Säännöllisesti näitä tulee muutaman vuoden välein. Jätän esim. ne, jotka voivottelevat että tuntevat itsensä huonoksi kaveriksi kun eivät ota yhteyttä - eivätkä ota enää yhteyttä. No enpä jaksa kannatella sellaista ystävyyttä. Jätän myös ne, joiden arvomaailma on kaventunut rajusti ja jotka puhuvat p*skaa joistain ihmisryhmistä. Ja ne, jotka näyttelevät suvaitsevaista, liberaalia whatever, mutta todellisuudessa tuomitsevat muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä paljonkin sellaisia ystäviä... mutta sitten jos luopuisin heistä, ei jäljelle jäisi juuri ketään.
Tämä on kyllä totta. Tuntuu että joillakin on suurikin hovi, mistä tarpeen tullen karsia. Riippuu, minkälaista ystävyyttä itse kaipaa; eihän kaikkien tarvi olla läheisiä, mukavia tuttuja vaan. Tutut ovat sellaisia kevytystäviä; kummallakaan ei ole odotuksia toisesta, kuten syvemmässä ystävyydessä, mutta muuten ovat kivaa seuraa.
Ei, mutta itse olen ollut tuollaisen karsimisen kohteena.
Itseäni se ei kyllä haitannutkaan, ymmärrän että joskus ihmiset haluavat lähteä eri suuntaan elämässään ja olin oikeastaan itsekin valmis luopumaan tästä kontaktista, kun välit olivat vähän viilentyneet vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätän niitä jotka ovat heikkoja, aivokuolleita ja epäonnistuneita elämässään, eli ns. luusereita.
Olen lopettanut ne ystävyyssuhteet, joissa toinen on selvästi vain seurankipeyden takia, eikä lopulta edes välitä minusta paljoa.
Itse löysin aidosti välittäviä, läsnäolevia ystäviä 20+-vuotiaana, joten en tee mitään kädenlämpöisillä pakkotapaamisilla.
Ymmärrän, ettei kaikilla ole aitoja ystäviä ollenkaan. Sillon voi olla tärkeää pitää kiinni ystävyyssuhteista, jotka eivät ole palkitsevia.
Varmaan kymmeniä jättänyt. Osaan ihan selkeästi katkaissut välit ja osan vaan antanut hävitä. Osa jättänyt minut. Mitä sellaisia pitämään jos ei ole vastavuoroisuutta tai ei enää vain kiinnosta.
Elän elämääni ja jos minut on jostain listalta eliminoitu, bye bye.
Mulla on pari oikeaa ystävää varhaislapsuudesta, mutta myöhemmät ns ystävät ovat tuottaneet jatkuvia pettymyksiä, enkä jaksa heidän terapeuttina olemista.
Mä vaan ghostaan ja poistan näitä kylmästi elämästäni, jotka eivät ole ystävyyteni arvoisia. Aika sinnikkäästi yritän pitää ystävyyssuhdetta yllä, mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Mieluummin yksin kuin örveltäjäalkoholistien tai hyväksikäyttäjien kaveri.
N27