Miksi jotkut äidit on kiinni lapsessaan?

Millä lailla kiinni? Totta kai sen äidin kuuluu olla kasvavassa lapsessa "kiinni".

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla kiinni? Totta kai sen äidin kuuluu olla kasvavassa lapsessa "kiinni".

Siis aikuisessa, että pitää koko ajan tavata jne. Ei anneta aikuisen elää oma elämää... turvaudutaan liikaa häneen. 

Jotkut ovat kiinni vielä aikuisissakin lapsissa ja itkeskelevät, kun jälkikasvu ei asu enää saman katon alla eikä pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla kiinni? Totta kai sen äidin kuuluu olla kasvavassa lapsessa "kiinni".

Siis aikuisessa, että pitää koko ajan tavata jne. Ei anneta aikuisen elää oma elämää... turvaudutaan liikaa häneen. 

No mikset sanonut, että aikuisessa, eikä lapsessa.

Tietenkänä ei saa ripustautua liikaa. Minulla on takertuva äiti, jolle en aina ole voinut antaa edes osoitettani, koska se vaino on tauotonta. Ja samaa yrittää nyt minun lasteni kanssa, minun ohitseni.

Äitini on juuri tällainen. Hirveän rasittavaa. Kehoitin keskittymään omaan elämäänsä, ei kuulemma onnistu.

Perheitä on myös monenlaisia. Joissain arvostetaan läheisempiä suhteita kuin toisissa. Suomalaiset perheet ovat minusta enemmänkin tunneköyhiä kuin liian riippuvaisia toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Perheitä on myös monenlaisia. Joissain arvostetaan läheisempiä suhteita kuin toisissa. Suomalaiset perheet ovat minusta enemmänkin tunneköyhiä kuin liian riippuvaisia toisistaan.

Takertuminen on juurikin sitä tunneköyhyyttä. Jos välit on hyvät ja rakastavat, silloin ei ole pakko koko ajan olla kiinni toisessa ja sekaantua aivan kaikkeen.

Suomessa kärsitään ennen kaikkea RAJATTOMUUDESTA.

Äiti/poika suhde usein hankalin. Varsinkin jo ainoa lapsi, riippuvuus molemminpuolista.

Kyllä se napanuora jo synnärillä katkaistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla kiinni? Totta kai sen äidin kuuluu olla kasvavassa lapsessa "kiinni".

Siis aikuisessa, että pitää koko ajan tavata jne. Ei anneta aikuisen elää oma elämää... turvaudutaan liikaa häneen. 

Mikset viitsinyt kirjoittaa tuota heti aloitukseen? Onko sinulla joku daignoosi, kun et osaa kirjoittaa aloitukseen ikinä mitään muuta kuin niin? otsikon lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheitä on myös monenlaisia. Joissain arvostetaan läheisempiä suhteita kuin toisissa. Suomalaiset perheet ovat minusta enemmänkin tunneköyhiä kuin liian riippuvaisia toisistaan.

Takertuminen on juurikin sitä tunneköyhyyttä. Jos välit on hyvät ja rakastavat, silloin ei ole pakko koko ajan olla kiinni toisessa ja sekaantua aivan kaikkeen.

Suomessa kärsitään ennen kaikkea RAJATTOMUUDESTA.

Näemme asian aivan eri tavoin. Olen asunut muutamassa muussa maassa ja missään ei esim. nuoria aikuisia jätetä samalla tavalla oman onnensa nojaan kuin täällä. Teini-ikäiset lapset tuntuvat olevan vanhemmilleen myös lähinnä rasite, joka on parempi poissa silmistä. Pidän suomalaista vanhemmuutta kaikkinensa aika surullisena. Sama heijastuu suhteessa vanhusväestöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheitä on myös monenlaisia. Joissain arvostetaan läheisempiä suhteita kuin toisissa. Suomalaiset perheet ovat minusta enemmänkin tunneköyhiä kuin liian riippuvaisia toisistaan.

Takertuminen on juurikin sitä tunneköyhyyttä. Jos välit on hyvät ja rakastavat, silloin ei ole pakko koko ajan olla kiinni toisessa ja sekaantua aivan kaikkeen.

Suomessa kärsitään ennen kaikkea RAJATTOMUUDESTA.

Näemme asian aivan eri tavoin. Olen asunut muutamassa muussa maassa ja missään ei esim. nuoria aikuisia jätetä samalla tavalla oman onnensa nojaan kuin täällä. Teini-ikäiset lapset tuntuvat olevan vanhemmilleen myös lähinnä rasite, joka on parempi poissa silmistä. Pidän suomalaista vanhemmuutta kaikkinensa aika surullisena. Sama heijastuu suhteessa vanhusväestöön.

Suomen vanhusväestö on sitä painajaismaista suurta ikäluokkaa, joka elää kuin kuninkaat ja odottaa palvelua joka puolelta. Vanhempina itse olleet sietämättömiä, isovanhempina hirveitä.

Vierailija kirjoitti:

Perheitä on myös monenlaisia. Joissain arvostetaan läheisempiä suhteita kuin toisissa. Suomalaiset perheet ovat minusta enemmänkin tunneköyhiä kuin liian riippuvaisia toisistaan.

Tässä kohtaa kannattaa sitten kysyä myös omilta lapsiltaan minkälaisen perhesihteen he haluavat. Eikä jyrätä aikuisia ihmisiä, koska itse haluaa "kiinteän" suhteen. Se on ongelman ydin. Vanhemmat yrittää edelleen määrätä aikuisia ihmisiä.