Vein jalkansa murtaneelle ystävälle (hän on pyörätuolissa) suklaarasian, kivahti "en mä suklaata halua vaan kävellä"

Et tehnyt mitään väärää. Ystäväsi on vaan poissa tolaltaan.

Hyvin sanottu.

Kiittämätön ystävä sinulla. Toivottavasti tajuaa pyytää anteeksi.

T: Loppuelämänsä auto-onnettomuuden vuoksi pyörätuolissa istuva

Mukava elehän tuo oli. Ystäväsi taisi vain olla kettumaisella tuulella. Törkeää tiuskia niin.

Olisit kivahtanut takaisin että kävele sitten prkl.

Et tehnyt mitään väärää, kuten aikaisemminkin todettu. Ihmiset reagoivat eri tavalla. Itse asiassa tuo kuvailemasi tapa on melko yleinen. Uudessa ja vaikeassa tilanteessa toki ymmärrettävää, että ei ole ihan parhaimmillaan. Jotkut eivät muutenkaan välitä minkälaisen kuvan antavat itsestään ja kuvittelevat kaikkien olevan täällä heitä varten. Sitten he ihmettelevät miten menettivät kaikki ihmissuhteensa, vaikka ovat omien sanojensa mukaan niin hyviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt mitään väärää. Ystäväsi on vaan poissa tolaltaan.

Mutta siitä huolimatta pitäisi osata käyttäytyä. Tai ainakin pyytää anteeksi jos on äkkipäissään tullut tuollaista kivahdettua. Tuli paha mieli puolestasi ap.

Toivottavasti otit suklaat takaisin.

Ystävälläsi on kipuja ja kesä pilalla, kai siitä saa pahalla tuulella olla! Mua ainakin v*t*ttais. Varsinkin, kun huomaa nk. ystävän valittavan pahaa mieltä av:lla.

Kyllä on taas niin syvällistä keskustelua,ai että 😮

No voi. Joskus kivut ja liikkumisen rajoitus käy hermoille. Mä olen kivahtanut vähän vastaavasti ystävälle mutta olen myös pyytänyt sitä anteeksi. Nykyään nauretaan yhdessä tapaukselle.

Olet ystävä ja sanot hänelle, että anteeksi, et oikein osaa auttaa, mutta olet kuitenkin tukena, jos hän tarvitsee.

Ohitat tavallaan tuon puuskan, koska ymmärrät, että se on lähtöisin hänen omista ajatuksistaan ja tunteistaan, ei suklaarasiasta tai sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Olet ystävä ja sanot hänelle, että anteeksi, et oikein osaa auttaa, mutta olet kuitenkin tukena, jos hän tarvitsee.

Ohitat tavallaan tuon puuskan, koska ymmärrät, että se on lähtöisin hänen omista ajatuksistaan ja tunteistaan, ei suklaarasiasta tai sinusta.

Tavallaan voit pitää sitä merkkinä siitä, miten kovin asia ystävääsi harmittaa. Anna hänelle aikaa.

Kaikki ei pidä suklaasta. Vie kukkia ensi kerralla.

Vie seuraavaksi sille puujalat

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas niin syvällistä keskustelua,ai että 😮

Sinun kommenttisi on ketjun turhin.

Harmi että noin kävi, yritä unohtaa tapahtunut ja koeta silti jaksaa auttaa häntä. Itselläni murtui jalka kaksi vuotta sitten kesän alussa, kesähän meni siis ihan pilalle enkä pystynyt juurikaan liikkumaan. Järkytys ja kivut olivat suuret. Tietysti ei tee mieli suklaatakaan kun tietää että lihoo helposti kun ei voi liikkua. Hyvää tarkoitit mutta yritä antaa anteeksi ja auttaa häntä. Varmasti tarvitsee apua kaupassa käyntiin, siivoukseen, nurmikon leikkuuseen ym. Ja itelleni yllärinä että jos on kävelykepit niin silloin ei pysty kantamaan mitään, ei edes kahvikuppia, kun kipeälle jalalle ei voi varata.

Ei se kipsi nyt niin paljoa hidasta , ellei halua leikkiä marttyyriä.

 Hyvin voi  tehdä asioita ja bailata.

Ja on kokemusta .

Toivottavasti veit suklaat mukanasi.

Jos olisin ap en välttämättä odottaisi anteeksipyyntöä (kriisit saa ihmiset sekoilemaan) mutta jos tuollainen käytös jatkuu niin välit oli siinä.

Jos et ollut syypää ystäväsi loukkaantumiseen, niin täysin asiaton huomionhakemis-lausahdus.