Kadehdin vanhempia joilla hoikat lapset
Omat lapseni pysyivät hoikkina n. 9-vuotiaaseen saakka, mutta sitten alkoivat lihoa. Niin tapahtui aikanaan itselleni, siskolleni, äidille ja tädeille. Suurella mielenlujuudella olemme onnistuneet aikuisina pudottamaan painoa ja pysymään normaalipainon sisällä. Silti omakuva on edelleen sieltä varhaispuberteetin teinivuosista - lihava köntys, jota toiset lapset potkaisevat takapuoleen, joka on heidän mielestään rivon suuri.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan 90-lukua, että syöt vaan vähemmän kuin kulutat ja että opitut ruokailutottumukset ovat kaikki kaikessa. Nykyään tiedetään, että lihominen on monimutkaisempi asia.
Ihminen laihtuu edelleen, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Se, mikä aiheuttaa esim. ruokahalun ja kylläisyyden tunteen on monimutkainen asia. Tiedetään esim. että lihavilla on erilainen suolistobakteerikanta kuin laihoilla.
Itse olin hyvin tarkka siitä, millaista ruokaa lapset saivat pieninä. Nyt kaksi hoikkaa aikuista lasta. Kerran terveystarkastuksessa poika, joka oli silloin noin 10 halusi kertoa terkkarille vakavan epäkohdan äidistä eli minusta, joka istuin hämmästyneenä tuolillani Poika sitten avautui, ettei meillä saa syödä muroja, koska äiti oli lukenut jonkin tutkimuksen. Terkkari meinasi pudota tuoliltaan ja rupesi selittämään, että äiti on kyllä ihan oikeassa.
Itse olin lapsena laiha, puolisoni oli hiukan pyylevähkö ikäisekseen. Nyt meidän toinen lapsi on laiha ja toinen hiukan isompi kuin ikäisensä, mutta ei aikuisen silmään lihava kuitenkaan. Samaa ruokaahan niille syötetään. Toinen vaan on ollut aina kova syömään ja toinen nirso.
Minun nuorin lapseni on tosi laiha, silti syö enemmän kuin kaverinsa. Kaveri on juuri sitä mallia, että on jo tissit ja mahaa, vaikka harrastaa samaa urheilulajia aktiivisesti ja syö ainakin meillä ollessaan tosi vähän. Muut meillä ovat normaalipainoisia, myös me vanhemmat. Ilmeisesti sellaiset geenit ettei kukaan liho kovin helposti, vaikka kyllä meillä perusterveellistä ruokaa syödään ihan muista syistä. Viikonloppuisin herkutellaan. Varmaan olisimme pulleita, jos olisi syömisistä kiinni, kaikki ollaan tosi pahalla tuulella jos on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kyllä lähtökohtaisesti pieniä rimpuloita. Vääränlainen ravinto ja liikkumattomuus lihottaa kenet tahansa, ei siinä geeneillä ole paljoakaan tekemistä. Vielä 90 luvulla lapset oli vilkkaita ja laihoja, nyt pojatkin on 10v:nä jo kuin justiinat - iso vatsa, takamus ja kunnon rinnat. Sääliksi ja vihaksi pistää!
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja lihoin kolmannella luokalla. Muut lapset oli riukuja. Sama nyt omien lasten kohdalla. En ole nyt ylipainoinen eikä mies ole. Olen pyytänyt terkalta ja koululääkäriltä apua - mitä tehdä? 1990-luvulla olin teini ja aikuinen.
- ap
Joilla hoikat lapset... lause jäi kesken? Näkevätkö muut otsikon loppuosan???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kyllä lähtökohtaisesti pieniä rimpuloita. Vääränlainen ravinto ja liikkumattomuus lihottaa kenet tahansa, ei siinä geeneillä ole paljoakaan tekemistä. Vielä 90 luvulla lapset oli vilkkaita ja laihoja, nyt pojatkin on 10v:nä jo kuin justiinat - iso vatsa, takamus ja kunnon rinnat. Sääliksi ja vihaksi pistää!
Katselin juuri lauantaina oman lapsen 9v kaveria (tyttö), joka vain lihoo lihomistaan. En ollut nähnyt tätä tyttöä pariin kuukauteen ja oikein hätkähdin sitä eroa edelliseen. Kunnon tissit jo tälläkin kaverilla on. Vaikka onkin tyttö, niin en kyllä omasta lapsuudestani muista yhtään kaveria, jolla olisi tissit kasvaneet toka-kolmasluokkalaisena. Muistan, että vielä viidennelläkin vain haaveiltiin siitä rintojen kasvusta.
Minulla itsellä kasvoi kolmasluokkalaisena maha ja vitosella oli iso peppu ja tissit. Äidilläni joka siis syntynyt 30-luvulla, sama juttu. Siskolla myös. Se tuntuu epäonnistumiselta vanhempana.
Voi olla että lapseni syövät salaa, mutta olen huomannut ruokahalun muutoksen siitä kun ensin syötiin väkisin yksi leipä tai mandariini kouluaamuna ja nyt menisi neljä leipää lisukkeineen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olin hyvin tarkka siitä, millaista ruokaa lapset saivat pieninä. Nyt kaksi hoikkaa aikuista lasta. Kerran terveystarkastuksessa poika, joka oli silloin noin 10 halusi kertoa terkkarille vakavan epäkohdan äidistä eli minusta, joka istuin hämmästyneenä tuolillani Poika sitten avautui, ettei meillä saa syödä muroja, koska äiti oli lukenut jonkin tutkimuksen. Terkkari meinasi pudota tuoliltaan ja rupesi selittämään, että äiti on kyllä ihan oikeassa.
Meilläkin omilla lapsilla ja lastenlapsilla murot kuuluvat vain lomaherkkuihin. Siis 1 paketti vuodessa käytännössä tai hotellilomilla saa ottaa vähän muroja muun aamiaisen lisäksi.
Ei niitä lapsia pitäisi tehdä ollenkaan. Ihmisiä muutenkin liikaa. Ja Kokoomus haluaa ulkomailta Suomeen porukkaa. Ja se porukka lienee lisääntyvää sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lapsia pitäisi tehdä ollenkaan. Ihmisiä muutenkin liikaa. Ja Kokoomus haluaa ulkomailta Suomeen porukkaa. Ja se porukka lienee lisääntyvää sorttia.
Pakonomaiset aasinsillat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin hyvin tarkka siitä, millaista ruokaa lapset saivat pieninä. Nyt kaksi hoikkaa aikuista lasta. Kerran terveystarkastuksessa poika, joka oli silloin noin 10 halusi kertoa terkkarille vakavan epäkohdan äidistä eli minusta, joka istuin hämmästyneenä tuolillani Poika sitten avautui, ettei meillä saa syödä muroja, koska äiti oli lukenut jonkin tutkimuksen. Terkkari meinasi pudota tuoliltaan ja rupesi selittämään, että äiti on kyllä ihan oikeassa.
Meilläkin omilla lapsilla ja lastenlapsilla murot kuuluvat vain lomaherkkuihin. Siis 1 paketti vuodessa käytännössä tai hotellilomilla saa ottaa vähän muroja muun aamiaisen lisäksi.
Meillä on aina muroja kotona. Silti lapsi syö mielummin ruisleipää ja kaurapuuroa. Meillä on myös aina herkkuja/karkkia kotona, mutta lapsi syö niitä kerran pari viikossa vähän kerrallaan. Eikä tarvitse edes vahtia.
Vähän ohiksena mutta… Selkeästi on erilainen herkuttelun tarve kuin monella kaverillaan. Vähän jopa ärsyttää, kun moni kaveri on alkanut käyttämään lasta ja lapsen herkkuvarastoja hyväksi ja tuntuu haluavan meille vain niiden takia. Olen onneksi etätöissä ja pystyn puuttumaan tähän. Uskonkin, että moni näistä herkkuhimoisista kavereista on juuri näitä totaalikieltäjien lapsia. Lasten kanssa olisi hyvä muistaa kohtuus kaikkien ruokien suhteen, ettei lapsen suhde ruokaan ja syömiseen vinksahda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin hyvin tarkka siitä, millaista ruokaa lapset saivat pieninä. Nyt kaksi hoikkaa aikuista lasta. Kerran terveystarkastuksessa poika, joka oli silloin noin 10 halusi kertoa terkkarille vakavan epäkohdan äidistä eli minusta, joka istuin hämmästyneenä tuolillani Poika sitten avautui, ettei meillä saa syödä muroja, koska äiti oli lukenut jonkin tutkimuksen. Terkkari meinasi pudota tuoliltaan ja rupesi selittämään, että äiti on kyllä ihan oikeassa.
Meilläkin omilla lapsilla ja lastenlapsilla murot kuuluvat vain lomaherkkuihin. Siis 1 paketti vuodessa käytännössä tai hotellilomilla saa ottaa vähän muroja muun aamiaisen lisäksi.
Meillä on aina muroja kotona. Silti lapsi syö mielummin ruisleipää ja kaurapuuroa. Meillä on myös aina herkkuja/karkkia kotona, mutta lapsi syö niitä kerran pari viikossa vähän kerrallaan. Eikä tarvitse edes vahtia.
Vähän ohiksena mutta… Selkeästi on erilainen herkuttelun tarve kuin monella kaverillaan. Vähän jopa ärsyttää, kun moni kaveri on alkanut käyttämään lasta ja lapsen herkkuvarastoja hyväksi ja tuntuu haluavan meille vain niiden takia. Olen onneksi etätöissä ja pystyn puuttumaan tähän. Uskonkin, että moni näistä herkkuhimoisista kavereista on juuri näitä totaalikieltäjien lapsia. Lasten kanssa olisi hyvä muistaa kohtuus kaikkien ruokien suhteen, ettei lapsen suhde ruokaan ja syömiseen vinksahda.
Mutta olisko sulla neuvoa perheelle, joka ei ole ollut totaalikieltämässä missään vaiheessa ja lapset ovat pieninä syöneet ensin ihan vain vähän karkkia silloin tällöin - mutta yhtäkkiä söisivät sitä aivan poskettomasti? Menisi ihan niin paljon kuin vain mahaan voi ahtaa? Ja joka päivä melkein?
Sitten kun lapselle sanoo, vaikka nätisti, että ihan terveyttä ajatellen ei kannata liikaa karkkia, lapsi sanoo joo joo, syö salaa, ja sitten on paha mieli. Ja salaillaan lisää?
Vierailija kirjoitti:
Ruokavaliollahan sitä painoa kertyy, ei se tyhjästä nouse.
Juurikin noin. Ihmisten ruoka tottumukset on ihan pielessä. Lapset saa liian usein karkkia, limuja, mehua jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kyllä lähtökohtaisesti pieniä rimpuloita. Vääränlainen ravinto ja liikkumattomuus lihottaa kenet tahansa, ei siinä geeneillä ole paljoakaan tekemistä. Vielä 90 luvulla lapset oli vilkkaita ja laihoja, nyt pojatkin on 10v:nä jo kuin justiinat - iso vatsa, takamus ja kunnon rinnat. Sääliksi ja vihaksi pistää!
Katselin juuri lauantaina oman lapsen 9v kaveria (tyttö), joka vain lihoo lihomistaan. En ollut nähnyt tätä tyttöä pariin kuukauteen ja oikein hätkähdin sitä eroa edelliseen. Kunnon tissit jo tälläkin kaverilla on. Vaikka onkin tyttö, niin en kyllä omasta lapsuudestani muista yhtään kaveria, jolla olisi tissit kasvaneet toka-kolmasluokkalaisena. Muistan, että vielä viidennelläkin vain haaveiltiin siitä rintojen kasvusta.
Iljettävää, että aikuinen tuijottaa lapsen ystävän rintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä penskat syö kolme kertaa päivässä ja silloin saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Kerran viikossa on pizza-kokispäivä. Eivät ole läskejä.
Se on tosi hienoa. Meillä syövät myös kolme kertaa päivässä ja ovat ylipainoisia.
Joko ne syö välipaloja tai sitten ne ei syö perusruokaa.
3krt päivässä on liian vähän kasvavalle lapselle. Siksi saattavat syödä liian paljon kerralla. Ja lihovat. Moni aikuinen tekee saman virheen
Joko ne syö välipaloja tai sitten ne ei syö perusruokaa.