Mitä mä teen väärin (2 v:n nukkumaanmenosta...)

luovuttiin kuukausi sitten ja silloin alkoi tämä ongelmakin, tosin aikaisemminkaan lapsi ei ole ollut kovin " hyvä" nukahtaja.

Meillä oli käytössä tarravihko. Ostin kivoja tarroja muumi, teletapit ym ja jos lapsi meni nätisti nukkumaan niin sai aamulla tarran. Kun tarroja oli tarpeeksi sai pienen lahjan (vesivärit, värityskirja...). Muutaman päivän kuluttua tilanne alkoi helpottaa.



Aluksi vaatimukset olivat aika lieviä, kunhan nyt meni sänkyyn ja suurinpiirtein pysyi siellä että sai pari tarraa ja sitten vaatimukset tiukentuivat. Kyllä harmitti kun tarraa ei tullut. Meillä lapsi oli n 2 v 4 kk kun aloitimme.

Meillä 2- vuotias. Istutaan tai maataan vieressä (siis lattialla). Jos lapsi nostaa päätä tai selittää jotain niin uhataan joko että lähdetään huoneesta, otetaan unilelut tai vikassa tapauksessa että menee nurkkaan.



Mää oon tullu tulokseen että jos nukkumaan meno on aina pakottamista ja kamalaa tappelua niin lapsi tietää odottaa että kun on iltapesut tehty ja mennään petiin niin käyttäydytään tollai sekavasti..



Voi tietty olla ettei lapsella oo tarpeeksi päivällä aikaa selittää sulle jotai ja koittaa saada sulta jotai huomioo. Ehkä lapsi on liian väsyny ja nukkuun pitäis päästä aikasemmin?



Ole vieressä, sängyssä maataan, älä juttele lapselle enää paljoa vaan ihan pelkkää: nyt aletaan nukkumaan..

ei sitten hänkään saa nukutuksi vaan alkavat riehumaan keskenään. Meillä parivuotias nukkuu päivällä 2 tuntia ja mietinkin, että onkohan se liian pitkä aika, kun illalla klo 21 ei tunnu edes vielä väsyneeltä.



En valitettavasti osaa neuvoa, kun itsekin olen samassa pulassa. Toivottavasti jollain toisella on jotain vinkkejä.

Ensimmäisellä " hyppyytyskerralla" kommunikoidaan ja viedään lapsi sänkyyn.

Seuraavalla kerralla ei puhuta muuta kuin " Nukkumaan" , ja viedään lapsi sänkyyn.

Sen jälkeen ei puhuta enää lapselle mitään, viedään vain lapsi sänkyyn.



Toimii. Kolmannen kerran jälkeen yleensä nukahtaa.

Eli meillä aluksi vaatimuksena oli että nukahtaa itse ja nukkuu omassa sängyssä edes tunnin verran. Myöhemmin lisäsimme vaatimuksiin että nukkuu koko yön omassa sängyssä, tietysti pissalla saa käydä tai jos on joku hätä niin voi tulla sanomaan.



Sisarukset kannattaa laittaa nukkumaan eri aikaan, jos menee riehumiseksi. Meillä 5-v joka ei nuku päiväunia meni nukkumaan n klo 21 ja pikkusisko tuntia myöhemmin, hän nukkui n tunnin päiväunet. Nyt menevät sänkyyn samaan aikaan 20.30 ja nukahtavat aika nopeasti.



Lapsen ei pidä antaa liikaa pompottaa, mutta missä menee raja se onkin vaikeampi kysymys. Meillä tilanne helpottui tarrojen ja ajan kanssa. Tsemppiä kaikille!

Meillä ei ole muita ongelmia kuin se, että lapsi ei rupea nukkumaan. On sängyssään, mutta ei vain nuku. Pyörii ja hyörii vain. Vein kahdeksalta nukkumaan ja valvoo edelleen. Jos taas vien kymmeneltä nukkumaan, valvoo puoleenyöhön jne. Toivotonta.

yhteisymmärrykseen nukahtamisesta niin, että mietin ensin itsekseni, mitkä rutiinit ovat välttämättömiä. Sitten kerroin ja selitin rauhallisesti päivällä lapselle, miten nukkumaanmeno tulee tapahtumaan ja kerroin myös, että äiti on väsynyt siihen, että nukahtaminen vie niin pitkän ajan.



Ja lopuksi sitten itse täytäntöönpano.



1. Iltapala (puuro + juoma), tässä yhteydessä pidän huolta, että juo kunnolla. Niin voi sitten sängyssä sanoa, että pöydässä oli mahdollisuus juoda, nyt nukutaan.



2. Iltapesut, joiden yhteydessä perusteellinen potatus. Sama idea kuin edellisessä kohdassa, että voi sitten sängyssä sanoa, että kävit jo potalla. (Toteutushetkellä lapsi täysin ilman vaippoja eikä vahinkoja sattunut, vaikken enää sängystä päästänytkään vessaan)



3. Iltasatu, jonka jälkeen kaikki viihdytys lopetaan. Ennen nukutin niin, että nukahti lukemiseen, mutta nyt luen yhden lyhyehkön kirjan ja sitten sanotaan hyvää yötä. Tässä kohtaa ei myöskään laulua, paijaamista tms. Jos oikein kovasti kaipaa, voin pitää kädestä, mutta kädestä pitäminen loppuu sillä sekunnilla, jos pelleily alkaa.



4. Raaka peli: jos lapsi alkaa tarkoituksella viivyttää nukkumista esim. näpelöimällä unileluaan, huomautan pari kertaa ystävällisesti että lopettaisi. Jos ei auta, sanon niinikään ystävällisesti, että jos nallella leikkiminen ei nyt lopu, otan nallen pois. Ja sitten todella otan sen pois. Tästä seuraa yleensä kova itku/huuto. Parin minuutin kuluttua palautan nallen. JOS vielä leikkiminen jatkuu, nalle lähtee taas eikä tule takaisin.



5. Jos lapsi juttelee/tekonauraa/tms. mihin ei voi puuttua ottamalla tavaran pois, kiellän jälleen ystävällisesti pari kertaa. Jos ei tepsi, sanon " jos et nyt oikeasti ala rauhoittua, äiti ei jaksa tässä odottaa vaan menee keittiöön omiin hommiin." . Ja jos pelleily vaan jatkuu, lähden huoneesta pois. Tässä vaiheessa lapsi alkaa yleensä itkeä ja tulee perässä, pyytää takaisin. Menenkin aina vähän ajan kuluttua ja poikkeuksetta tämän jälkeen lapsi nukahtaa todella nätisti.



Meni viikko ja nukahtamisvenkoilut loppuivat lähes kokonaan. Oli ehkä vähän raaka peli, mutta ystävälliset pyynnöt, silittäminen jne. jne olivat muuttuneet vaan ohjelmaksi, jolla pystyi viivyttämään nukkumaanmenoa.

Uhkailu on jo käytössä... En ole siitä kovnkaan ylpeä kyllä. Eikä kauaa toimikaan.



Tuo lahjontahomma voisi olla kokeilemisen arvoinen, tuntuu tosin olevan muisti aika lyhyt, mitä tämän tyyppisiin asioihin tulee. Siis ettöä muistaisi pysyä sängyssä.



Olen myös miettinyt tuota huomionhakua. Yritän huomioida ja leikkiä hänen kanssaan ja antaa ihan omia hetkiä hänelle. Mutta selvähän on, että kun on nyt toinenkin lapsi, ei sitä huomiota yksinkertaisesti voi olla yhtäpaljon, kuin ennen. Tähän nyt vaan olisi totuttava ja sen kanssa elettävä. Muuten lapsi ei kyllä ole juurikaan ollut mustasukkainen sisarukselleen.



Tulee kyllä ihan kamala olo itselle, kun pinna pettää ja kiljuu toiselle illalla viimeiseksi.

pois lähteminenkään ei katkaissut riehumista. Silloin sanoin, että jos et rauhoitu, lähdemme eteiseen jäähylle miettimään, miten sängyssä nukutaan. Ja tosiaan lähdimme sitten jäähylle, mistä kyllä tultiin ihan kilttinä poikana sänkyyn sitten. t. 9



Ja vielä sellainen lisäys, että ei näitä ohjeita mitenkään mekaanisesti noudateta, vaan kyllä fiksu vanhempi huomaa, milloin lapsella on ihan oikeasti joku vaiva tai tarve, jota yrittää purkaa nukkumaanmenohetkellä. Ja milloin taas on kyse ihan pelleilystä ja testaamisesta vain.

on etukäteen selvittänyt lapselle nukahtamistilanteen ja miksi sängyssä ei enää saa leikkiä/pelleillä. Ja sitten tosiaan johdonmukaisesti, ilman hermostumista, toteuttaa nukuttamisen. Eri asia mielestäni on, jos itsellä on hermo katkeamassa ja sitten alkaa siinä tunnekuohuissaan uhkailla, että kohta minä näin ja näin ja näin, jos sinä et jne.



Ja kyllä vanhemmallakin on oikeus pistää tilanteeseen oma rajansa ja sanoa, että minä en jaksa tässä enää kovin pitkään olla ja katsella pelleilyä, jos sitä oikeasti on jatkunut vaikkapa puoli tuntia.



t. 9

Olen aikoinani esikoisemme kanssa käynyt läpi sellaisen kuukausia (itse asiassa pari vuotta, ehkä 2-4v) kestävän nukutusrumban, että vieläkin välillä itkettää sitä ajatellessa. Joka ikinen ilta taistelua: lapsi lähti mielellään nukkumaan, pesut ja pusut sujui ok, mutta kun olisi pitänyt alkaa nukkumaan, aloitti lapsi shown. Hyppi pois sängystä, piiloutui sängyn alle ym. tai jos istuttiin tai maattiin vieressä, höpsi, hyöri ja pöyri. Nukkumamenoaikaa koetettiin aikaistaa tai myöhentää, ei apua.



Kerran asia tuli esiin neuvolassa ja sen jälkeen lapsi itse alkoi mennä kivammin nukkumaan.



Jälkiviisaana toimisin seuraavasti:

Ensin on päätettävä miten lapsi nukutetaan: Esikoisen vaadin nukkumaan itse, vaikka ei tuntunut onnistuvan. Toinen opetettiin jo vauvasta nukahtamaan itsekseen, eikä nukahtamisessa ollut mitään ongelmia. Kolmas ei opetusyrityksistä ole koskaan oppinut nukahtamaan itsekseen ja edelleen nukutan hänet viereeni (ikä 3v). Linja on kuitenkin tiukka, nukkumaan kun ruvetaan niin rauhoitutaan, vaikka väkisin vieressä pitäen. Nukutan mielummin viereen kuin alan sitä, sänkyyn ja sieltä pois-leikkiä. Tutti kun jäi pois, nukkumaan meno vaikeutui noin viikoksi. Sen jälkeen oppi rauhoittumaan niin, että makaa hiljaa vierellä, kunnes nukahtaa. Jos ei rauhoitu heti (lapsi aika vilkas), otan napakkaan syleilyyn.



Linja kun on valittu, sitä noudatettaa. Iltapala, pesut ja pisut, YKSI iltasatu ja sitten hyvää yötä. Tämän jälkeen ei kommentoida lasten tekemisiä enää mitenkään muuten kuin toistamalla: nyt nukkumaan, hyvää yötä (pitkää pinnaa tarvitaan). Ei otetan enää katsekontaktia lapseen.



Yksi pissalla käynti ja yksi juominen sallitaan, ei muuta.

Sängyyn toimitetaan tkaisin aina sieltä poistuttaessa. Jos tästä tulee lapsen mielestä kiva leikki, maataan vaikka pimeän huoneen lattialla ja tyrkätään lapsi takaisin pitkälleen aina kun hän yrittää nousta ja pidetään vaikka vähän aikaa väkisin sängyn pohjassa.



Pääasia on, että linja on tiukka ja itse ei hermostu (nukkumaan menevät kaikki, se ei ole tappelun asia). Päivällä voi kerrata jutuissa illan rutiineja ja lukea lapselle vaikka nukkumaanmenoa käsitteleviä kirjoja.

eli ei anna nukkua päivällä liian kauan.



Meillä jossain vaiheessa oli sama rumpa....tahtojen taisteluja



mutta täytyy vain jaksaa olla päättäväinen....selittää lapselle että nyt teemme näin ja näin.... ja sit nukutaan..



Oletteko kokeilleet, että lapsi saa hetken selata itsekseen kirjaa...tai kuunnella iltasatua kasetilta....



Kyllä se aikanaan helpottaa :-)

Eikä niitten pituudellakaan ole mitään merkitystä. Ja siitä lapsi vasta innostuisikin, jos saisi vielä tekemistä sänkyyn. Valitettavasti.

tarkoittanut yhtään tuolla uhkailukommentillani sinun metodiasi, 9. Tosiaan kuulostaa toimivalta, täytyy koittaa, jos toimisi meilläkin.



Hyviä vinkkejä tullut muitakin! kiitos!



ap

Ei ole koskaan tullut mitään tuollaista vaan ovat nukahtaneet 5-10 minuutissa. Valot pois ja istun vieressä kunnes nukahtaa. Monille tämä nukutus tuntuu aivan kauhealta vaihtoehdolta mutta oikeasti, eiks oo helpompaa että siihen kuluu aikaa max 10 minuuttia kun että lapsi pompottaa vanhempiaan monta tuntia koska vanhemmat eivät periaatteesta halua nukuttaa lapsiaan. Miettikää nyt vähän!

kuin makaan saman ajan vieressä. Kaikilla nukuttamisyritykset eivät auta mitään, joten kannattaa vähän miettiä, miten asiansa ilmaisee. Meidän poikaa nukutettiin pitkään, mutta sitten meni hermot, kun nukuttamiseen meni koko ilta. Siitä lähtien on nukahtanut itse, tosin siinä(kin) kestää tuntikausia, kuten jo sanoin.

Sori mutta mä olen aika väsynyt enkä jaksa nyt juuri miettiä sen kummemmin miten asiani ilmaisen.



Tarkotin nyt omia tuttujani jotka esim on sanoneet että lapsi nukahtaa tosi nopeasti jos istuu vieressä mutta he eivät halua totuttaa lasta tähän joten nyt hän riekkuu ja kukkuu tuntikausia jotakin vaatimassa ennen kun nukahtaa.

rumbaan, vaikka nimenomaan olen aina nukuttanut lapseni, eri ikävaiheissa eri tavoilla, mutta kuitenkin aina niin, että olen ollut vieressä, kunnes nukahtaa. Ja homman sain katkeamaan nimenomaan siten, että tein lapselleni selväksi, että jos hän ei oikeasti ala rauhoittua, en istu siinä hänen yleisönään loputtomiin.



Ja nyt nukahtaa taas mainitsemassasi 5-10 minuutissa, olen vieressä, mutta tahtojen taisto piti käydä.



En tiedä, minkä ikäinen lapsesi on. Itse kuitenkin ajattelin ihan samoin kuin tuo yksi edellinen eli että ei meille tule nukahtamisongelmia, kun olen valmis sen verran näkemään vaivaa, että nukutan lapseni., Mutta sitten esikoinen tuli tuohon maagiseen 2+ ikään eikä entiset temput enää tepsineet.



t. 9

kun väsyttää niin pirusti. t. 9