Miten luokkanne samannimiset eroteltiin?
Oliko luokallanne pienenä monia keskenään samannimisiä? -ketjusta inspiroituneena. Meillä valitettavasti samannimiset nimettiin (nimet muutettu) tyyliin Läski-Matti, Paska-Matti... Mitä tästä opimme? Älä anna lapselle muotinimeä.
Kommentit (34)
Meillä oli joskus 80-luvulla 3 Jenniä. Yhdellä alkoi tosi aikaisin murrosikä ja pojat alkoivat kutsua häntä tissi-jenniksi. Toinen sai yläasteella nimekseen finni-jenni. Kolmas oli "vain" jensku.
Joku tv-juontaja oli 90-luvulla molli-Olli. No luokkamme Olli nimettiin tästä johtuen Gulli-Olliksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus 80-luvulla 3 Jenniä. Yhdellä alkoi tosi aikaisin murrosikä ja pojat alkoivat kutsua häntä tissi-jenniksi. Toinen sai yläasteella nimekseen finni-jenni. Kolmas oli "vain" jensku.
Vau, mikä luokkahenki teillä on vallinnut.
Oli kolme Juhaa. Yks oli Juha, ja ku toinen Juha tuli tokana luokkaan ni siitä tuli Juha H sukunimen mukaan. Kun kolmanneksi tuli vielä yksi Juha niin sitä ei enää jaksettu sit. Sillä oli Raiskin takki, niin päätettiin et sä oot nyt sit Raiski.
Tästä on jo yli 20v ja se kaveri on vieläkin Raiski.
Meillä oli Matti A. ja Matti P. Toista kutsuttiin myös lempinimellä eli oli Matti ja Masa.
Iltapäiväkerhossa ohjaajalla oli sama nimi kuin minulla, joten olimme Pikku-Anna ja Iso-Anna.
Töissä puhutaan Virtasen Annesta ja Korhosen Annesta. Toinen on uusi työntekijä, joten joskus sanotaan "kysy uudelta Annelta".
Kaikki nimet muutettu.
Opettajallamme oli vahva segregaationäkemys. Samannimisistä vaaleat istuivat vasemmalla, tummat oikealla puolella luokkaa.
Yhdellä oli lempinimi sukunimestään ja kahta muuta kutsuttiin sukunimillään
Töissä meillä taas oli "Iso-Henna" ja "Pikku-Henna" . Molemmat olivat kooltaan pikkuisia, mutta Iso-Henna oli vanhempi
Pikku-Jaakko ei varmasti ole kovin mielissään lempinimestään.
Ai kauhia kun muistelee. Meillä oli kaksi Mattia, joista toinen oli lyhyt. Siis oikeasti lyhyt, aikuisenakin siinä 160cm pintaan. Häntä siis kutsuttiin Pikku-Matiksi, kun toinen Matti sai pitää nimensä ilman mitään lisiä. Siinä on itsetunto ollut kovilla.
Lapsen luokalla on 3 tai 4 samannimistä. Heitä kutsutaan kaikkia sillä samalla nimellä. Hyvin harvoin menevät sekaisin.
Lukiossa meidän luokalla oli kolmella sama sukunimi. Oli aina hauska, kun tuli sijainen, ja tarkisti läsnäolijat.
"Nieminen!"
"Jep."
"Nieminen."
"Paikalla."
"...Nieminen..?"
"Täällä ollaan!"
Matti K ja Matti S eivät pitkään maistu. Tilalle tulee edelleenkin joko sukunimi tai sen väännös - tai haukkumanimi. Kyllä tätä pitäisi ajatella lapsen nimeä mietittäessä. Onneksi omat vanhempani antoivat minulle nimen joka oli siihen aikaan harvinainen.
Meillä puhuttiin kyllä tyylillä Matti P ja Matti K. Yhdellä luokalla oli kolme Lauraa ja juu oli kai se vähän haastavaa. Mutta en kyllä kuullut että tuommoisia ilkeitä nimiä olisi ollut... Paitsi yksi Matti, joka oli pienikokoinen ja murrosikä alkoi myöhään, oli kuulemma Taskumatti. Ihan itse kertoi tästä lempinimestään.
Suomessa syntyy vuosittain alle 50 000 lasta ja näistä arviolta puolet tyttöjä ja puolet poikia eli 25 000 oman lapsen kanssa samaa sukupuolta olevaa. Kun ne kaikki 25 000 jaetaan kaikkiin Suomen kouluihin ja niissä vielä rinnakkaisluokille, on oikeasti hyvin epätodennäköistä että luokalle sattuu samanniminen, vaikka antaisikin juuri sen ikävuoden suosituimman nimen. Kai ap ymmärrät että esim. Viime vuoden suosituimpia nimiä (Aino ja Leo) sai nimekseen n. 300 lasta kumpaakin. Ja kun ne 300 siis jaetaan kaikkiin Suomen kouluihin ja rinnakkaisluokille niin oileastiko väität että luokalle sattuu samannimisiä? Jotta näin olisi pitäisi puhua tuhansista samannimisistä lapsista per syntymävuosi. Kumma käsitys joillakin tästä. Ehkä oli totta ennen vanhaan kun oikeasti ne muutamat nimet pyöri koko ikäluokassa mutta ei enää nykyään. Ja koskaan ei muuten tiedä minkä nimisiä sattuu kaksi samalle luokalle. Minun lapsen luokalla on kaksi Eevert nimistä poikaa eikä kyseinen nimi ole ollut lähelläkään kärkeä näissä suosikki vertailuissa.
Meillä oli yhteen aikaan kolme eri nimikaimaa samalla luokalla. Jokaista kutsuttiin pääasiassa nimellä ja perään sukunimen alkukirjain. Jossain vaiheessa yksi vaihtoi koulua niin tämän kaimaa alettiin kutsua pelkällä etunimellä. Toista paria alettiin jossain vaiheessa kutsua sukunimillä. Sitten joillain oli välillä tapana kutsua yhtä etunimellä tietynlaisella vitsikkäällä äänensävyllä niin tiesi heti kumpaa tarkoitettiin.
Ala-asteella oli kaksi Minnaa. Iso-Minna ja pikku-Minna. Koko oli erottava tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa syntyy vuosittain alle 50 000 lasta ja näistä arviolta puolet tyttöjä ja puolet poikia eli 25 000 oman lapsen kanssa samaa sukupuolta olevaa. Kun ne kaikki 25 000 jaetaan kaikkiin Suomen kouluihin ja niissä vielä rinnakkaisluokille, on oikeasti hyvin epätodennäköistä että luokalle sattuu samanniminen, vaikka antaisikin juuri sen ikävuoden suosituimman nimen. Kai ap ymmärrät että esim. Viime vuoden suosituimpia nimiä (Aino ja Leo) sai nimekseen n. 300 lasta kumpaakin. Ja kun ne 300 siis jaetaan kaikkiin Suomen kouluihin ja rinnakkaisluokille niin oileastiko väität että luokalle sattuu samannimisiä? Jotta näin olisi pitäisi puhua tuhansista samannimisistä lapsista per syntymävuosi. Kumma käsitys joillakin tästä. Ehkä oli totta ennen vanhaan kun oikeasti ne muutamat nimet pyöri koko ikäluokassa mutta ei enää nykyään. Ja koskaan ei muuten tiedä minkä nimisiä sattuu kaksi samalle luokalle. Minun lapsen luokalla on kaksi Eevert nimistä poikaa eikä kyseinen nimi ole ollut lähelläkään kärkeä näissä suosikki vertailuissa.
Eri alueilla suositaan tietynlaisia nimiä, joka nostaa mahdollisuutta luokkakaimoihin. Lapseni luokalla on kaksi saman nimistä tyttöä, ja pojissa kaksikko sekä kolmikko. Luokalla on 20 oppilasta, joista siis 7:llä on kaima samalla luokalla.
Meillä oli Teemu Niemi, Teemu Laitinen ja Teemu Virta. Lapsuudessani todella monella oli sukunimi.
Meidän luokalla oli kaksi Oskaria. Alkuun heitä erotettiin sukunimen ekan kirjaimen perusteella, Oskari J. ja Oskari M. No pian nuo lyhenivät pelkkään sukunimen kirjaimeen ja koska toisesta tuli ämmä, niin j muotoutui muotoon äijä. Meillä oli siis ämmä ja äijä kavereina. Aika julmaa näin jälkikäteen ajateltuna, mutta ala-asteikäinen ei vielä paljoa omilla aivoilla ajattele...