Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat olivat ennen ihan tavallisia mutta nykyään paheksuttuja/kiellettyjä?
Aloitan: tupakan polttaminen lasten läsnäollessa.
Kommentit (741)
Pyöräily ilman kypärää oli normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani oli tavallista, että kotona oli äitejä, jotka hoitivat omia lapsia.
Nykyisin paheksutaan ja pidetään laiskana tai huonona äitinä, jos ei vie lastaan jo 1-vuotiaana päiväkodin ”laadukkaan varhaiskasvatuksen pariin” saamaan täitä, kihomatoja ja stressiä melusta sekä varhaisia väkivaltakokemuksia, kun oirehtiva kanssapäikkyläinen puree, kiroilee ja potkii.
Kyllä lapsi jää kehityksestä jälkeen, jollei saa näitä tärkeitä sosiaalisia kokemuksia!
Niin,parempi olisi katsoa kun muut menee ja ystävystyy keskenään. Ja saada kotoa ne väkivaltakokemukset. Anteeksi kasvatus.
Punkkeja varmaan etelä-suomessa ja rannikolla ollut paljon kauemmin, mitä sisämaassa ja pohjoisemmassa.
Orjuus, noitavainot, vivisektiot, heroiini yskänlääkkeenä, asbesti, CFC-yhdisteet
Ennen Helsingin keskustassa näki vauvanvaunuja vauvoineen nukkumassa kauppojen ikkunan edustalla, äiti oli kaupassa. Nyt ei tuollaista uskaltaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvulla syötiin amfetamiinia laihdutuslääkkeen muodossa. Se oli silloin normaalia, nyt 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihan OK, että vanhemmat kutsui meille tuttavaperheitä tai naapureita kylään ja he olivat yötäkin. Syötiin hyvin, vanhemmat juhli, tanssi ja otti alkoholia, tunnelma oli iloinen.
Me lapset leikittiin, pelattiin ja katottiin telkkaa sekä syötiin karkkia ja pop cornia siinä samalla. Kaikilla oli kivaa!
Nykyisin tuollainen olisi vastuutonta vanhemmuutta ja lasun paikka.
Totta! Meillä oli lukuisia mahtavia juhannuksia tuttavaperheiden kanssa mökillä, sekä muita juhlia! Lapset järjestivät ohjelmaa, kuten tietovisaa ja esityksiä, leikkivät keskenään ja olivat menossa mukana. Kaikki pelasivat korttia. Aikuiset tekivät ihania ruokia, pitivät hauskaa, vitsailivat ja olivat vapautuneesti ja rennosti. Ottivat siis myös alkoholia. Nykyään tämä ei ole ok, vaan nimenomaan lastensuojelun asia. Itse en koskaan kärsinyt tästä juhlimisesta lapsena, vaan nimenomaan kaikilla oli hauskaa!
Tämän takia ihmettelenkin esim. häitä, joihin ei lapsia kutsuta. Siis ajatuksena, että lapset jotenkin hirvittävästi traumatisoituvat, jos näkevät humalaisia aikuisia juhlissa.
No en ole traumoja saanut, lähinnä naurattanut joku humalassa kaatuillut Heikki-setä. Tappeluita tai muuta ikävää ei ole ikinä ollut, tunnelma on ollut hilpeä - myös lapsen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Punkkeja varmaan etelä-suomessa ja rannikolla ollut paljon kauemmin, mitä sisämaassa ja pohjoisemmassa.
Kyllä. Tosin äitini joka on kotoisin Hämeen ja Varsinais-Suomen rajalta sisämaasta, kertoi että 50-luvulla punkit olivat yleinen riesa niin lapsilla kuin eläimillä. Nykyisiä sairauksia ne eivät levittäneet, tai niitä ei tunnistettu.
Vierailija kirjoitti:
Me asuttiin meren rannassa 80-luvun alussa kun olin pieni lapsi. Meidän nelivuotiaiden annettiin kesällä olla rannassa vapaasti ilman yhtään aikuista pitkiäkin aikoja, aikuiset oli kotona eikä näkö- eikä kuuloyhteyttä rantaan ollut. Oli jyrkkiäkin rantakalliota ja niillä kiipeiltiin.
Mekin kiipeiltiin lapsina Skattalla ties missä talojen katoilla, vinteillä ja kellarinluukuissa. Välillä juostiin talkkareita pakoon.
Ja keväisin hypittiin jäälautoilta toiselle 🥶
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punkkeja varmaan etelä-suomessa ja rannikolla ollut paljon kauemmin, mitä sisämaassa ja pohjoisemmassa.
Kyllä. Tosin äitini joka on kotoisin Hämeen ja Varsinais-Suomen rajalta sisämaasta, kertoi että 50-luvulla punkit olivat yleinen riesa niin lapsilla kuin eläimillä. Nykyisiä sairauksia ne eivät levittäneet, tai niitä ei tunnistettu.
Silloin luultiin,että punkit tiputtautuvat lepikoissa uhrinsa päälle. Tätä kerrottiin meillekin koulussa 80-luvulla.
Niinpä puita varottiin mutta heinikkoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa lapset mukaan terassille juomaan limpparia kun aikuiset vetää kaljaa ja röökiä. Vielä 90-luvun alussa oli ihan normisetti meidän vanhemmilta.
Onko tämä muka nykyään paheksittua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on ennen ollut rennompaa ja maailma positiivisempi.
Nykyään kaikki puurtaa yksin, esittää muille menestyjää ja koko maapallo on tuhoutumassa.
Eipä ihme, että eka burn out tulee jo abikeväänä ja siitä sitten lääkityksen voimalla jatketaan erilaisia suoritteita täydellisellä tavalla tehden suoraan hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa lapset mukaan terassille juomaan limpparia kun aikuiset vetää kaljaa ja röökiä. Vielä 90-luvun alussa oli ihan normisetti meidän vanhemmilta.
Pitää nyt vielä sanoa, että missään nimessä se ei ole siis lapsen paikka ja hyvä vain, että nykyään tämä ei menisi enää läpi! Karseita muistoja, kun känniääliöt möykkää...
Laivalla edelleen normaalia. Ihmeissäni laivabaarissa yöllä Tallinna-Helsinki välillä katsoin, kun äiti joi siideriä ja lastenrattaissa lapsi hereillä mukana menossa 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa lapset mukaan terassille juomaan limpparia kun aikuiset vetää kaljaa ja röökiä. Vielä 90-luvun alussa oli ihan normisetti meidän vanhemmilta.
Pitää nyt vielä sanoa, että missään nimessä se ei ole siis lapsen paikka ja hyvä vain, että nykyään tämä ei menisi enää läpi! Karseita muistoja, kun känniääliöt möykkää...
Laivalla edelleen normaalia. Ihmeissäni laivabaarissa yöllä Tallinna-Helsinki välillä katsoin, kun äiti joi siideriä ja lastenrattaissa lapsi hereillä mukana menossa 😳
Oletko varma, että kyseessä oli juuri tuon lapsen äiti? Jos hän oli vain vahtimassa, kun äiti kävi jossakin? Tai porukassa oli enemmänkin väkeä, mutta kyseinen äiti oli lapsen kanssa odottelemassa muita. Aika harva vanhempi nykyään ottaa mitään lärvejä lapsen läsnäollessa, varsinkaan laivalla, jossa pitää olla valmiina pelastautumaan, jos käy Estoniat.
Musta Pekka -pelikortit on jo keräilyharvinaisuus. Ja alkuperäinen Afrikan Tähti.
Tosiaaan tuo tupakointi lasten seurassa, 70v äitini sai joltain naiselta valitukset kun vei lapsiani puistoon ja pisti tupakaksi. Kun äiti on sitä sukupolvea, etä vauvaa saatettiin imettää tupakka huulessa!
Aikoinaan oli täysin hyväksyttävää ojentaa huonokäytöksisiä häirikköjä, julkisesti ja julmasti.
Samoihin aikoihin kaiken maailman sekakäyttöjengillä ei ollut sananvaltaa missään, ja heidän asioistaan ei oltu varsinaisesti kiinnostuneita, hyvästä syystä, tapojensa parantamiseen kiinnostusta osoittavat toki erikseen.
Nykyään meillä on kokonainen poliittinen puolue, joka on valjastanut tämän aineksen rakkikoirikseen ja siitä tulisi sitten olla hiljaa. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa lapset mukaan terassille juomaan limpparia kun aikuiset vetää kaljaa ja röökiä. Vielä 90-luvun alussa oli ihan normisetti meidän vanhemmilta.
Pitää nyt vielä sanoa, että missään nimessä se ei ole siis lapsen paikka ja hyvä vain, että nykyään tämä ei menisi enää läpi! Karseita muistoja, kun känniääliöt möykkää...
Laivalla edelleen normaalia. Ihmeissäni laivabaarissa yöllä Tallinna-Helsinki välillä katsoin, kun äiti joi siideriä ja lastenrattaissa lapsi hereillä mukana menossa 😳
Kun me olimme Ruotsinlaivalla, yökerhossa järjestettiin lasten disko ja vielä se loputtua moni lapsi jäi pyörimään tanssilattialle, oma 10v oli yksi niistä :D Olimme siellä johonkin yhteentoista kunnes alkoi olla liikaa humalaisia. Itse join yhden oluen.
Vauvat nukkui kauppojen edessä ja joku ohikulkija saattoi mennä hyssyttelemään
Kaupasta sai alakoululainenkin haettua tupakkaa ja olutta "äidin tilille"
Minä ja kaverini oltiin teltassa yötä kerrostalon pihalla, vielä vuokratalon!
Toisten koiria käytiin kysymässä lenkitettäviksi ja yleensä lupa tuli
Parvekkeiden alla huudettiin että äiti tuu partsille!
Joka paikassa tupakoitiin, lastenvaunuja tupakka suussa työntävä äiti ei herättänyt kenessäkään mitään sen kummempia tunteita kuten ei myöskään autoa tupakka huulessa ajava isä
Me asuttiin meren rannassa 80-luvun alussa kun olin pieni lapsi. Meidän nelivuotiaiden annettiin kesällä olla rannassa vapaasti ilman yhtään aikuista pitkiäkin aikoja, aikuiset oli kotona eikä näkö- eikä kuuloyhteyttä rantaan ollut. Oli jyrkkiäkin rantakalliota ja niillä kiipeiltiin.