Henkilö kirjoittaa ilman verbejä, mitä tarkoittaa?
Esim. "minulla ei mahdollisuutta", "täällä paljon ihmisiä", "minulla nyt paljon muuta" jne.
On kuin lukisi iltapäivälehden otsikoita.
Onko tämä vain jokin kummallinen kirjoitustapa?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sijoittaa useimmiten verbin kirjoitetun lauseen loppuun vaikka suomi on äidinkieli? Voiko olla joku nepsypiirre?
Anna esimerkki.
No vaikka että jatkuvasti näin kirjoittaa. Verbi siis yleensä lauseen loppuun sijoittuu. Aikuisesta korkeakoulutetusta ihmisestä kyse on.
Äidinkieli ruotsi?
Pikemminkin latina?
Ymmärrä en. Voitko hieman selittää?
Suomen kielessä on vapaa sanajärjestys. Kyllä lauseen loppuun verbin voi laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sijoittaa useimmiten verbin kirjoitetun lauseen loppuun vaikka suomi on äidinkieli? Voiko olla joku nepsypiirre?
Anna esimerkki.
No vaikka että jatkuvasti näin kirjoittaa. Verbi siis yleensä lauseen loppuun sijoittuu. Aikuisesta korkeakoulutetusta ihmisestä kyse on.
Ilmiselvästi jäänyt Star Wars fanimoodi päälle. Se Yoda jotenkin tuollalailla artikuloi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sijoittaa useimmiten verbin kirjoitetun lauseen loppuun vaikka suomi on äidinkieli? Voiko olla joku nepsypiirre?
Anna esimerkki.
No vaikka että jatkuvasti näin kirjoittaa. Verbi siis yleensä lauseen loppuun sijoittuu. Aikuisesta korkeakoulutetusta ihmisestä kyse on.
Äidinkieli ruotsi?
Ei vaan suomi. Tulee kyllä kaksikielisestä perheestä.
Kahdella tuntemallani suomenkielisellä on tapana sijoittaa verbi lauseen loppuun. Molemmilla toinen vanhempi puhuu germaanista kieltä äidinkielenä. Ei kuitenkaan ruotsia, siinähän verbi on aina toisena.
Miten lienee slaavilaisten kielten kanssa?
Ainakin venäläiset jättävät usein olla -sanan pois. ”Hän mennyt kotiin.” En osaa mitään slaavilaista kieltä, mutta olen huomannut tällaisen piirteen.
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä on vapaa sanajärjestys. Kyllä lauseen loppuun verbin voi laittaa.
Hieman vaikealukuiseksi teksti muuttuu, jos aina vasta lauseen lopussa verbi on. Lukijan jännityksessä pitää, kun teonsana vasta lopussa paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä on vapaa sanajärjestys. Kyllä lauseen loppuun verbin voi laittaa.
Samaa mielä. Suomen kieli taipuu moneksi. Lause voi olla oikein eri sanajärjestyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sijoittaa useimmiten verbin kirjoitetun lauseen loppuun vaikka suomi on äidinkieli? Voiko olla joku nepsypiirre?
Anna esimerkki.
No vaikka että jatkuvasti näin kirjoittaa. Verbi siis yleensä lauseen loppuun sijoittuu. Aikuisesta korkeakoulutetusta ihmisestä kyse on.
Äidinkieli ruotsi?
Ei vaan suomi. Tulee kyllä kaksikielisestä perheestä.
Kahdella tuntemallani suomenkielisellä on tapana sijoittaa verbi lauseen loppuun. Molemmilla toinen vanhempi puhuu germaanista kieltä äidinkielenä. Ei kuitenkaan ruotsia, siinähän verbi on aina toisena.
Miten lienee slaavilaisten kielten kanssa?
Ainakin venäläiset jättävät usein olla -sanan pois. ”Hän mennyt kotiin.” En osaa mitään slaavilaista kieltä, mutta olen huomannut tällaisen piirteen.
Tässä tapauksessa toinen vanhemmista on itärajan takaa, itse on ihan suomalaissyntyinen. Ja puhuu täysin natiivisti suomea, vain kirjallinen ilmaisu on hiukan hassua ajoittain mm. verbien sijoituksen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä on vapaa sanajärjestys. Kyllä lauseen loppuun verbin voi laittaa.
Hieman vaikealukuiseksi teksti muuttuu, jos aina vasta lauseen lopussa verbi on. Lukijan jännityksessä pitää, kun teonsana vasta lopussa paljastuu.
No ilmankos minua hän hiukan ihmisenä jännittääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sijoittaa useimmiten verbin kirjoitetun lauseen loppuun vaikka suomi on äidinkieli? Voiko olla joku nepsypiirre?
Anna esimerkki.
No vaikka että jatkuvasti näin kirjoittaa. Verbi siis yleensä lauseen loppuun sijoittuu. Aikuisesta korkeakoulutetusta ihmisestä kyse on.
Äidinkieli ruotsi?
Ei vaan suomi. Tulee kyllä kaksikielisestä perheestä.
Kahdella tuntemallani suomenkielisellä on tapana sijoittaa verbi lauseen loppuun. Molemmilla toinen vanhempi puhuu germaanista kieltä äidinkielenä. Ei kuitenkaan ruotsia, siinähän verbi on aina toisena.
Miten lienee slaavilaisten kielten kanssa?
Ainakin venäläiset jättävät usein olla -sanan pois. ”Hän mennyt kotiin.” En osaa mitään slaavilaista kieltä, mutta olen huomannut tällaisen piirteen.
Tässä tapauksessa toinen vanhemmista on itärajan takaa, itse on ihan suomalaissyntyinen. Ja puhuu täysin natiivisti suomea, vain kirjallinen ilmaisu on hiukan hassua ajoittain mm. verbien sijoituksen osalta.
Kotona puhuttu venäjää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä on vapaa sanajärjestys. Kyllä lauseen loppuun verbin voi laittaa.
Hieman vaikealukuiseksi teksti muuttuu, jos aina vasta lauseen lopussa verbi on. Lukijan jännityksessä pitää, kun teonsana vasta lopussa paljastuu.
Kauniisti runollinen kieli soljuu.
Yhtään ei jännitä.
Asiat kyllä selviävät.
Loppuun asti pitää malttaa kuunnella tai lukea.
Eikös venäjän kielessä ollut niin ettei "olla"-verbiä juuri käytetä, ainakaan samaan tapaan kuin suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä on vapaa sanajärjestys. Kyllä lauseen loppuun verbin voi laittaa.
Samaa mielä. Suomen kieli taipuu moneksi. Lause voi olla oikein eri sanajärjestyksillä.
Sanajärjestys on vapaa. Sanojen paikoilla voidaan painottaa asioita.
https://blogs.helsinki.fi/kielenoppijantyokalupakki/sanajarjestys/
Miten lienee slaavilaisten kielten kanssa?