Missä vaiheessa raskautta raskaus alkoi jollain tapaa haitata arkea?

Vkoilla 5-6 alkoi järkyttävä pahoinvointi, jonka takia en pystynyt enää lenkkeilemään samallalailla. Kun pahoinvointi helpotti tokan kolmanneksen alussa, ei lenkit pidentynyt, sillä siinä vaiheessa kroppa alko viestittään, että pitää hidastaa tahtia. Kyllä edelleen nyt rv33 lenkkeilen päivittäin 1-2krt päivässä, mutta hitaammin ja lyhyempiä lenkkejä.

Muuten aika vähän on haitannut tähän mennessä, nyt alkaa olemaan maha tiellä, joten on pitänyt keksiä uusia tapoja solmia kenkiä tms, mutta pieniä juttuja vain!

Ensimmäinen raskaus:

rv 5 piti vaihtaa housut, kun maha jo turvotti, täysi yllätys, että niin nopeasti.

Rv 6-16 oksensin useita kertoja päivässä

Rv 19 outoja kipuja, lääkäri määräsi saikkua 2vk (ultraan asti)

Rv 30 ennenaikaisen synnytyksen riski, jouduin vuodelepoon osastolle

Rv 38 terve vauva syntyi

Toinen raskaus:

Rv 5-21 oksensin useita kertoja päivässä, kävin välillä sairaalassa tipassa

Rv 13-30 joka päivä päänsärkyä, useita migreenikohtauksia, kävin neurologillakin

Rv 32 osastolle tarkkailuun kipujen vuoksi 

Rv 39 Terve vauva syntyy

Kolmas raskaus:

Rv 5-16 oksensin useita kertoja päivässä, tipassa taas

Rv 13-32 päivittäisiä päänsärkyjä, useita migreenejä tänä aikana

Rv 32 sairaslomalle ennenaikaisen synnytyksen vaaran vuoksi, osastollakin olin

Eli ihan turha sanoa, että raskaus on kaikilla helppoa ja "get over it". Minulla ei. Toisen raskauden aikana herkistyin tuoksuille ja se muuttui kolmannen raskauden aikana allergiaksi, joka ei loppunut. Kolmannen raskauden aikana alkoi siitepölyallergia, joka ei ole helpottunut nyt viiden vuoden jälkeenkään, vaan lähes läpi vuoden tarvitsen siitepölylääkitystä. Kaiken muun kivan lisäksi kaksi lastani syntyi sektioilla (toinen perätilassa, toisen syke laski) ja niiden jälkeen sain komplikaatioita, joista toipuminen kesti ja menetin niin paljon verta, että viisi vuotta myöhemmin taistelen yhä anemiaa vastaan.

Toisessa raskaudessa puolivälissä. Raskaus haittasi etupäässä kävelyä, kun kivut alkoi parin sadan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa raskaudessa puolivälissä. Raskaus haittasi etupäässä kävelyä, kun kivut alkoi parin sadan jälkeen.

Sadan metrin

Kyllä se alkaa haitata jo seuraavna aamuna yhdynnästä.

Ja kestää noin 18 vuotta.

Suunnilleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se alkaa haitata jo seuraavna aamuna yhdynnästä.

Ja kestää noin 18 vuotta.

Suunnilleen.

Mahdotonta, koska raskaus alkaa vasta n. 3 viikkoa yhdynnästä, kun kiinnittyminen tapahtuu. (Hedelmöittyminen toki tapahtuu aiemmin, muttei se automaattisesti tarkoita, että kiinnittyminenkin onnistuisi.)

Ihan vasta silloin, kun alkaa olla laskettu aika.

Eikös ne haitat ala heti? Kaikki kiva on kiellettyä: kunnon hikitreenit salilla ja kovatehoiset intervallijuoksut luontopolulla, alkoholi, herkulliset ruoat (listeriavaara) ja mitähän muuta.

Raskaus on sairaus, jota hoidetaan pidättäytymällä elämän elämisen arvoiseksi tekevistä asioista.

Olisin jo vanhempi, jos voisin olla isä.

Ensimmäisen raskauden ekat 17 viikkoa pahoinvointia. Lupasin itselleni, että en enää ikinä valita mitään, kunhan tää olo loppuu. Olo oli 24/7 ihan kauhea enkä ollut toimintakykyinen. Onneksi työnantaja tuli sen verran vastaan, että sain tehdä pelkkää yövuoroa, kun silloin yrjötti vähiten. Sijaisena ei ollut varaa saikuttaa itseäni ulos työelämästä.

Ite oksentelin töissä jo 5.llä raskausviikolla, olin siitä tyhmä, etten jäänyt pois töistä. Eli viikolta 5- 15 oksentelin 3-6 kertaa päivässä ja töiden jälkeen menin ihan röyhkeesti mummolaan vaan makaamaan lattialle ja joutuivat esikoista kattomaan, kun olin niin heikossa kunnossa. Mies pysty ottamaan koppia arjessa vain viikonloppuisin. Ensimmäisessä raskaudessa oli lievä pahoinvointi, mutta toinen raskaus oli jotain aivan hirveetä - laihduin jo valmiiksi laihana 5 kiloa noiden viikkojen aikana, nesteet sentään pysyi jotenkin sisällä, mutta useimmiten aamuteet löyty aina vessanpöntöstä.

Sitten kun pahoinvointi loppui niin tein töitä viikolle 34 asti. Maha oli vaikea jo viikolta 31 lähtien ja harjoitussupisteluja tuli ajoittain 40-70 päivässä ja olo oli tosi vaikea. Tämäkin oli tuttua ekasta raskaudesta ja piti vaan yrittää levätä mahdollisimman paljon ja välttää sitä rasitusta. Sit piti vaan ilmoittaa että en enää pysty töissä sinnittelee ja sinnittelyä se olikin ollut monta viikkoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 4 vedin tappiin asti töitä viimeseen tuntiin asti. Tottakai vaikeuksia oli, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Tuoksut, yrjötykset, kivut jne ihan normaalia raskausaikaa. Tulee toki toisille ehkä yllätyksenä. Get over it. Mitä normaalimpaa elämää viettää ja liikkuu sitä paremmin jaksaa myös sen jälkeisen elämän. Raskaus ei ole sairaus ja siihen kannattaa suhtautua positiivisesti.

Olet selkeästi mies tai lapseton, joka provoilee. 

Olen samaa mieltä ja kolme lasta kantanut ja synnyttänyt. Paljon on omasta asenteesta kiinni, vaikka ei tietenkään kaikki.

Mulla alkoi hengästyminen ja liikkumisen hitaus joskus rv 27-28 paikkeilla. Se ei johtunut edes siitä, että olisin ollut mitenkään iso, vaan olin aika pienikokoinen raskauden loppuun asti. Pystyin kyllä tekemään kaikkea raskauden loppuun asti, mutta vähän hitaammin vaan. Lisäksi mua vaivasi raskauden aikana rannekanavan oireyhtymä, joka aiheutti sen että nukuin välillä tosi huonosti, kun käsiä särki niin hirveesti öisin ja jouduinkin nukkumaan rannetukien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne haitat ala heti? Kaikki kiva on kiellettyä: kunnon hikitreenit salilla ja kovatehoiset intervallijuoksut luontopolulla, alkoholi, herkulliset ruoat (listeriavaara) ja mitähän muuta.

Raskaus on sairaus, jota hoidetaan pidättäytymällä elämän elämisen arvoiseksi tekevistä asioista.

Olisin jo vanhempi, jos voisin olla isä.

Joo, älä missään nimessä ala vanhemmaksi, jos tuosta on kiinni ettet saa alkoa vetää hetkeen tai muusta vastaavasta yhtä typerästä.

Monen elämä ei ole muuttunut juurikaan raskausaikana, kuten kommenteista huomaa. Ei minunkaan. Pientä haastetta siellä täällä, mutta se kuuluu asiaan, eikä mitään ylitsepääsemätöntä. Toki jos asenne on toi mikä sulla jo ennakkoon on, ni helvetin kärsimykset on varmasti edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se alkaa haitata jo seuraavna aamuna yhdynnästä.

Ja kestää noin 18 vuotta.

Suunnilleen.

Mahdotonta, koska raskaus alkaa vasta n. 3 viikkoa yhdynnästä, kun kiinnittyminen tapahtuu. (Hedelmöittyminen toki tapahtuu aiemmin, muttei se automaattisesti tarkoita, että kiinnittyminenkin onnistuisi.)

Sano tuo niille naisille, jotka typistään itsensä uhrin asemaan, kun on raskaana, tajuatko RAS-KAA-NA?

Ekat 2-3 kk oli niin jatkuva järkyttävä pahoinvointi, että enimmäkseen en voinut kuin makoilla sängyssä.

Sen jälkeen on ihan normaalisti pystynyt tekemään kotitöitä yms. Ainoastaan loppuraskaudesta joutunut liikkumaan hieman eri tavalla ja hitaammin/pitämään enemmän lepotaukoja, koska vatsa on tiellä ja hengästyy helpommin.

Raskausviikon 36 tienoilla pyysin miestä ottamaan vastuuta lattioille pudonneista asioista ja esimerkiksi sängyn alta imuroimisesta. Pääsen kyllä tarvittaessa siivoamaan sieltä mutta se on hidasta ja epämukavaa. Ruuan jälkeen kumartelu ei kyllä onnistu. Viikolla 38 viikon ruokaostosten kantaminen kaupasta alkoi olemaan turhan työlästä. Varsin onnekas siinä mielessä, että muutoin ei ole ollut mitään rajoituksia vaikka välillä onkin huonompia päiviä ja välillä parempia.