Lue keskustelun säännöt.
Kuinka olla iloinen ystävän puolesta? Kateus hänen parisuhteestaan...
09.06.2021 |
Vaikea puhua tästä missään, kun saan vaan kuulla olevani pienisieluinen ja katkera ihminen. :(
Parhaalla ystävälläni on käynyt satumainen tuuri parisuhteen suhteen, löysi yhdeltä istumalta tinderiin liittyessä täydellisen miehen. Nyt heillä on talo, ovat naimisissa ja odottavat esikoistaan.
Itse olen varmaan eroamassa jo kolmannesta miehestä, sillä hän alkaa kallistumaan sille kannalle, ettei halua edes naimisiin vaikka rakastaakin minua. On ollut paras suhteeni koskaan, ja luulin ettei tällaista enää tulisi.
Tunnen syvää kateutta kun käyn ystävällä kylässä, tai kun hän puhuu miehestään mitään. Nyt kun odottaa vauvaa, niin toki suurin osa puheenaiheista pakostikin liittyy siihen tai mieheen. Tahtoisin kovin olla iloinen hänen puolestaan, mutta se on vaikeaa, sillä miesrintamalla minulla ei ole koskaan onnistanut. Olen jo 34 ja tiedän, että jos jätän tämän miehen niin tulee kiire löytää se samoja asioita haluava. Ei sellaista varmaan ole edes vapaana enää.
Kommentit (25)
Alat puukottamaan selkään niin kuin tapana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kyse olisi tuurista eikä siitä, että ystäväsi on hyvä saalis?
Onko oikea ystävä kateellinen?
Kaverini on ollut kahdeksan vuotta miehensä kanssa ja edelleen tuntuvat kovin onnellisilta ja seesteisiltä. Olen vain iloinen vaikka itsellä on ollut kolme miestä, joista kaksi on mm pettänyt ja lyönyt, ei tosiaan mitään ihanne suhteita. Tää kolmaskin kariutumassa mutta enpä osaa kadehtia, keskityn parantamaan omaa elämääni.
Sinkkunakin on kivaa ja ne muiden kertomat parisuhdevalitukset saa vaan ajattelemaan, miten kiva on yksin ilman stressiä.
Tältäkin palstalta lukee jatkuvasti "mies sitä, mies tätä" ja vauva uuvuttaa, koti ja työt ahdistaa.
Ymmärrän tunteesi, mutta yritä olla kohdistamatta niitä ystävääsi! Mitä enemmän vertailet itseäsi ystävääsi, sitä enemmän suhtaudut omaannsihteeseesi ja elämääsi väärin, ja alat tekemään itsellesi vääriä ratkaisuita.
Nyt alat keskittymään itseesi ja kaikkeen siihen mikä on hyvin sinulla itselläsi. Ne asiat mitkä ovat huonommin, niitä voi kehittää pienin askelin. Vietä aikaa myös muiden ystävien kanssa. Ota ohjat tämän parhaan ystäväsi näkemisessä, eli sen sijaan että menisit joka kerta esim hänen kotiinsa hänen vauvaodotuksensa keskelle, suunnittelet jotain muuta jossain muualla ja liidaat tapaamista niin että puhe ei ole pelkkää vauvakotimies-juttua.
Kenenkään elämä tai parisuhde ei ole täydellinen, kaikilla on omat haasteensa. Kaiken avain on keskittyä omiin haasteisiin, ja toisaalta nauttia omasta elämästä ja oman elämän hyvistä puolista. Niitä on sinunkin elämässä varmasti vaikka kuinka paljon! Nyt alat juhlistamaan sitä mikä omassa elämässäsi on ihanaa! :)
Vierailija kirjoitti:
Onko oikea ystävä kateellinen?
Kaverini on ollut kahdeksan vuotta miehensä kanssa ja edelleen tuntuvat kovin onnellisilta ja seesteisiltä. Olen vain iloinen vaikka itsellä on ollut kolme miestä, joista kaksi on mm pettänyt ja lyönyt, ei tosiaan mitään ihanne suhteita. Tää kolmaskin kariutumassa mutta enpä osaa kadehtia, keskityn parantamaan omaa elämääni.
Sinkkunakin on kivaa ja ne muiden kertomat parisuhdevalitukset saa vaan ajattelemaan, miten kiva on yksin ilman stressiä.Tältäkin palstalta lukee jatkuvasti "mies sitä, mies tätä" ja vauva uuvuttaa, koti ja työt ahdistaa.
Ehkä en kadehtisi, jos parisuhde ja perhe eivät olisi olleet lapsesta saakka suurimmat haaveeni. Tapanani ei juurikaan muutoin ole kadehtia ihmisiä ja olen elämääni tyytyväinen, mutta parisuhteet ovat aina jotenkin olleet arka paikka minulle.
Ystäväni on varmasti hyvä saalis, mutta koen sitä kyllä itsekin olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et eroa ja etsi miestä, kenen kanssa saat toteutettua samoja asioita kuin ystäväsikin?
Nykyisessä suhteessasi vain katkeroidut...
Valintojen maailma.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tunteesi, mutta yritä olla kohdistamatta niitä ystävääsi! Mitä enemmän vertailet itseäsi ystävääsi, sitä enemmän suhtaudut omaannsihteeseesi ja elämääsi väärin, ja alat tekemään itsellesi vääriä ratkaisuita.
Nyt alat keskittymään itseesi ja kaikkeen siihen mikä on hyvin sinulla itselläsi. Ne asiat mitkä ovat huonommin, niitä voi kehittää pienin askelin. Vietä aikaa myös muiden ystävien kanssa. Ota ohjat tämän parhaan ystäväsi näkemisessä, eli sen sijaan että menisit joka kerta esim hänen kotiinsa hänen vauvaodotuksensa keskelle, suunnittelet jotain muuta jossain muualla ja liidaat tapaamista niin että puhe ei ole pelkkää vauvakotimies-juttua.
Kenenkään elämä tai parisuhde ei ole täydellinen, kaikilla on omat haasteensa. Kaiken avain on keskittyä omiin haasteisiin, ja toisaalta nauttia omasta elämästä ja oman elämän hyvistä puolista. Niitä on sinunkin elämässä varmasti vaikka kuinka paljon! Nyt alat juhlistamaan sitä mikä omassa elämässäsi on ihanaa! :)
Kiitos kivasta viestistä ja hyvistä neuvoista sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et eroa ja etsi miestä, kenen kanssa saat toteutettua samoja asioita kuin ystäväsikin?
Nykyisessä suhteessasi vain katkeroidut...Valintojen maailma.
Varmaan eroankin, mutta olisipa se vaan niin helppoa. Tuntuu että tässä ikäluokassa ne parhaat ovat jo perheellisiä ja siihen jäävät loppuiäksi, vapaana vaan niitä joista ei luonnollisestikaan sitoutumaan ole. Jo tämän suhteen (olen ollut tässä 28-vuotiaasta saakka) löytäminen oli työn ja tuskan takana! Sai todella seuloa pois ne pelkän seksin perässä juoksevat tai muuten vaan ongelmalliset tapaukset.
Löydä onni ensin itsestäsi ja sen jälkeen löydät sen parisuhteesta. Olet sen arvoinen.
On vaikea muutamasta lauseesta saada kiinni mutta näen tekstissä osan minua vuosia sitten. Silloin erosin ja päätin että rakennan itsetuntoni ja löydän itseni ennen kuin olen valmis uuteen suhteeseen. Siihen asti olin seurustellut teini-ikäisestä asti viettämättä paljoakaan sinkkuelämää. Näin jälkeenpäin ajattelen että tarvitsin jonkun, kenet vain sain, siihen rinnalle hokemaan että olen ihana.
Lähdin omille teilleni uudelle paikkakunnalle ja aloin elää vain itselleni ja opin rohkeaksi. Meistä jokainen on vastuussa omasta onnesta, yksin ja parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään väärää tuntea kateutta. On eri asia antaa sen vaikuttaa sanoihisi ja tekoihisi, joilla voisit loukata ystävääsi.
Sinulla on nyt vaikeaa omassa elämässäsi, paljon mietittävää, ja johon varmasti tarvitsisit ystäväsi tukea ja ymmärrystä. Nyt hänellä ei sitä ole sinulle antaa tai jos onkin et ehkä halua kuormittaa häntä ongelmillasi?
Älä siis tuomitse itseäsi. Tunnistat kateutesi, jolloin olet jo saanut sen hallintaasi. Mitä muuta voit nyt tehdä kuin keskittyä ratkomaan omaa tilannettasi?
Vaikka asiat näyttävät nyt synkiltä ne eivät ole sitä muutaman vuoden kuluttua. Selviät eteenpäin. KAteus on vain oire syvemmistä tunteistasi, jotka sinun pitäisi päästä käsittelemään. JOskus ihmismieli hakee helpoimman kanavan purkaa tunteita ja usein ne kohdentuvat muihin ihmisiin sekä vertailemalla omaa elämäänsä heihin,
Mitä vähemmän vastustat kateuden tunnettasi sen varmemmin se myös menee ohitse. Ja voit aivan hyvin puhua siitä suoraan ystävällesi, JOskus sekin voi auttaa ja helpottaa, jos ystäväsi vain ymmärtää ja osaa keskustella asiasta tuomitsematta sinua.
Mietipä asiaa näin: Sinulla on ollut jo kolme suhdetta. Mitä ystävälläsi oli ennen tätä nykyistä suhdetta? Etsikö hän kumppania, muttei löytänyt? Mitäköhän hän on ajatellut aina kun sinä olet löytänyt uuden miehen, ja hänellä kenties ei ole ollut silloin parisuhdetta? Voi olla hyvinkin, että hän on kadehtinut sinun onneasi. Okei, suhteesi ovat kariutuneet, mutta sitä et sinä eikä hän ole tiennyt silloin, kun suhde on alkanut.
Oletko osannut asettua ystäväsi asemaan aina silloin, kun sinun parisuhteesi on ollut onnellinen? Minä vähän luulen, ettet ole koskaan miettinyt hänen tunteitaan niinä aikoina, kun sinulla menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap!
Tiedän ja ymmärrän tuskasi niin hyvin.
Mua naurattaa noi ainaiset arvosta ja rakasta itseäsi, niin alkaa hyvää tulemaan sinunkin elämään- shaiba.
Valheita ne on.
Tätä tehty jo vuosi kausia, silti iki-sinkkuna, en ole koskaan ollut parisuhteessa.
Joillakin vain käy tuuri, toisilla taas ei.
Paras apu mitä minä olen keksinyt on etääntyminen, edes vähän.
Jos sattuu tai tuntuu pahalta niin ota vähän edes hajurakoa, älä pakota menemään ja kuuntelemaan toisen onnen lirkutuksia.
Jaksamisia sinulle!
Aina sanotaan, että toisen onni ei ole sinulta pois. Ja olen samaa mieltä tuosta sanonnasta siinä, että en minä onnellisemmaksi tule siitä, että toinen on onneton.
Mutta itselläni on tällä hetkellä kokemus, että kaverin seurustelu on minulta pois siinä, että hänellä ei ole enää lainkaan aikaa minulle. Viestiinkään ei tule edes ok-vastausta. Olo on yksinäinen ja surullinen. En ole kateellinen vaan vain jätetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et ole kuitenkaan oikeasti kateellinen ystävällesi, haluat vain YHTÄ hyvän suhteen kuin hänkin. Kateellisuus on ihmisessä sellainen todella ruma tunne, jota tunteva haluaa sen ko onnen/hyvän pois siltä toiselta itselleen. Mutta tekstistäsi kävi ilmi ettet sentään näin pahoja ajattele ja toivo ystävällesi.
Vähän vaikea tietysti tuntematta tilannetta sanoa, mikä auttaa parhaiten. Mutta tässä asioita, jotka ovat auttaneet minua. Yleisesti ottaen kateuden hyväksyminen on parempi kuin se, että yrittää kaikin keinoin tukahduttaa sen. Voit jopa sanoa ystävällesi, että olet kateellinen. Ei katkeralla tavalla, mutta vaikka "olisipa ihanaa saada itsekin vauva, olen vähän kateellinen teille". Silloin kateus ei ole sellainen mörkö, joka varjostaa kaikkia tapaamisianne.
Voit myös yrittää keskittyä siihen ajatukseen, että jokaisella on oma ainutlaatuinen elämänpolkunsa. Jos sinut nyt heitettäisiin ystäväsi tilalle keskelle hänen elämäänsä, et edes välttämättä olisi onnellinen, koska loppujen lopuksi se ei olisi sinun elämääsi. Vaikka löytäisit tänään unelmiesi miehen, ei teidän parisuhde silti olisi aivan samanlainen eikä se etenisi täysin samalla tavalla kuin ystäväsi parisuhde. Elämään on aika vaikea vaikuttaa, joillakin käy tuuri ja joillakin ei. Elämästäsi tulee kuitenkin vielä ikävämpää, jos annat kateuden tulla ystävyyden väliin tai jos ajattelet, että elämäsi on ihan surkeaa, ellet saavuta asioita x ja y.
Joskus voi silti olla parempi ottaa etäisyyttä, jos kokee, ettei pysty aidosti olemaan iloinen ystävän puolesta. Oma tilanteesikin varmasti helpottaa ajan myötä, jolloin kateuskin todennäköisesti laimenee. Et ole kamala ystävä, jos olet kateellinen, olet vain ihminen inhimillisine tunteineen.
Ei tota sun ystäväsikään onnea välttämättä kauaa kestä, kun raskas lapsiperhearki alkaa. Kohta alkaa valitus väsymyksestä, mies ei tee sitä eikä tätä jne jne... sun ystäväsi mies ei varmasti ole niin täydellinen miltä vaikuttaa, tulet huomaamaan muutaman vuoden sisällä.
Ei kannata kadehtia.
Jos joku toinen ihminen alkaa vaikuttamaan negatiivisesti elämääsi, niin silloin on parasta pudottaa tämä kontakti elämästäsi. Eli blokkaa hänet kokonaan sosiaalisesta mediasta ja myös hänen numeronsa ettei saa yhteyttä sinuun. Tämä on omaksi parhaaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyse olisi tuurista eikä siitä, että ystäväsi on hyvä saalis?
Minä olen hyvä saalis, ja myös mieheni on hyvä saalis. Silti on aivan sattumaa että tapasimme, eli tuuria.
Löysin elämäni rakkauden vasta 45 vuotiaana. Hyvää kannatti odottaa.
Kateus on myrkkyä, jota itse nielet vapaaehtoisesti.