Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, pitäkää huoli hyvinvoinnistanne
09.06.2021 |
Huomioikaa kropan antamat varoitusmerkit ja keskittykää myös itseenne. Olen hyvä varoittava esimerkki. Monta vuotta on mennyt, kun olen keskittynyt lapsiin ja huolehtinut kaikista muista asioista paitsi omaan terveyteeni liittyvistä. Olen ajatellut, että koska liikun paljon (lenkkeily), en voi valittaa kropan ongelmista ja että stressi vain kuuluu tähän vaiheeseen. No, ei kuulu tällä volyymilla. Itselläni keho meni täysjumiin, on niska-, hartia- ja selkävaivoja, huimausta, paniikkia.. ja niitä nyt hoidetaan sitten parhaan mukaan ja varmasti pitkään. En ymmärrä, miten en huomannut ”kuorman” kertymistä, kun sellainen ei tule hetkessä. Ja myös lapsille on hyväksi, että vanhempi on hyvinvoiva.
Ymmärrän, että osalla ihmisistä on suurempia ongelmia ja kaikilla eri elämäntilanteita. Mutta kannattaa välillä kuulostella omaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Ja tarvittaessa pienillä asioilla yrittää puuttua. Hyvää kesää kaikille!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Sairastan 1-tyypin diabetesta ja huomasin, että verensokerin tasaisena pitäminen vaati paljon enemmän, kun lapset olivat pieniä. Syy ei siis tietenkään lapsissa, vaan katkonaisemmat unet ym. vaikuttivat itsellä. Onneksi lasten vuoksi huolehdin arvoista todella tarkasti, pelko ei siis ollut omassa terveydessä vaan siinä, etteivät lapset joudu kokemaan minun sokeritasojeni vakavaa laskua/nousua. Nyt kun ajattelen, se lienee luonnollista. Mutta on hassua, että ajattelin tuossa lapsia, en omaa terveyttäni.
Minä kärsin voimakkaista migreenikohtauksista, jotka lamaavat täysin. Hoidosta huolimatta niitä tulee säännöllisesti. Itsekin stressaan, miten ne vaikuttavat lapsiin. Vaikka kuten lääkäri on todennut, tämä vain on elämää. Lapset eivät siitä kärsi, jos eivät joudu pelkäämään. Heitä ei voi eikö kannata suojella elämältä. Ja että kohtauksen aikana voin vain keskittyä lepoon ja toipumiseen, lapsia toki hoitaa toinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aloittaja. Haluan vielä tarkentaa, että en siis valittanut, että lasten vuoksi oma hyvinvointini kärsi. He ovat tärkein asia minulle ja siksi onkin hölmöä, että ikäänkuin unohdin oman terveyteni hoitamisen. Lapsethan kuitenkin hyötyvät hyvinvoivasta vanhemmasta. Keskityin moniin asioihin, lapsiin, työhön.. ja nyt ihmetyttää, etten huomannut kropan merkkejä ja kipuja.
Kiitos keskustelusta, jonkin asian pitäisi varmaan yleisessä suhtautumisessa muuttua, että vanhemmat jaksaisivat paremmin ja voisivat hyvin. Lapset eivät ole syy, heidän takiaan tehtäisiin mitä vaan. Ehkä meillä ei ole riittävää yhteisöllisyyttä ja kannustavaa ilmapiiriä. Ollaan ehdottomia ja ei hyväksytä keskinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon 😧
Ao. linkin jutussa kerrotaan erityislasten vanhempien kokemuksista ja kerrotaan mm. että heillä on pahimmillaan stressitasot samanlaisia kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Osa uupuu niin pahasti, että menettää työkykynsä.
Ihan jutun alussa on linkki juttuun jossa kerrotaan siitä kuinka Suomessa ihan tavallistenkin lasten vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.https://erityisvoimia.fi/tuen-saanti/totuus-nepsylasten-vanhempien-uupu…
Tämä on kyllä jännä juttu, kun Suomessa kuitenkin globaalilla tasolla vanhempainvapaat ovat pitkiä, samoin lomat, työaika puolestaan lyhyt. Tämä kertonee kulttuurista, jossa ihannoidaan pärjäämistä ja omaa heikkoutta ei pidä paljastaa. Pitää uhrautua. Useissa muissa kulttuureissa on enemmän sukua lähellä ja muutenkin ihmisiä ympärillä. Varmasti monen tekijän summa.
Niissä aina välillä lehdissä julkaistavissa tilastoissa näyttää siltä että Suomessa tehdään vähän töitä. Se ei ole oikeasti totta, sillä eri maissa työaikatilastot lasketaan eri tavalla.
Meillä vuosilomaa laskettaessa ajatellaan työviikon pituudeksi 6 päivää.
Esim. tavallinen 30 päivän vuosiloma kestää tasan 5 viikkoa. Toisaalla lasketaan vain arkipäivät lomapäiviksi, ja 30 päivän vuosiloma tarkoittaa 6 viikon lomaa.
Meillä on siis viikko vähemmän lomaa vaikka tilastossa näyttäisi siltä kuin loma olisi yhtä pitkä.
Lisäksi monissa maissa on pitkät joululomat ja pääsiäislomat sekä hurja määrä arkivapaita.
Siitäkin tulee jänniä eroja kun joissakin maissa ruokatunti, joka oikeasti kestää tunnin, lasketaan mukaan työaikaan. Heidän työpäivänsä näyttää tilastossa tunnin pidemmältä. Suomessa ruokataukoa ei lasketa työaikaan.
Oma kokemukseni on, että ainakin Saksassa ja Irlannissa on enemmän lomia kuin Suomessa. Saksassa on myös tiukka lainsäädäntö joka estää pitkät ylityöt. Niistä kerrotaan jokaiselle Suomesta tulevalle erikseen, sillä me ollaan totuttu tekemään ylipitkiä työpäiviä, joista Saksassa voi koitua isoja ongelmia työnantajalle.
Tilastoissa me ollaan kuitenkin niitä, jotka tekee lyhyttä työpäivää ja viettää pitkiä lomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon 😧
Ao. linkin jutussa kerrotaan erityislasten vanhempien kokemuksista ja kerrotaan mm. että heillä on pahimmillaan stressitasot samanlaisia kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Osa uupuu niin pahasti, että menettää työkykynsä.
Ihan jutun alussa on linkki juttuun jossa kerrotaan siitä kuinka Suomessa ihan tavallistenkin lasten vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.https://erityisvoimia.fi/tuen-saanti/totuus-nepsylasten-vanhempien-uupu…
Tää on tosi surullista. Vanhemmuuden rima asetetaan korkealle ja erityisesti nepsylasten vanhemmilla on varmasti paljon huolta. Ja jo avun saaminen vaatii usein vanhemmalta paljon työtä.
Joo, kaverin lapsella diagnosoitu ADHD. Ihmiset ovat aina keskittyneet julkisilla paikoilla mulkoilemaan ja neuvomaan vilkkaan lapsen hoidossa, kukaan ei ole tarjonnut sympatiaa tai apua.
Oma lapsi on autisti. Oireilu alkoi näkymään vasta koulussa, ja johti lasukierteeseen. Luokanopettaja ja erityisopettaja tekivät lastensuojeluilmoituksia, joissa suosittelivat kotikäyntiä.
Ja meillähän käytiin. Selitettiin rutiineista ja muista itsestäänselvyyksistä - ja me kiristettiin otetta. Rutiineja alettiin kellottamaan minuutin tarkkuudella kun ajateltiin että ehkä meidän rutiinit on liian löysät.
Olihan se hirveää. Kaikessa mentiin ehdottomasti kellon mukaan. Elämä kutistui hirveän pieneksi, sillä joustot olisivat rikkoneet rutiineja, ja me oltiin jo valmiiksi peloissamme lastensuojelun takia. Yritettiin siksi tehdä kaikki millilleen ohjeiden mukaan.
Meidän autisti on kuitenkin sellainen, joka ei siedä rutiineja ja oireilu muuttui rajummaksi. Me luultiin siinä vaiheessa että rutiinit eivät ole tarpeeksi tiukat ja kiristettiin niitä entisestään. Nukkumisestakin tuli joku ihmeen suoritus. Mutta eihän autisti nuku vaikka mitä tekisi. Nukahtamisvaikeudet ja yölliset heräilyt johtuvat mm. aivojen rakenteellisista eroista ja melatoniinin puutteesta.
Tilanteeseen saatiin helpotusta siinä vaiheessa kun lapsen oireilu kävi erittäin vaikeaksi ja hänet otettiin sairaalaan tarkkailuun. Siellä vasta huomattiin että kyse on autismista eikä huonosta vanhemmuudesta.
Ulkopuolisilta tulee vieläkin ihmettelyä siitä miksi "noin iso lapsi ei osaa sitä eikä tätä... Pitäisihän sitä nyt jo osata.." Sitten saadaan ohjeita kuinka tiukalla rutiinilla ja vaatimuksilla saadaan lapsi oppimaan. Mutta ne kommentit eivät enää satuta. Tiedämme itse, että niitä ohjeita noudattamalla saisimme lapsen piiloutumaan sohvan taakse tai sängyn alle ja menevän täysin toimintakyvyttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon 😧
Ao. linkin jutussa kerrotaan erityislasten vanhempien kokemuksista ja kerrotaan mm. että heillä on pahimmillaan stressitasot samanlaisia kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Osa uupuu niin pahasti, että menettää työkykynsä.
Ihan jutun alussa on linkki juttuun jossa kerrotaan siitä kuinka Suomessa ihan tavallistenkin lasten vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.https://erityisvoimia.fi/tuen-saanti/totuus-nepsylasten-vanhempien-uupu…
Tää on tosi surullista. Vanhemmuuden rima asetetaan korkealle ja erityisesti nepsylasten vanhemmilla on varmasti paljon huolta. Ja jo avun saaminen vaatii usein vanhemmalta paljon työtä.
Joo, kaverin lapsella diagnosoitu ADHD. Ihmiset ovat aina keskittyneet julkisilla paikoilla mulkoilemaan ja neuvomaan vilkkaan lapsen hoidossa, kukaan ei ole tarjonnut sympatiaa tai apua.
Oma lapsi on autisti. Oireilu alkoi näkymään vasta koulussa, ja johti lasukierteeseen. Luokanopettaja ja erityisopettaja tekivät lastensuojeluilmoituksia, joissa suosittelivat kotikäyntiä.
Ja meillähän käytiin. Selitettiin rutiineista ja muista itsestäänselvyyksistä - ja me kiristettiin otetta. Rutiineja alettiin kellottamaan minuutin tarkkuudella kun ajateltiin että ehkä meidän rutiinit on liian löysät.
Olihan se hirveää. Kaikessa mentiin ehdottomasti kellon mukaan. Elämä kutistui hirveän pieneksi, sillä joustot olisivat rikkoneet rutiineja, ja me oltiin jo valmiiksi peloissamme lastensuojelun takia. Yritettiin siksi tehdä kaikki millilleen ohjeiden mukaan.Meidän autisti on kuitenkin sellainen, joka ei siedä rutiineja ja oireilu muuttui rajummaksi. Me luultiin siinä vaiheessa että rutiinit eivät ole tarpeeksi tiukat ja kiristettiin niitä entisestään. Nukkumisestakin tuli joku ihmeen suoritus. Mutta eihän autisti nuku vaikka mitä tekisi. Nukahtamisvaikeudet ja yölliset heräilyt johtuvat mm. aivojen rakenteellisista eroista ja melatoniinin puutteesta.
Tilanteeseen saatiin helpotusta siinä vaiheessa kun lapsen oireilu kävi erittäin vaikeaksi ja hänet otettiin sairaalaan tarkkailuun. Siellä vasta huomattiin että kyse on autismista eikä huonosta vanhemmuudesta.
Ulkopuolisilta tulee vieläkin ihmettelyä siitä miksi "noin iso lapsi ei osaa sitä eikä tätä... Pitäisihän sitä nyt jo osata.." Sitten saadaan ohjeita kuinka tiukalla rutiinilla ja vaatimuksilla saadaan lapsi oppimaan. Mutta ne kommentit eivät enää satuta. Tiedämme itse, että niitä ohjeita noudattamalla saisimme lapsen piiloutumaan sohvan taakse tai sängyn alle ja menevän täysin toimintakyvyttömäksi.
On varmasti ollut raskasta teille kaikille lasut ja muut epäilyt. Onneksi saitte lopulta diagnoosin, koka varmasti auttaa helpottamaan arkea. Ja tiedätte, että teissä ei ole mitään vikaa kasvattajina. Ihmettelen kyllä aina, miten kukaan voi ihmetellä tai kommentoida toisen asioita, jos ei tunne kyseisiä henkilöitä. Meillä kaikilla voi olla niin fyysisiä kuin psyykkisiä sairauksia, tai muita syitä, jotka eivät näy päällepäin mutta vaikuttavat elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus niska ja hartiavaivoihin ei saa apua vaikka haluaisi. Kävin muutama vuosi sitten lääkärillä jatkuvien päänsärkyjen vuoksi, tunnistin itse että olen täysin jumissa. Liikuin päivittäin vähintään tunnin, crossfit, kuntonyrkkeily, lenkkeily.. + työmatkapyöräily. lääkäri totesi että hartiat ja niska on ihan jumissa ja antoi ohjeen ”pitää liikkua enemmän”. Yritin selittää että liikun kyllä, että kaipaisin neuvoja/apua, kun ei auta. Kyllä masensi tämän käynnin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus niska ja hartiavaivoihin ei saa apua vaikka haluaisi. Kävin muutama vuosi sitten lääkärillä jatkuvien päänsärkyjen vuoksi, tunnistin itse että olen täysin jumissa. Liikuin päivittäin vähintään tunnin, crossfit, kuntonyrkkeily, lenkkeily.. + työmatkapyöräily. lääkäri totesi että hartiat ja niska on ihan jumissa ja antoi ohjeen ”pitää liikkua enemmän”. Yritin selittää että liikun kyllä, että kaipaisin neuvoja/apua, kun ei auta. Kyllä masensi tämän käynnin jälkeen.
Erästä masentunutta ystävää lääkäri kehotti ajattelemaan positiivisesti. Kyllä se siitä.
Ymmärrän että lääkärit ovat ihmisiä eikö heitä ole tarkoitus parjata. Mutta joskus olisi hyvä opettaa ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei osallistunut lasten hoitoon eikä kotitöihin ja naapurin lapsi soitteli ovikelloa 12 tuntia päivässä 4 vuotta. Mikään puhe näille naapurin äideille ei auta. Kyseisellä äidillä oli joka toinen viikonloppu omaa aikaa, kun minä hoidin lapsia 365 päivää vuodessa. Miehen kanssa parisuhdeaika oli yöllä. Nyt lapset jo jonkun verran kasvaneet, mutta itselleni jäi valtavat traumat ja kärsin kovasta stressistä lääkärin mukaan. Olen jo usemman vuoden nukkunut maksimissaan 4 tuntia yössä ja verenpaineet korkealla. Meillä on vielä anopilla narsistinen persoonallisuushäiriö ja toisella lapsella alipaino ongelma. Ja itse olen aina välillä työttömänä. Ihme, jos ei tule joku sydänkohtaus jossain välissä.
Hesarin artikkelit linkin takana on vain tilaajille. Muut näkevät vain vähän alkua siitä.
Otsikko kertoo kuitenkin olennaisen.
Vanhemmuus | Suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon, ja syykin selvisi tutkimuksessa: ”Ties mitä pitää mukamas tehdä, että lapsesta tulee normaali”, sanoo kahden lapsen äiti Hanna: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007689883.html?share=2feb05d588c9487a…