Vanhemmat, pitäkää huoli hyvinvoinnistanne
Huomioikaa kropan antamat varoitusmerkit ja keskittykää myös itseenne. Olen hyvä varoittava esimerkki. Monta vuotta on mennyt, kun olen keskittynyt lapsiin ja huolehtinut kaikista muista asioista paitsi omaan terveyteeni liittyvistä. Olen ajatellut, että koska liikun paljon (lenkkeily), en voi valittaa kropan ongelmista ja että stressi vain kuuluu tähän vaiheeseen. No, ei kuulu tällä volyymilla. Itselläni keho meni täysjumiin, on niska-, hartia- ja selkävaivoja, huimausta, paniikkia.. ja niitä nyt hoidetaan sitten parhaan mukaan ja varmasti pitkään. En ymmärrä, miten en huomannut ”kuorman” kertymistä, kun sellainen ei tule hetkessä. Ja myös lapsille on hyväksi, että vanhempi on hyvinvoiva.
Ymmärrän, että osalla ihmisistä on suurempia ongelmia ja kaikilla eri elämäntilanteita. Mutta kannattaa välillä kuulostella omaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Ja tarvittaessa pienillä asioilla yrittää puuttua. Hyvää kesää kaikille!
Kommentit (29)
Itselleni puhkesi migreeni kuopuksen vauva-aikana. Kärsin kovista päänsärkykohtauksista, mutta luulin että ne kuuluvat vain elämänvaiheeseen ja vähiin uniin. Vasta vuoden kärsittyäni mainitsin asiasta lääkärille joka ohjasi neurologille ja sain migreenidiagnoosin.
Minäkin päätin ennen lapsen syntymää, että käyn säännöllisesti hieronnassa, näen ystäviä, käyn salilla, panostan yöuniin.. Silti kahden vuoden päästä kroppa tiltissä. Meni pitkään saada itsensä kuntoon ja kivuttomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni puhkesi migreeni kuopuksen vauva-aikana. Kärsin kovista päänsärkykohtauksista, mutta luulin että ne kuuluvat vain elämänvaiheeseen ja vähiin uniin. Vasta vuoden kärsittyäni mainitsin asiasta lääkärille joka ohjasi neurologille ja sain migreenidiagnoosin.
Voi ei, kuulostaa raskaalta :/ Onneksi sait diagnoosin ja toivottavasti avun!
On inhimillistä, että ruuhkavuosien aikana panostus omaan hyvinvointiin unohtuu. Kuten aloittaja mainitsi, se kuitenkin kannattaa. Ihan pienet asiat, ei tarvitse päästä hierontaan kerran viikossa ja salille päivittäin. Tietenkään siinäkään ei ole mitään väärää. Oman kehon ja mielen tuntemus on arvokasta.
Täällä sama. Lapsella oli paha refluksi kolme vuotta. Neljäntenä vuonna helpotti ja minun kroppa sanoi sopimuksen irti. Lapsi on nyt 6v ja alkaa itsellä helpottaa.
On oikein, että kun lapset ovat pieniä, niin huolenpito kohdentuu ennen kaikkea lapsiin.
Yhdessä lasten kanssa voi liikkua ja puuhailla kaikkea.
Eiköhän nuo nykyajan niskajumit yms johdu jatkuvasta kännykän tuijottelusta eikä lastenhoidosta.
Esim kunnon lenkki tukevilla rattailla kivoilla ulkoilupoluilla ja poikkeaminen leikkimään rannalle tai leikkipuistoon leikkimään tekee varmasti oikein hyvää. Sen sijaan jos lapsen kanssa ulkoilu on sitä, että työnnetään kiikkeriä rattaita kännykkää selaten ja leikkipuistossa niska kyyryssä sometetaan ja lapsi yksin tekee hiekkakakkuaan, niin vika niskajumiin ei ole lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Lapsella oli paha refluksi kolme vuotta. Neljäntenä vuonna helpotti ja minun kroppa sanoi sopimuksen irti. Lapsi on nyt 6v ja alkaa itsellä helpottaa.
Hyvä kuulla, että alkaa nyt helpottaa. Myös ystäväni lapsi kärsi pahasta refluksista ja se oli rankkaa vanhemmille. Sekä valvominen ja ennen kaikkea toisen kivun seuraaminen. Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää, huomaa kuinka olet antanut kaikkesi lapsen hyväksi!
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Lapsella oli paha refluksi kolme vuotta. Neljäntenä vuonna helpotti ja minun kroppa sanoi sopimuksen irti. Lapsi on nyt 6v ja alkaa itsellä helpottaa.
Olisi kannattanut katsoa lapsen ruokavalio kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Esim kunnon lenkki tukevilla rattailla kivoilla ulkoilupoluilla ja poikkeaminen leikkimään rannalle tai leikkipuistoon leikkimään tekee varmasti oikein hyvää. Sen sijaan jos lapsen kanssa ulkoilu on sitä, että työnnetään kiikkeriä rattaita kännykkää selaten ja leikkipuistossa niska kyyryssä sometetaan ja lapsi yksin tekee hiekkakakkuaan, niin vika niskajumiin ei ole lastenhoidossa.
Itse nautin pitkistä lenkeistä vaunujen kanssa. Minulla on aina ollut vaivoja mm. nivelten pahan yliliikkuvuuden vuoksi. Ennen lapsia treenasin ja jumppasin ahkerasti ja kävin fyssarilla säännöllisesti. Aloituksellani viittasin enemmän siihen, että tuo kehonhuolto itselläni jäi, ja en huomannut kropan hälytysmerkkejä, kun ajattelin että se on vain normaalia. Syy ei siis ollut lastenhoito :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Lapsella oli paha refluksi kolme vuotta. Neljäntenä vuonna helpotti ja minun kroppa sanoi sopimuksen irti. Lapsi on nyt 6v ja alkaa itsellä helpottaa.
Olisi kannattanut katsoa lapsen ruokavalio kuntoon.
En alkaisi väittämään, että on ruokavalio. Osassa tapauksia sillä voi olla vaikutusta, kaikissa ei. Esim. oman refluksilapsen kanssa kokeiltiin kaikki (todella osaavan ja arvostetun lääkärin kanssa) ja ruokavaliolla ja välttelyillä ei ollut mitään vaikutusta. Refluksi katosi 3-vuotiaana. Kokeiltiin myös vyöhyketerapiat, osteopatia ym.
Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon 😧
Ao. linkin jutussa kerrotaan erityislasten vanhempien kokemuksista ja kerrotaan mm. että heillä on pahimmillaan stressitasot samanlaisia kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Osa uupuu niin pahasti, että menettää työkykynsä.
Ihan jutun alussa on linkki juttuun jossa kerrotaan siitä kuinka Suomessa ihan tavallistenkin lasten vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.
https://erityisvoimia.fi/tuen-saanti/totuus-nepsylasten-vanhempien-uupu…
Tuttua. Mulla on kestostressi ja hirve ”hoitovelka” kun hoitovapaalla en ole voinut hoitaa omaa terveyttäni. Arvauskeskus ei hoida muuta kuin todella pahat jutut. Rahaa ei ole yksityiseen.
Hoitamatta on hammasvaivat, suolistovaivat, synnytyskomplikaatiosta jääneet vaivat, stressi ja ehkä lievä masennus. Olen palaamassa töihin ja jännittää miten käy… romahtaako sitä tyystin. Onneksi saa taas kuulua työterveyden piiriin, tämä arvauskeskus-aika on ollut aivan hirveää. Esim huimausta ja oksetuksen tunnetta ei tk tutki. Ei ota edes verikokeita. Sanoo vaan että kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Mulla on kestostressi ja hirve ”hoitovelka” kun hoitovapaalla en ole voinut hoitaa omaa terveyttäni. Arvauskeskus ei hoida muuta kuin todella pahat jutut. Rahaa ei ole yksityiseen.
Hoitamatta on hammasvaivat, suolistovaivat, synnytyskomplikaatiosta jääneet vaivat, stressi ja ehkä lievä masennus. Olen palaamassa töihin ja jännittää miten käy… romahtaako sitä tyystin. Onneksi saa taas kuulua työterveyden piiriin, tämä arvauskeskus-aika on ollut aivan hirveää. Esim huimausta ja oksetuksen tunnetta ei tk tutki. Ei ota edes verikokeita. Sanoo vaan että kyllä se siitä!
Ja todennäköisesti sanotaan että liiku enemmän, se auttaa kaikkeen. Toki liikunnalla on kiistaton hyöty, mutta usein sitä voi harjoittaa itselleen sopimattomasti (minä sain itseni kuntosalilla täysin jumiin, vasta fysioterapeutin tekemä saliohjelma auttoi). Hyvä että pääset työterveyden piiriin!
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon 😧
Ao. linkin jutussa kerrotaan erityislasten vanhempien kokemuksista ja kerrotaan mm. että heillä on pahimmillaan stressitasot samanlaisia kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Osa uupuu niin pahasti, että menettää työkykynsä.
Ihan jutun alussa on linkki juttuun jossa kerrotaan siitä kuinka Suomessa ihan tavallistenkin lasten vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.https://erityisvoimia.fi/tuen-saanti/totuus-nepsylasten-vanhempien-uupu…
Tämä on kyllä jännä juttu, kun Suomessa kuitenkin globaalilla tasolla vanhempainvapaat ovat pitkiä, samoin lomat, työaika puolestaan lyhyt. Tämä kertonee kulttuurista, jossa ihannoidaan pärjäämistä ja omaa heikkoutta ei pidä paljastaa. Pitää uhrautua. Useissa muissa kulttuureissa on enemmän sukua lähellä ja muutenkin ihmisiä ympärillä. Varmasti monen tekijän summa.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon 😧
Ao. linkin jutussa kerrotaan erityislasten vanhempien kokemuksista ja kerrotaan mm. että heillä on pahimmillaan stressitasot samanlaisia kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Osa uupuu niin pahasti, että menettää työkykynsä.
Ihan jutun alussa on linkki juttuun jossa kerrotaan siitä kuinka Suomessa ihan tavallistenkin lasten vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.https://erityisvoimia.fi/tuen-saanti/totuus-nepsylasten-vanhempien-uupu…
Tää on tosi surullista. Vanhemmuuden rima asetetaan korkealle ja erityisesti nepsylasten vanhemmilla on varmasti paljon huolta. Ja jo avun saaminen vaatii usein vanhemmalta paljon työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan suomalaisvanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon 😧
Ao. linkin jutussa kerrotaan erityislasten vanhempien kokemuksista ja kerrotaan mm. että heillä on pahimmillaan stressitasot samanlaisia kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Osa uupuu niin pahasti, että menettää työkykynsä.
Ihan jutun alussa on linkki juttuun jossa kerrotaan siitä kuinka Suomessa ihan tavallistenkin lasten vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon.https://erityisvoimia.fi/tuen-saanti/totuus-nepsylasten-vanhempien-uupu…
Tää on tosi surullista. Vanhemmuuden rima asetetaan korkealle ja erityisesti nepsylasten vanhemmilla on varmasti paljon huolta. Ja jo avun saaminen vaatii usein vanhemmalta paljon työtä.
Joo, kaverin lapsella diagnosoitu ADHD. Ihmiset ovat aina keskittyneet julkisilla paikoilla mulkoilemaan ja neuvomaan vilkkaan lapsen hoidossa, kukaan ei ole tarjonnut sympatiaa tai apua.
Älä stressaa raskausaikana, se vahingoittaa vauvaa. Imetä pitkään, mutta älä liian usein. Tutti vaikuttaa hampaisiin, yösyötöt opettavat lasta pompottamaan vanhempia. Älä ota viereen, että saisit nukuttua paremmin, muuten lapsi ei suostu omaan sänkyyn ennen teini-ikää.
Älä ole luuserinykyvanhempi, joka ei saa lasta kuriin. On parempi hallita pelolla ja kurilla, kuten ennen. Ei silloin ollut ongelmia. Eikun etene lapsentahtisesti kaikessa, lapsi saa määrätä. Huomioi asiat, mutta älä vaan pyydä apua. Kyllä omat lapset pitää pystyä kasvattamaan itse, itse ne teit. Älä vie vanhempaa lasta päivähoitoon jos vauva on kotona, olet vaan laiska! Päiväkoti on huonoksi, kotihoito parasta.
Ei eineksiä, itsetehty ruoka lapselle, aina. Muuten tulee aikuisena syöpää. Samoin tarkasta vaatteiden ja pesuaineiden kemikaalit. Muista tarjota aktiviteetteja, muttei liikaa, ettei totu ohjelmaan. Kasvata hyvin, ettei teini-iässä alkoholi ja huumeet kiinnosta. Se on vain kasvatuksesta kiinni!
Että näin. Ei stressiä vanhemmat :) ja kyllä, lapset ovat ihanin asia elämässäni, stressistä huolimatta. Pitäisikö yleisessä suhtautumisessa muuttua jokin?
Sairastan 1-tyypin diabetesta ja huomasin, että verensokerin tasaisena pitäminen vaati paljon enemmän, kun lapset olivat pieniä. Syy ei siis tietenkään lapsissa, vaan katkonaisemmat unet ym. vaikuttivat itsellä. Onneksi lasten vuoksi huolehdin arvoista todella tarkasti, pelko ei siis ollut omassa terveydessä vaan siinä, etteivät lapset joudu kokemaan minun sokeritasojeni vakavaa laskua/nousua. Nyt kun ajattelen, se lienee luonnollista. Mutta on hassua, että ajattelin tuossa lapsia, en omaa terveyttäni.
Tuttua. Sitä unohtaa helposti huolehtia itsestään, kun keskittyy lastenhoitoon, kotiin, työhön ym. Vasta kunnon vaivat pysäyttävät. Itse ajattelin, että päänsärky, selän kivut vain kuuluvat elämänvaiheeseen.