lapsi 3, 5 v ja vauva tulossa, kotihoito vai päivähoito ??
tarvitsen mielipiteitä ja mieluiten kokemuksia. mitä itse tekisitte ? meille tulee muutaman kuukauden sisällä toinen lapsi. esikoisemme on tulloin 3,5 vuotias. tähän asti hän on ollut lastenhoitajalla, joka käys siis kotonamme. lastenhoitajamme lopettaa kun minä jään kotiin ja vauva syntyy.
alunperin olin ajatellut että poikamme on siitä asti kotihoidossa, mutta nyt on epäilys hiipinyt mieleen, kun aloin muistelemaan minkälaista vastasyntyneen vauvan kanssa oikein on. eli realismia tulee olemaan jatkuva univaje ja väsymys- mutta erona viimeiseen kertaan että nyt jos poikamme on kotona niin en voi levätä samaan malliin kuin silloin kun ainoa lapsukainen oli kyseessä.
nyt sitten mietin olisiko mitään " järkeä" hankkia pojallemme vaikka osapäiväinen päiväkotipaikka, jossa olisi vaikkapa 4 h päivässä, eikä välttämättä edes joka päivä ? olisiko se hyvä juttu esikoisellemme ? kun minua pelottaa, etten pysty antamaan sitä kaikkea energiaa ja huomiota, ja jos olen ihan puolikuollut väsymyksestä, niin sitten kenelläkään ei totta totosesti ole kivaa kotona...
onko tällainen ajattelu täysin itsekästä ? yritän löytää ratkaisun, joka olisi koko perheelle paras- sekä esikoisellemme, minulle niin että jaksaisin, ja muulle perheelle. ei kai ole miehellekään kivaa, jos kotona odottaa täysin uupunut äiti koti rempallaan joka ilta ?
Kommentit (8)
Minä en sinänsä ole päivähoitoa vastaan vaikka äiti olisi vauvan kanssa kotona mutta en tiedä uskaltaisinko ja viitsisinkö laittaa esikoista päiväkotiin juuri vähän ennen/jälkeen vauvan syntymän jos lapsi ei ole ennen ollut tarhassa. Se on hyvinkin sujuessaan lapsen elämässä suuri muutos ja sitten kun tulee vielä vauva samaan syssyyn niin se voi olla melkeen liikaa pienelle esikoiselle. Hän voi ajatella että nyt hänet sysätään pois vauvan tieltä - ja luultavasti ajatteleekin.
Sitte voi punnita että kumpi on raskaampaa, se että ei saa päivisin nukkua vauvan kanssa vai se että esikoinen raivoaa illat kotona (näin voi hyvinkin käydä). Minäkin sanoisin että älä laita ainakaan heti päiväkotiin vaan ota mukaan vauvaelämään. Jos vauva on koliikkivauva ja sinusta tuntuu että et pysty niin sitten asiaa voi harkita uduestaan.
Meillä esikoinen nyt tokalle, keskimmäinen 3v ja kuopus 16kk. Keskari juuri alotti tarhan (täällä kaikki alottavat kolme vuotiaana eikä poika vielä osaa maan kieltä yhtään, sekin pitäisi oppia ennen koulua). Itse tykkäsin siitä että on isommat kotona kun hoidin vauvaa. Vaikka meillä kuopus oli superitkuinen ja hermostunut ja nukkui vain liinassa ekat 6kk niin jotenkin nuo isot piti mua järjissään ja sai päivään rytmiä. Oli myös pakko vääntäytyä ulkoilemaan, mikä oli minulle tosi hyväksi.
ajattelin että lapsemme voisi olla osa-päiväisesti hoidossa vaikkapa ti-to iltapäivisin joku 4 tuntia, vaikka 13-17 - ei siis missään nimessä kokopäiväistä hoitoa eikä joka päivä...minä nyt tätä punnitsen vielä tarkkaan. toinen vaihtoehto on hankkia kotiapua tai kerhoon viemis-apua, kun lapsellamme alkaa nyt kuitenkin srk:n kerho 2 kertaa viikossa 2 tuntia. en kuitenkaan vähättelisi omaa jaksamistarvetta, se on kuitenkin kaiken perusta. en tiedä raivoaako 3,5 vuotias iltaisin jos hän on joitakin päiviä iltapäivisin leikkimässä ikäistensä kanssa ?
vielä lisää kokemuksia kaipailen !
Meidän esikoinen on nyt 4,5 v ja vauva 4 kk.
Ennen vauvan syntymää mietin kauan ja hartaasti tätä hoito-asiaa. Esikoisemme on vilkas ja sosiaalinen poika ja vähän epäilytti kotona viihtyminen. Ajattelin kuitenkin, että äitiysloman alkaessa esikoinen jää kotiin. Mutta sitten kun äitiysloma alkoi, tuli minulle raskausmyrkytyksen oireita ja sain olla kotona sillä ehdolla, että pystyisin lepäämään. Eli esikoinen jäi hoitoon edelleen. Vauvan synnyttyä päätimme jatkaa hoitoa vielä hoitajan kesälomaan asti (n. 2 kk) Aluksi esikoinen olisi halunnut jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa. Se vaivasi minua todella ja muutenkin tuntui, että sain selitellä hoitoon viemistä muille ja itsellenikin...
Kun hoitajan kesäloma alkoi, meni meillä eka viikko oikein mukavasti kotona. Vauva nukkui hyvin yöt, joten en kaivannut päiväunia. Sitten alkoi esikoinen kyllästyä. Yritin ottaa mukaan kotiaskareisiin ja järjestää kaikenlaista pientä tekemistä, mutta ei auttanut. Kaverinkaipuu oli niin kova, että jo aamulla alkoi kysely, että saako hän mennä milloin kenenkin kaverin luo. En millään olisi halunnut päästää noin pientä yksin kaverin luo, varsinkin kun ei ollut joka hetki näkö- tai kuuloetäisyydellä. Pikkuhiljaa oli kuitenkin pakko " höllätä hihnaa" ja päästää kavereiden luo. Jatkuvasti kuitenkin olin huolissani, että kuinka tässä käy. Esikoinen on kuitenkin niin pieni ja luonteeltaan sellainen, että pelkäsin sattuvan jotain. Vauvan kanssa en voinut koko ajan olla vahtimassa ja kuulostelemassa. Lisäksi kaverit ovat osittain vanhempia ja leikkivät aivan eri leikkejä kuin 4-vuotias.
Silloin päätin, että esikoinen menee hoitoon! Saapa olla kavereiden kanssa valvotuissa oloissa. Hoitopäiviä on nyt 10/kk. Syksyllä alkaa kerho 2 krt/vko, katsotaan sitten taas hoidon tarve uudelleen.
Jokainen tekee näissä asioissa perheelleen sopivalla tavalla. Meillä asiaan kyllä vaikutti osittain se, että mieheni on yrittäjä, joka ei isyys- ja kesälomia tunne...Joka tapauksessa ei kannata itseään vetää ihan piippuun yrittämällä olla joka paikassa yhtäaikaa...
t. Eikkuemo
Minä suhtaudun myönteisesti ns. virikehoitoon. Kuten Kent kertoi useissa maissa 3-vuotiaiden kindergarten on enempi sääntö kuin poikkeus, vaikka äidit kotona.
MUTTA aloittaisin hoidon kyllä ennen vauvan syntymää. Huonoin aika lienee just syntymän tienoilla, mutta ei sekään hyvältä kuullosta, että kun koliikki on pahimmillaan ja samalla myös esikoisen mustasukkaisuus ja äidit hermot kireällä, niin esikoinen just silloin laitettas uuteen hoitopaikkaan. Sillon tulee varmasti sellainen olo että laitetaan tieltä pois. Mutta jos laitetaan etukäteen niin en usko, että lapsi osaa yhdistää sitä vauvan syntymiseen (ellei sitä lapsen kuullen kerrota). Tuo hoitoaika 13-17 on kyllä vähän omituinen päiväkodin rytmin kannalta.
Meillä on erittäin sosiaalinen ja energinen tapaus. Sen huomaa esim. kun mennään ihan outojen ihmisten joukkoon, niin poika lähtee heti leikkimään, hyvä kun saa kengät jalasta, eikä sitä sen koommin näy helmoissa kiehnäämässä, itte pitää käydä kattomassa mitä se siellä touhuilee. Jos lapsesi on ujo tai hyvin äidistä riippuvainen, minä en laittaisi hoitoon siitä huolimatta, että pelkäisin uupuvani kahden kanssa.
Meille syntyi helmikuussa vauva ja esikoinen oli silloin 1,5, nyt 2, vauva 6kk. Sinnittelin molempien kanssa kotona puoli vuotta, uuvuin totaalisesti kun en saanut nukuttua 8 kuukauteen ja uhmaisen esikoisen temput vaan lisääntyivät päivä päivältä. Tilanne kärjistyi siihen, että minulta oli loppunut maito enkä huomannut sitä kun en ehtinyt ylipäätään koskaan huomioida vauvaa yhtään kun esikoinen vei kaiken huomion eikä sekään oikein riittänyt. Vauva meni veteläksi yksi päivä, ja jouduin tilaamaan ambulanssin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä, mutta kun yritin niin kovasti olla hyvä äiti ja hoitaa molemmat kotona, kävikin niin, etten voinutkaan olla hyvä äiti ja imettää lasta enempää kuin 5,5 kk. Äitini ' pakotti' minut laittamaan esikoisen naapurin perhepäivähoitajalle päivisin leikkimään ja maksoi päivähoitomaksun. Esikoinen käy edelleen nukkumassa päiväunet kotona. Meillä alkoi tästä uusi elämä, esikoinen on kuin eri poika kun saa huomiota ja leikkikavereita, kuopus on paljon tyytyväisempi kun hänenkin olemassa olonsa noteerataan. Äiti ja isä ihmettelevät, että näinkö ihania lapsia meillä olikin. :)
Minulla oli kamalan pitkään ihan hirveän paha olla tuon nestehukkatapauksen vuoksi, en anna sitä varmasti ikinä itselleni anteeksi. Minulla on vielä paha mieli siitäkin, etten kyennyt hoitamaan lapsiani itse. Onneksi lapset ovat nyt tyytyväisiä. Siitä minä energiani ammenan. Jokaisessa perheessä on omanlaisensa tilanne, sinun täytyy vaan itse harkita, mitä teet. Minä kuuntelin pitkään erilaisia mielipiteitä, kyselin täälläkin, päätin yhtä, muutin mieleni, päätin toista, muutin taas mieleni ja päätin taas jotain muuta. Nyt on hyvä. Esikoinen tuli just naapurista ja kyselee, millon pääsee taas sinne. Aamulla kyselee jo tunti ennen kuin viedään että millon lähetään. Lapset on erilaisia, sen mukaan kai pitää yrittää löytää se oikea ratkaisu.
Allekirjoitan Kentin kirjoituksen, aikasen samaa mieltä siis hänen kanssaan.
Voi tosiaan olla että hoidon aloitus ei välttämättä helpota tilannetta, vaan pikemminkin on yksi uusi asia ja stressitekijä isomman lapsen elämässä lisää (ja kiukku voi purkautua kotona). Kahta niin isoa ja uutta asiaa en sijoittaisi yhtä aikaa lapsen elämään, vaan " liukuma-aikaa" pitäisin vähintään tuollaisen 2-3kk, jolloin ehtii yhden uuden asian tottumaan ensin ennen seuraavaa muutosta.
menen ensi viikolla juttelemaan lähellä olevaan päiväkotiin tilanteestamme ja mahdollisuuksista. tämä on todella vaikeaa ja vaatii harkintaa. tuo oli kyllä ihan hyvä vinkki että ei kannattane ajoittaa ihan samaan hetkeen. ehkä sitten pitäisi jos päiväkotiratkaisuun päätyy, niin aloittaa hieman ennen vauvan syntymistä ? koska kuten kaikki varmaan tietävät, rankin aika on vauvan syntymästä se pari kolme kuukautta, se on juuri sitä aikaa kun tarvitsee eniten lepoa myös äiti jaksaakseen. aika karmeita tarinoita vastaajilla siitä, mitä voi tapahtua kun uupuu liikaa. siinä menee sitten koko perheen hyvinvointi.
riippuen mitä päiväkodissa ollaan mieltä ja mitä tässä vielä kuulostelen, niin teemme ratkaisumme-kuten sanottua, toinen vaihtoehto on järjestää koti/hoitoapua kotiin muutamana kertana viikossa.
esikoisemme on erittäin vilkas ja myös sosiaalinen, eli kaipaa ja nauttii jo nyt samanikäisten seurasta eikä juurikaan arastele uusia tilanteita.
Näin meillä,meillä 7 lapsi syntyi 17.7 ,mutta yks lapsistamme kuollut,mut lasken hänetkin.Eli meillä täl hetkellä 3 koulus ja 3 kotona ja nämä jotka kotona on iältään vanhin 2v8kk,1vuotias ja vauva 1kk.Eli hoidan lapsemme itse eivät ole päiväkodissa..Onhan se totta et lapselle joka teillä jo iso tarvii virikkeitä jo monipuolisesti ni sais ikäistään seuraa päiväkodis,mut itse en laittaisi..Hänet pitää vain ottaa kaikkeen mukaan alusta asti ja meillä ton ikäinen kun ollut niin nukkunut vielä päiväunetkin niin jos mahd.olen nukkunut itsekkin...aika paljon pystyy sumplimaan...Hyvä apulainen on jo tuonikäinen kotiaskareissakin...