Miten elimistösi reagoi, kun kuulet kiinnostavasta työprojektista?
Minä sain tietää projektista syksylle, ja elimistöni on aivan täpinöissä, pulssi nousi ja olen kiihdyksissä. Kun pääsisi tekemään jo nyt.
Onko teillä samanlaista?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole muita töistä innostuvia?
Ilmeisesti tällä palstalla ei.
Työ- ja harrastuspiireissä tämä aihe herättäisi vilkkaan keskustelun. Outoa, ettei täällä.
Jöpöttää jos on oikein mielenkiintoinen projekti edessä.
Reagoin vatsalla. Kaikki uusi ja jännä sekä kiinnostavat jutut saavat suoleni toimimaan. Ja esim siihen uuteen liittyvään hommaan kun olen menossa happi tuntuu loppuvan. Tämä kaikki siis ennen sitä. Itse tilanteessa olen viilipytty ja rauhallinen.
Vierailija kirjoitti:
Reagoin vatsalla. Kaikki uusi ja jännä sekä kiinnostavat jutut saavat suoleni toimimaan. Ja esim siihen uuteen liittyvään hommaan kun olen menossa happi tuntuu loppuvan. Tämä kaikki siis ennen sitä. Itse tilanteessa olen viilipytty ja rauhallinen.
Mutta ahdistaako sinua vai oletko innoissasi?
Käyn kovilla kierroksilla. Unirytmikin menee sekaisin.
Aloitin vuonna 2002 hommat tässä insinööritoimistossa. Vielä ei ole tullut eteen kiinnostavaa projektia.
Ei ole koskaan vielä ollut noin mielenkiintoista projektia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reagoin vatsalla. Kaikki uusi ja jännä sekä kiinnostavat jutut saavat suoleni toimimaan. Ja esim siihen uuteen liittyvään hommaan kun olen menossa happi tuntuu loppuvan. Tämä kaikki siis ennen sitä. Itse tilanteessa olen viilipytty ja rauhallinen.
Mutta ahdistaako sinua vai oletko innoissasi?
Sekä että.
Ahdistaa, että tuli taas tähänkin lähdettyä mukaan. Kiroan itseäni, että olisi vaan kannattanut olla tutussa harmaassa arjessa, jossa ei tule yllätyksiä. Innoissanikin kuitenkin olen. Odotan, että pääsen oppimaan uutta tai kokeilemaan taitojani.
Varmaan jos tekisi työtä jota rakastaa, niin tulisi joku reaktio. Mutta sellainen on harvojen onnekkaiden herkkua, valtaosalla on vain duuni koska tarvitaan rahaa.
Innostun ja masennun sekä stressaannun.
Ilostun, saan ylimääräistä energiaa, ajatustoiminta nopeutuu. Uuden projektin myötä koko elämäntilanne ottaa - ainakin pikkiriikkisen - harppauksen eteenpäin. Se energiapirskahdus on ihana. Olisipa töitä...
Vierailija kirjoitti:
Työ- ja harrastuspiireissä tämä aihe herättäisi vilkkaan keskustelun. Outoa, ettei täällä.
Vaativaa asiantuntijatyötä tekevät av-mammat eivät ole arkena ennen klo 14 palstalla.
Mutta vastaukseen, perhosia vatsassa, täpinöissään, pulssi koholla, yöunetkin voivat mennä. Energiaa kannattaa purkaa liikunnalla ja saa samalla ajatuksia koottua.
Uudet ja innostavat tehtävät ovat meillä palkkio hyvin tehdystä työstä. On turha odottaa rahallista palkkiota tai että aikaisempaa töidenjakoa tarkasteltaisiin jotenkin. 15 vuoden jälkeen siis ahdistaa ja mietin keinoja kieltäytyä. Aikaisemmin innostusta, kun ei oikein tiennyt pelin henkeä.
Vaikea kysymys, kun en ole tuohon törmännyt nyt 13 vuoden aikana.