Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitiyden myötä monella katoaa ystävät ympäriltä?
21.08.2006 |
Moni sanoo, että kaveripiiri muuttui ja vanhat ystävät jäivät, tai että lapsettomat kaverit kaikkosivat jne....
Olen tullut siihen tulokseen, että ystävyyskin vaatii työtä ja meidän äitienkin pitäis välillä ottaa huomioon ne rakkaat ystävätkin. Ei se ole selitys, että " lapsi vie kaiken ajan" tai " lapsettomat eivät ymmärrä meitä perheellisiä" , " ei ole yhteistä keskustelunaihetta" jne...
Ystävyyttäkin pitää vaalia ja sen eteenpitää myös tehdä töitä. On ihanaa kun on ympärillä erilaisia ystäviä, niin lapsettomia pareja, sinkkuja ja perheellisiä. Toki sen ymmärtää, että lapsellisilla on ehkä keskenään paljon juteltavaa ja tuntuu välillä, että ei tosiaan muusta puhutakkaan kuin Nico-Petterin tekemisistä.
Ei ystäviä saa unohtaa, elämää on vauva/taaperoiän jälkeenkin ja varmasti ystäviä jokainen tarvitsee. Ei niitä voi heittää kuin rukkasta pois pelkästään sillä verukkeella, että " sillä ei ole lapsia, ei ole mitään juteltavaa enää" .....
Kommentit (4)
On aivan normaalia, että kun elämäntilanteet on hyvin erilaiset, esim. toinen on pikkuisen vauvan äiti ja toinen menevä lapseton sinkku, että yhteydenpito jää vähemmälle. Ei ystävyyden tarvitse toki loppua, mutta ei se samanlaisenakaan voi pysyä, se olisi jotenkin, miten nyt sanois, teeskentelyä. Kun kummallakin ON silloin eri kiinnostuksen kohteet, niin ei siitäkään mitään tule, että yritetään välttää ns. ei yhteisiä aiheita ja puhua vaan jotain neutraaleja yleisen tason juttuja tai muistellaan pelkästään vanhoja aikoja. Ja yleensä vauvan tulo perheeseen on niin suuri asia, että vertaistuki muiden vauvaperheiden kanssa tulee todella tärkeäksi. Elämässä on erilaisia vaiheita, joskus ystävät ajautuvat kauemmaksi toisistaan, joskus taas voidaan lähentyä uudestaan. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, se on luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka jättävät! Minulta ainakin katosi kaksi hyvää ystävää, kun eka lapsi tuli. Siis en ikinä enää saanut heitä kutsuttua kylään/veneilemään tai mitään.
Tekivät näkemättä sen johtopäätöksen, että olen tylsä, vaikkeivät edes käyneet katsomassa. Toisella tiedän olleen paha lapsettomuuskriisi, joten ehkä se oli perimmäinen syy.
Ystävien vierailut koetaan tunkeiluksi ja itse ei jakseta/ehditä käydä missään. Ei ole muka aikaa pitää ystävyyssuhteita yllä.
Täältä luettua...
Itse pidän ystäviini säännöllisesti yhteytty, tapaamme koko perheen voimin ja joskus ihan työttporukallakin. Vaikka miten väsyttää, yritämme jaksaa ja ehtiä vierailla puolin ja toisin.
Ainakin minulle ystävyydestä tekee vaivan arvoista juuri se, että saa tavata kahdestaan ja keskustella luottamuksellisesti. Kun vauva/lapset ovat paikalla, he saavat aina äidin päähuomion eikä heiltä enää riitä samalla tavalla huomiota ystävälle. Tämän takia olen lopettanut useita ystävyyksiä lapsen saaneiden naisten kanssa. En koe antoisaksi ystävyyttä, jossa ainoa tehtäväni on leikkiä ystävän lasten kanssa ja kuunnella tarinoita heidän kehityksestään.