Ei pitäisi murehtia etukäteen, mutta miten ihmeessä....
noille isommille lapsille (7 ja 5) pystyisi ikinä kertomaan, jos tälle tulevalle pikkusisarukselle sattuisi jotain tässä loppuraskaudessa tai synnytyksessä.. Että tulisikin tyhjin käsin sairaalasta kotiin..?
Ovat niin vilpittömän innoissaan tulevasta, taputtelevat ja halivat mahaa alituiseen.. Sitten kun siitä ei tulisikaan mitään..
Itkettää jo ajatuskin. Kaikki on onneksi hyvin tähän saakka, mutta ei sitä koskaan tiedä..
Kommentit (7)
Eiköhän ne oikeat sanat löytyis jos noin kauhea tilanne sattuisi kohdalle.
2:n ja 3:n viestit vaihtoivat paikkaa sillä aikaa, kun kirjoitin omaani...
Samanlaisia ajatuksia tosin itelläki joskus pyörii mielessä, lähinnä jos lasten isä tai mummi tms. läheinen kuolisi, että millä tavalla sitä osaisi sanat löytää omalta surultaan... :/
Eiköhän kaikki mene kuitenki hyvin ja te saatte pikkusisaruksen hellittäväksi myös masun ulkopuolelle!! <3
elämän nurjatkin puolet. Suren kanssa liikaa etukäteen asioita, olen koittanut ajatelle et kuitenkin kaikki voi mennä ihan hyvinkin. Vaikee elää herkän luonteensa kanssa mutta pakko se on. Pitäis vaan elää elämää täysillä ja sit jos se vaikee paikka tulee teen niin sitten miettiä asiat uusiksi, helppohan se on sanoa. Tsemppiä kuitenkin sulle ja tulevalle vauvalle ja sisaruksille!
Mä olen tänään ehtiny pillittää esikoisen kouluunlähtöä, helvetinmoista sadetta, jotain lastenohjelmaakin..
voi itku.. =´0/
ap
onneksi maailmasta löytyy vielä yhtä älykkäitä ja empaattisia ihmisiä kuin tuo kakkonen...