Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä työttömyyden kestämiseen?
07.06.2021 |
Jäin juuri työttömäksi, ja tilanne ahdistaa. Kyllä tämä näin kesällä vielä menee, mutta syksy jo siintelee mielessä. Alla on melko heikosti työllistävä tutkinto, ja mahdollisesti uudelleenkouluttautuminen edessä. Se taas on kallis ja työläs projekti.
Kanssatyöttömät, miten kestätte työttömyyden varjopuolia, kuten yksinäisyyttä ja epävarmuutta?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä tajunnut miten työttömyys aiheuttaa yksinäisyyttä. Työkaveritko ovat ainoat ihmissuhteenne? Itseäni ärsyttää pelkästään vähävaraisuus.
Keskity harrastuksiin ja ulkoiluun, bongaa ilmaista tekemistä ja tapahtumia. Esim nyt vaalien alla kannattaa kiertää teltat ja syödä ilmaiset makkarat, karkit ym. :)
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut miten työttömyys aiheuttaa yksinäisyyttä. Työkaveritko ovat ainoat ihmissuhteenne? Itseäni ärsyttää pelkästään vähävaraisuus.
Ja jää huonoon suhteeseen kun ei ole mitään muuta seuraa.
(Tässä mietittävää niille jotka tekevät kamalia päätöksiä hyville työntekijöille)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä potki tutkainta vastaan . Ei kannata edes yrittää löytää töitä ilman suhteita . Ota siis kohtalosi mahdollisimman lunkisti . Ei tämä maa meitä tarvitse juu . Tokko lie meidän maakaan ja liekö silmänlumetta ne isänmaalliset puheet ennenmuinoin . En tiedä, äänestäisikö . Ei ole omalle kohdalle sopivaa ehdokasta .
No paras tapa on varmaan tehdä jotain, eikä vaan maata kotona. Tapaa sukulaisia, vanhempia, tuttuja, kavereita jne. Harrasta. Eipä tuo juuri stressaa enää. Vähällä rahalla oppii lopulta elämään. Ja on siinä puolensa; vapaa-aikaa on paljon enemmän. Itse olen pätkätyöläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäpä tuolle mahtaa , masennukselle ja siitä eläkkeelle . Uraputki . Meitä on liki puolimiljoonaa muutakin . Ihan saataisiin puolue aikaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No paras tapa on varmaan tehdä jotain, eikä vaan maata kotona. Tapaa sukulaisia, vanhempia, tuttuja, kavereita jne. Harrasta. Eipä tuo juuri stressaa enää. Vähällä rahalla oppii lopulta elämään. Ja on siinä puolensa; vapaa-aikaa on paljon enemmän. Itse olen pätkätyöläinen.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi työtön vain "makaisi" kotona. Minulla on (liiankin paljon) omakohtaista kokemusta työttömyydestä, mutta kotona "makaaminen" on aivan vieras asia minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No paras tapa on varmaan tehdä jotain, eikä vaan maata kotona. Tapaa sukulaisia, vanhempia, tuttuja, kavereita jne. Harrasta. Eipä tuo juuri stressaa enää. Vähällä rahalla oppii lopulta elämään. Ja on siinä puolensa; vapaa-aikaa on paljon enemmän. Itse olen pätkätyöläinen.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi työtön vain "e;makaisi" kotona. Minulla on (liiankin paljon) omakohtaista kokemusta työttömyydestä, lkomutta kotona "makaaminen" on aivan vieras asia minulle.
Samoin! En todellakaan ”makaa” kotona.
Olen ollut valmistuttuani pätkätöissä ja keikalla aina välillä, mutta muuten työtön. Haen koko ajan töitä: otan selvää yrityksistä, laadin hakemuksia ja kyttään avoimia paikkoja ja teen niihin hakemuksia.
Käyn kaupassa tarjousten perässä, liikun ja urheilen, pidän kotini siistinä, laitan itse ruokani ja muutenkin elän kuten normaali kunnon kansalainen. Ei minusta päälle päin työttömyys näy mitenkään.
En tajua, miksi työttömistä aina leivotaan mielikuvaa mt-ongelmaisena päihteenkäyttäjänä. Propagandajuttuja varmaan?
Mä aiinakin asetan joka päiivä ruhoni kountouttavassa kehoni ruuumiillisen työn altttarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä aiinakin asetan joka päiivä ruhoni kountouttavassa kehoni ruuumiillisen työn altttarille.
Seon jvähän siiinä että jous on jouten niin sitten siellä aivojen syövereisssä alkaa varsinkin kaikkkea ihmeellistä masennusoirettta pyöriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aiinakin asetan joka päiivä ruhoni kountouttavassa kehoni ruuumiillisen työn altttarille.
Seon jvähän siiinä että jous on jouten niin sitten siellä aivojen syövereisssä alkaa varsinkin kaikkkea ihmeellistä masennusoirettta pyöriä.
Salakavalaasti vie hitaaasti hautaan sellainen joutenolo kun aivot nahistuuu ja kropppa kuolee tarpeettomana.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tajunnut miten työttömyys aiheuttaa yksinäisyyttä. Työkaveritko ovat ainoat ihmissuhteenne? Itseäni ärsyttää pelkästään vähävaraisuus.
Kyllä se aiheuttaa. Työttömänä ei ole varaa kaikkiin rientoihin. Mun kaverit käy matkoilla, risteilyillä, ulkona syömässä jne. Kyllä osa ymmärtää ja nähdään muuten vaan. Tietty johonkin kahvikuppiin on rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä aiinakin asetan joka päiivä ruhoni kountouttavassa kehoni ruuumiillisen työn altttarille.
Mä en vaan ymmärrä kuntouttavaa työtä. Jos pystyy tekemään työtä, kyllä siitä pitää joku palkka maksaa.
SilmänkääntäjäKuikkaKoponen kirjoitti:
Älä potki tutkainta vastaan . Ei kannata edes yrittää löytää töitä ilman suhteita . Ota siis kohtalosi mahdollisimman lunkisti . Ei tämä maa meitä tarvitse juu . Tokko lie meidän maakaan ja liekö silmänlumetta ne isänmaalliset puheet ennenmuinoin . En tiedä, äänestäisikö . Ei ole omalle kohdalle sopivaa ehdokasta .
Kyllä niitä töitä kannattaa yrittää löytää ilman suhteitakin. Ihan itse hakemalla ja ilman suhteita olen työpaikkani saanut. Tuo puolue on kyllä hyvä idea!
T: Pätkätyöläinen, tällä hetkellä töissä
En koe itseäni yksinäiseksi työttömyyteni johdosta; sama kaveripiiri on säilynyt jo melkein 15 vuotta, ja vaikka asummekin tätä nykyä eri puolilla Suomea ja jopa maailmaa, näemme ja pidämme yhteyttä ihan tarpeeksi täyttääkseni sosiaalisuuskiintiöni.
Tietynlainen epävarmuus on toki arjessa läsnä, ja olenkin pitkään kategorisoinut elämäni olevan ”hauskaa, muttei huoletonta”. Olen ollut enemmän tai vähemmän työttömänä viimeiset 10 vuotta, ja vaikka koenkin, etten ole tylsää päivää tuntenut, niin varmastihan sitä saisi huoli ja murhe masentumaan, jos jäisin asiaa märehtimään. Mutta olen ”valinnut” elää hetkessä – jos minulla on tänään ja todennäköisesti vielä huomennakin kaikki OK, *kaikki* on OK.
Sukulaiseni kuuluvatkin kantavan ”tilanteestani” huolta minua enemmän, mutta heidän ”huolensa” näyttäytyy lähinnä vihana yhteiskunnan standardeihin sopimattomuuttani kohtaan: he jauhavat jauhamistaan kuinka olen ”pilannut elämäni”, mutta kun kerron arkeni olevan ihan miellyttävää, he suuttuvat silmittömästi ja väittävät minun valehtelevan. Että se siitä huolesta vointini puolesta.
Mietin pitäiskö tappaa itsensä. Musta tulee ihmisten mielestä liikaa kuluja ja kelpaan vain pelleksi viihdyttämään.
Terveys vitturallaa ja rahatta tässä. Telttaan menee valitettavasti lisää, mutta sinne vois yrittää muuttaa. Odottaa vaan kämpän vuokrasopimuksen irtisanoutumista ettei tule samaan syssyyn maksuhäiriömerkintää.