Nielu- ja kitarisaleikkaus tulossa. Kertokaahan kokemuksia
Miten tuo koko helahoito meni. Miten meni sairaalassa, saiko äiti olla lapsen vierellä nukahtamiseen asti, kauanko leikkaus kesti, miten pian päästiin kotiin, mikä oli lapsen vointi heti leikkauksen jälkeen...?
Kitarisojen kanssa pääsee helpommalla, olen ymmärtänyt, mutta nielurisojen kanssa nimenomaan paraneminen kestää 1-2 viikkoa.
Miten olette saaneet energisen lapsen pidettyä aloillaan pari viikkoa? Meille KNK-lääkäri ainakin sanoi, että verenvuotoriski on todella suuri, joten lapsi ON PIDETTÄVÄ rauhallisena pari viikkoa sen välttämiseksi.
Kyseessä on 7-vuotias poika, joten aikamoinen vekkuli edelleen, ei paljon paikallaan viihdy ;-)
Sairaalan papereissa lukee myös, että noutajia on oltava kaksi aikuista; siis kuljettajan lisäksi on oltava toinenkin aikuinen. Minkähän takia? Meillä vain tämä tosi hankala toteuttaa, koska isä on juuri aloittanut uuden työn, joten vapaapäivää ei niin vain heru, meillä on 2 pienempääkin lasta (3 v ja juuri 1 v täyttävä), joten heillekin on hoitaja saatava koko päiväksi... Aika hankala juttu tulee olemaan järjestää.
Kertokaahan vähän omista kokemuksistanne. Onko lapsi ollut kovin kivulias leikkauksen jälkeen ja sujuiko kaikki ns. suunnitelmien mukaan?
Kommentit (12)
Hyvin tuoretta tietoa löytyy, 4-v poikani leikattiin viime viikon tiistaina, eli huomenna tulee viikko täyteen leikkauksesta.
Sairaalassa meni kaikki hyvin, ensin laitettiin käteen puuduttavaa rasvaa, johon kohtaan sitten leikkaussalissa tippa. Äiti sai olla leikkaussalissa mukana niin kauan, että lapsi nukahti. Leikkaus Hki korvakl. Nukutus tapahtui lääkkeillä tipan kautta, maskia ei käytetty.
Suunnileen tunnin päästä poika oli herännyt ja sairaalassa oltiin klo 16 saakka.
Yö tottakai hankala, kurkku todella kipeä. Meillä poika pirteä kaksi leikkauksen jälkeistä päivää, säi hyvin, löysää kaurapuuroa ja pehmeää leipää. Jäätelöä, vanukasta, viiliä, mehukeittoa ei suostunut ottamaan.
MUTTA sitten alkoi alamäki. Perjantaina ei enää syönyt, vettä vähän, lauantaina ei mennyt enää vesikään, oksenteli koko päivän. Illalla kävimme uudelleen korvaklinikalla, jossa vaihdettiin lääkkeet. Tramal oli ensimmäinen kipulääke, jota saatiin ja joka sitten oksentelun aiheutti. Sen jälkeen poika ei ole oksentanut, mutta lääkkeenotto hankalaa, huutaa puoli tuntia ennen ja uhkailulla lääkkeet vaan menee. Nyt tänään neljäs päivä pelkällä vedellä, eli kurkku todella kipeä, siihen kannattaa varautua.
Kipulääkettä pitää vaan antaa tarpeeksi, jos lääkäri määrää 8 tunnin välein, anna 6 tunnin välein (esim Panadol, ei tietenkään mitään liian vahvaa).
Tässä nyt odotellaan aikaa parempaa, joka tulee ehkä ke-to. Väsynyt on poika, lääkkeet nukuttaa ja varmaankin syömättömyys.
Tsemppiä leikkaukseen, toipuminen on vaikeaa, mutta toivottavasti lopputulos hyvä.
En halua pelotella, mutta se toipuminen oli todella kauheaa niinkuin muutkin ovat kertoneet.
Eli leikkaus itsessään meni hyvin, se oli heti aamulla ja kotiin päästiin iltapäivällä. Leikkauksen jälkeen oli todella kipeä, kipulääkettä meni suoraan suoneen samoin ravintoliosta, ettei tarvinnut enää sinä päivänä huolehtia nesteen ja ravinnon saannista. Moneen kertaan oksensi verta ja kaikki paikat olivat kuin " teurastuksen" jäljiltä.
Seuraavat päivät kotona piti väkisin juottaa ainakin 1 litra nestettä, mikä oli erittäin haastava tehtävä, nimittäin pojan kurkku oli niin kipeä, että sitä meni milli kerrallaan ja sekin huudon kanssa. Tuo juominen on todella tärkeää, lapsi kuivuu erittäin nopeasti ja meidänkin pojalla nousi kuume muutamaksi päiväksi, mutta ei jouduttu sitten takaisin sairaalaan. Oikeastaan sillä saatiin hieman ruokaa ja juomaa menemään kun uhkailtiin, että joutuu uudelleen sairaalaan ym. Poika oli seuraavat 2 viikkoa todella huonovointinen ja laihtui todella paljon ja ennestäänkin oli laiha, joten ei ollut häävin näköinen kaveri, oikein pahaa teki.
No toivottavasti sä et säikähtänyt kauheesti, mutta ajattelin et hyvä on tietää totuus mihin joutuu.
Tsemppiä leikkaukseen ja tulehan sitten kertomaan kuulumisia sen jälkeen!
onneksi sairaalassa seuraavan yön nin oli helpompaa, kun saatiin tiputukseen yms. Suosittelen, jos vaan mahdollista, itse olisin ollut seuraavan yön ihan paniikissa kotona...
Meillä leikkaukseen aikaa vielä muutama viikko, vasta 15.päivä on leikkaus, mutta nyt äitiä alkoi jännittää vieläkin enemmän.
Pojalla on emla-laastarista tullut 1,5-vuotiaana aika paha ihoreaktio, joten tarvinnee toivoa sitä maskia sitten, piikkikammo on nimittäin aikas paha!
Toivotaan, että meillä helpottaa edes vähän se, että ikää on vähän enemmän kuin tarinansa kertoneilla, ehkä hiukan helpompi saada ymmärtämään juomisen tärkeys? Ehkä... ainakin toivottavasti.
Huh, mutta kylläpä alkoi äitiä jännittää ja mietityttää, että olikohan se leikkaus sittenkään niin tuikitarpeellinen... *huokaus*
Palailen kertomaan tänne miten meillä meni. Kertokaa toki vielä muutkin omista kokemuksistanne.
ja sitä ohjetta kannattaa todella noudattaa ettei anna sen kivun tulla liian pahaksi, koska sitten ei ainakaan juo eikä syö yhtään mitään.
Ja jotain puol tuntia lääkkeen oton jälkeen oli paras hetki yrittää juottaa ja syöttää kun lääke oli alkanut vaikuttaa ja teho oli parhaimmillaan.
Eli vaikka ne lääkemäärät tuntuvat huiman suurilta niin kaikki mahdollinen kannattaa antaa ettei pieni joudu turhaan kärsimään. Niin ja me saatiin montaa eri lääkettä, joissa eri vaikutusaineet eli niitä kaikkia saa antaa vuorokauden maksimimäärän. Esim. Panadolin vuorokausiannostusta ei saa missään nimessä ylittää, mutta sitten jatketaan toisilla lääkkeillä kun edelliset on käytetty tai sitten antaa vuorotelleen eri lääkettä.
Toivottavasti oli apua vinkeistä, äläkä turhaan jännitä kyllä te pärjäätte.
Meillä tyttö leikattiin vuosi sitten 3 -vuotiaana oysissa.
Meillä äiti sai olla lapsen kanssa leikkurin ovelle saakka. Sinne sitten mentiin vastaankin. Tyttö oli heräämössä saanut kovan hepulin ja siksi oli laitettu rauhoittavaa lisää. Nukkui siis syvää unta vielä osastollakin ( päiväkirurginen). Tämä taisi olla hyvä juttu, koska tyttö nukkui iltakahdeksaan saakka ( leikattiin keskipäivällä) . Ne, jotka heräsivät aikaisemmin, olivat aika huonovointisen oloisia. Illalla kun saatiin hereille, söi heti jäätelöä ja joi mehua. Kotiin mentiin sitten yöksi.
Minäkin korostaisin sitä lääkitystä. Meillä syötiin 5 päivää särkylääkettä koko ajan. Pari ensimmäistä päivää tyttö oli enemmän kipeä, makoili ihan omasta tahdostaan. Juomista otti aina kun lääke vaikutti, muutoin ei saanut menemään mitään. Pari päivää meni huonommalla syömisellä, sitten alkoi jo pehmeä ruokakin menemään.
Meillä ei ollut ollenkaan oksentamista missään vaiheessa.
Leikkaus oli todella hyvä asia tytöllemme ( nielu- ja kitarisat) koska toistuvaiskuume-tauti loppui siihen!
Meillä ensi kuussa 4v pojallani kitarisaleikkaus ja mahd. putkitus edessä. Nyt korvatulehdus molemissa korvissa päällä, joten estolääkitys (=antibiootti) leikkaukseen saakka. Yksi aika meni jo pieleen...
Hiukan jänskättää, joten mitä teille kuuluu???
Poika on ollut tämän viikon tosi kiukkuinen, koska lähestyvä leikkaus jännittää. Meillä on flunssaa, keskimmäisellä korvatulehdus, mutta onneksi flunssan sai ensimmäiseksi esikoinen, joka siis jo parantunut flunssasta, varmuuden vuoksi lääkäri eilen vilkaisi myös parantunutta esikoista, että varmasti siinä kunnossa, että leikkaukseen voidaan mennä. Silti jännitän, että sanovat verikokeiden jälkeen, että lähtekääs kotiin täältä sitten, koska tulehdusarvot on koholla tms.
Täällä siis jännittää sekä äiti että potilas =) Tänään tulee telkkarista akuutissa nielu- ja kitarisaleikkauksesta. Täytyypä katsoa, mutta salaa lapsilta. Parempi ettei poika tiedä ihan kaikkea mikä häntä odottaa.
Perjantaina siis se suuri päivä koittaa. Palaan takaisin kirjoittelemaan meidän kokemuksesta, kun koetos on ohi.
Meillä kaikki meni hyvin leikkauksessa(tyttö 3v ja tempperamenttinen) mitä nyt herätessä kiukkusi kun piti olla pinnasängyssä....=) MUTTA:toipuminen ihan sujuvaa kun pakkanen täynnä jäätelöä ja se KIPULÄÄKE!!! itse annoin pronaksenia panadolin lisäksi, ei kipu ollut hallitseva. Meiiä vain kotiutumista seuraavana päivänä alkoi vastatauti, ja myös leikkauspotilaamme oksensi tuubassa ainakin 7 kertaa!!!! uskomatonta mutta totta. Soitin HYKS iin kysellen ohjeita hätääntyneenä ja vastauksena oli vain että jos " verta ei tule suihkuamalla nielusta, niin olkaa kotona vain" ..Aika uskomatonta, mutta siitäkin selvittiin.Ottaen huomioon että puolivuotias vaavi, 2 koululaista ja itse samassa oks.taudissa samalla kun yritti saada kipulääkettä pysymään pikku potilaan massussa. Voimia kaikille leikkaukseen meneville, rutiini-juttuja nämä ammattilaisille ovat, ei huolta. Itse menin kahden sairaalaan potilaan kanssa ja lähdin myös, johtuen vaavin olemassaolosta, ja meillä matka sujui ainakin vielä " huumehöyryissä" eli pieni potilas nukkui koko matkan=)
mutta kävin pariin kertaan tänne kirjoittamassa pitkät tarinat ja sitten ne tekstit katosivat ja luovutin.
Nyt siis uutta yritystä, mutta lyhempi versio tällä kertaa ;-)
Meillä kaikki meni aivan MIELETTÖMÄN hyvin ja todella voi sanoa, että KIVUTTOMASTI.
Poika itse ilmoitti hoitajalle jo siinä alkuhaastattelussa, että piikkejä hän ei halua, joten nukutettiin ns. lentäjän maskilla. Kaikki Taysissa olivat todella mahtavia lapsille, osasivat jutella ja toimia niin, ettei lapsesta tuntunut pelottavalta. Ainut hetki kun poikaa jännitti, oli siinä leikkaussalissa, kun odotettiin nukuttamista. Molempien meidän sydän pompotti ihan mielettömästi! Sitten viereisessä salissa oli pikkuinen hätätilanne (josta kuultiin tietty vasta myöhemmin meidän huonekaverilta kun heidän poika ei astmansa takia meinannut hengittää nukutuksen vaikutuksen alaisena). Meille siis kerrottiin vaan että nukkumatilla kestää jonkun aikaa ja siinä sitten leikkaussalissa luin parit aku ankka kirjat pojalle ja sai siinä hoitajatkin kuunnella satuja =) Jännitys meni siinä itseltä ja pojalta ohi ja nukkumatti vihdoin tuli ja näytti pojalle maskia että eikös olekin makea että kun tätä hengittelet silleen syvään niin täältä tulee hyvää happea. Sitten nukutusainetta vähän sekaan siinä ja poika nukahti. Äiti nopeaan ulos leikkaussalista, jotta äiti ei nää niitä toimenpiteitä, mitä nukutuksen jälkeen nopsaan tehdään (se hengitysputki vai mikä niillä sitten siinä kädessä jo valmiina oli kun minua saatettiin salista ulos).
Odotellessa saimme mummin kanssa alakerrassa juoda kahvia ja syödä välipalaa ja leikkauksen jälkeen leikannut lääkäri tuli itse minulle kertomaan mitä on tehty ja miten meni ja että minulle soitetaan heräämöstä kun poika alkaa heräillä ja pääsen sitten sinne heräämöön pojan luokse.
Ei siinä kovin kauan mennyt sen jälkeen kun soitto tuli ja lähdin heräämöön. Poika oli aika " pihalla" , kysyi monta kertaa missä on ja sitten valahti kalpeaksi ja sanoi että oksettaa. Oksennsta ei onneksi tullut, koska poika sai pahoinvointilääkettä ja kipulääkekin vaihdettiin josko se olisi aiheuttanut pahoinvoinnin. Nukkumatti tosin kyseli onko pojalla matkapahoinvointia, se on kuulemma yhteydessä nukutuspahoinvointiin. Ja käski sanomaan jos uudestaan poikaa nukutetaan että tämmöinen ilmiö nyt tuli.
Tosi hyvät kipulääkkeet poika sai. Heräämöstä taidettiin tulla osastolle kahden maissa ja tosi pian poika halusi jätskiä ja mehujäätä ja söikin niitä. Osastolla ei tarvinnut antaa yhtään lisää kipulääkettä.
Kotona oltiin kuudelta (vajaan tunnin ajomatka Tampereelta) ja silloin oli AINUT kerta kun poikaa vähän sattui ja otettiin heti sitten Panacodia.
Eli lääkkeenä meillä oli Panacod -poretabletti 3-4 kertaa päivässä (aika vahvat mömmöt siis) ja sen lisäksi Pronaxen aamuin illoin tulehdusta estämään. Lääkettä syötiin säännöllisesti viikon ajan, lämmintä ruokaa poika sai ja pystyi syömään jo sunnuntaina (leikkaus oli perjantaina), tehtiin soppaa ja sössötettiin se koneella ja muussi oli myös hyvää syötävää. Jätskiä ja mehujäitä meni paljon eikä niihin ehtinyt viikossa ihme kyllä kyllästyä.
Sitten, kun tasan viikko leikkauksesta ne valkoiset peitteet lähtivät kurkusta, niin silloin poikaa alkoi sattua, mutta sitä kesti vain sen yhden päivän ja siihen auttoi Panacod hyvin.
Eli erittäin kivuttomasti ja helposti koko homma hoitui! Kuorsaus loppui siihen kuin seinään, yöunet rauhoittuivat (heräili öisin) ja ei ole ollut niin väsynyt enää. Ja toistaiseksi flunssa-aallot ei ole tuohon poikaan tarttuneet, vaikka meillä muilla onkin ollut flunssaa.
Rauhallisin mielin siis leikkausta kohti, sitä odottavat! Näin hyviä kokemuksiakin voi joukossa tosiaan olla!
terkuin Unna ja risaton 7vee pikkumies
Vastaan nyt ihan ammatillisesti, en äitinä.
Miten meni sairaalassa, saiko äiti olla lapsen vierellä nukahtamiseen asti, kauanko leikkaus kesti, miten pian päästiin kotiin, mikä oli lapsen vointi heti leikkauksen jälkeen...?
Äidin mukana olo nukutuksen alkaessa riippuu paljolti paikasta, jossa lapsi leikataan. Ainakin yksityispuolella vanhemmat saavat olla mukana kun lasta nukutetaan. Ja lapset usein nukutetaan ns. maskilla eli hengittelevät maskin kautta ' unikaasua' ja tippa laitetaan vasta kun lapsi on nukahtanut. Toinen vaihtoehto on, että tippa laitetaan lapsen ollessa hereillä ja nukutusaine laitetaan sitä kautta.
Leikkauksessa menee aikaa n. 45 min. Itse leikkaus ei kestä niin kauan, mutta sen valmistelussa ja myös lapsen herättämisessä menee aikaa. Kun lapsi tuodaan heräämöön, on tärkeää, että lapsi saisi vielä rauhassa nukkua eli vaikka kuinka tekisi mieli silitellä ja pitää lasta hyvänä. Jos lapsi herää liian aikaisin, on hän vielä sekaisin nukutusaineista ja usein itkuinen, kipeä ja raivoissaan.
Leikkauksen jälkeen seurataan sairaalassa väh. 4 tuntia. Jos leikkaus on aamulla, yleisimmin lapset pääsevät kotiin iltapäivällä. Tietysti lapsen voinnnista riippuen. USeimmiten nielurisapotilaat ovat kipeitä ja huono vointisiakin (saattavat oksennella). Molempiin kyllä on hyviä lääkkeitä.
Kipulääkitys leikkauksen jälkeen on erittäin tärkeää ja sitä on annettava säännöllisesti, eikä kannata odottaa, että lapsi tulee kipeäksi. Nielurisaleikkauksen jälkeen saattaa olla kovaakin kipua, joten lääkityksestä on huolehdittava kunnolla. Runsas nesteiden saanti on myös tärkeää!
Nesteiden juottamisessa ja lapsen rauhallisena pitämisessä onkin vanhemmille haastetta, mutta niistä ohjeista kannattaa kyllä pitää kiinni
Sairaalan papereissa lukee myös, että noutajia on oltava kaksi aikuista; siis kuljettajan lisäksi on oltava toinenkin aikuinen. Minkähän takia?
Tämä ohje siksi, että jos lapsi esim. alkaa oksentamaan matkalla niin olisi toinen aikuinen auttamassa, ettei tulisi kolaria tms. Jos lapsen kanssa lähtee vain yksi vanhempi autolla, on se täysin vanhempien omalla vastuulla.
Tsemppiä leikkaukseen!