Hoitaja tai lääkäri - mikä potilaan kohtaaminen sinulle on jäänyt mieleen?

Olin nuorena laboratoriohoitajana töissä keskussairaalassa. Menin päivystysajalla potilashuoneeseen, jossa oli kolme vanhaa naista, kaikki petipotilaita. Otin yhdestä heistä verikokeen. Yksi näistä naisista alkoi  puhumaan, että kunpa jo kuolisi ja pääsisi pois. Kysyin, että mikä hätänä ja onko kipuja. No, ei ollut, mutta hänellä on toive jo päästä pois. Sitten vanha nainen risti kätensä ja rukoili Jumalalta, että pääsisi jo ajasta iäisyyteen.

Jonkin ajan kuluttua tuli kutsu käydä samassa huoneessa ottamassa toisestakin vanhuksesta verikoe. Silloin tämä kätensä ristinyt nainen oli kuollut ja omaisetkin olivat jo ehtineet paikalle. Olin nuori ja ujo, enkä uskaltanut puhua omaisille, mitä tämä kuollut mummo oli juuri rukoillut. Se harmitti jälkeenpäin.

Ensiavussa joskus kohtasin nuoren miehen, joka oli ollut auto-onnettomuudessa, itse kuskina. Pelkääjän paikalla oleva tyttöystävä oli kuollut. Se oli hetki, jolloin en osannut sanoa mitään.

Influenssaan sairastunut lapsi kuoli käsivarsilleni päivustyksessä. Asia piti kertoa lapsen äidille joka oli eristysosastolla taistelemassa samassa taudissa.