Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa samojen ihmisten seuraa kovin kauan. Mistä tämä johtuu?
05.06.2021 |
Olen huomannut, että nyt kolmekymppisenä ärsyynnyn samojen ihmisten kanssa olemiseen. Muutama kuukausi ja kyllästyn toiseen, en jaksa hänen juttujaan, naama ja olemus alkaa ärsyttää, kiinnitän negatiivista huomiota tämän maneereihin ja haluaisin vain äkkiä päästä olemaan yksin.
Tämä luonnollisesti loukkaa ja satuttaa muita ihmisiä. Olen särkenyt useammankin miehen sydämen, kun en vaan ole enää jaksanut olla tämän kanssa.
Minusta on kivaa tutustua miehiin ja he ovat aluksi kiinnostavia, mutta ei mene kauan kun kiinnostukseni lopahtaa.
Mistä tämä johtuu? En ole tyytyväinen tähän, ja haluaisin asian muuttuvan.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vastauksia, kiitos niistä.
En ole ajatellutkaan, että minä olisin joku täydellinen ja nämä muut jotain tyhmiä, tylsiä tai muuta vastaavaa, vaan päinvastoin että minussa on jotain vikaa, kun en kestä ihmisiä. Kyllä kai se nyt on todennäköisempää. Itkettää ajatellakin, miksi olen tällainen.
Ap
Onko ailahteleva mieli?
Mielikin on monimuotoinen kapistus päässä.
Sen kun saisi mieltymykset neutralisoitua, että hyväksyisi epämielyttäviäkin tilanteita. Epämiellyttävyydenkin voi muuntaa ihan perus fiilikseksikin. Se vaatii vaan ajatusmallin muuttamista.On! Minun on vaikea hyväksyä epämukavia tilanteita. Olen tosi herkkä ja parhaimmillani osaan olla todella kiva mutta pahimmillani lähes hirviö. En todellakaan ole tyytyväinen itseeni huonoina hetkinäni. Pystyisinkö mitenkään omatoimisesti muuttumaan vai vaatisiko se terapiaa?
Ap
Et tarvitse terapiaa siihen että otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat olemasta kusipää. Lyö vaikka itseäsi joka kerta kun meinaat olla mulkku. Olet selkärangaton et traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko näin vain kumppaniehdokkaista eli siis miehistä?
Ajatteletko näin myös naispuolisista kavereista, perheenjäsenistä ja sukulaisista?
Onko sulla pitkäaikaisia kavereita?
Kavereita minulla ei ole ollut pariinkymmeneen vuoteen, mutta sukulaisiani en ainakaan kestä sen enempää kuin kumppaniehdokkaitakaan. Välttelen heidän kanssaan olemista, koska en vain jaksa heidänkään seuraansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vastauksia, kiitos niistä.
En ole ajatellutkaan, että minä olisin joku täydellinen ja nämä muut jotain tyhmiä, tylsiä tai muuta vastaavaa, vaan päinvastoin että minussa on jotain vikaa, kun en kestä ihmisiä. Kyllä kai se nyt on todennäköisempää. Itkettää ajatellakin, miksi olen tällainen.
Ap
Onko ailahteleva mieli?
Mielikin on monimuotoinen kapistus päässä.
Sen kun saisi mieltymykset neutralisoitua, että hyväksyisi epämielyttäviäkin tilanteita. Epämiellyttävyydenkin voi muuntaa ihan perus fiilikseksikin. Se vaatii vaan ajatusmallin muuttamista.On! Minun on vaikea hyväksyä epämukavia tilanteita. Olen tosi herkkä ja parhaimmillani osaan olla todella kiva mutta pahimmillani lähes hirviö. En todellakaan ole tyytyväinen itseeni huonoina hetkinäni. Pystyisinkö mitenkään omatoimisesti muuttumaan vai vaatisiko se terapiaa?
Ap
En usko, että terapia tuohon auttaa.
Sitä pitäisi vaan totutella itsensä epämukavuuksiin. Kokeile ensikerralla, että et lähdekään pois siitä tilanteesta. Totuttele ärsykkeisiin.
(En ollut tuo aikaisempi kommentoija, joka kommentoi tätä samaa kommenttiasi)
Alue: Aihe vapaa
On! Minun on vaikea hyväksyä epämukavia tilanteita. Olen tosi herkkä ja parhaimmillani osaan olla todella kiva mutta pahimmillani lähes hirviö. En todellakaan ole tyytyväinen itseeni huonoina hetkinäni. Pystyisinkö mitenkään omatoimisesti muuttumaan vai vaatisiko se terapiaa?
Ap