Lue keskustelun säännöt.
En jaksa samojen ihmisten seuraa kovin kauan. Mistä tämä johtuu?
05.06.2021 |
Olen huomannut, että nyt kolmekymppisenä ärsyynnyn samojen ihmisten kanssa olemiseen. Muutama kuukausi ja kyllästyn toiseen, en jaksa hänen juttujaan, naama ja olemus alkaa ärsyttää, kiinnitän negatiivista huomiota tämän maneereihin ja haluaisin vain äkkiä päästä olemaan yksin.
Tämä luonnollisesti loukkaa ja satuttaa muita ihmisiä. Olen särkenyt useammankin miehen sydämen, kun en vaan ole enää jaksanut olla tämän kanssa.
Minusta on kivaa tutustua miehiin ja he ovat aluksi kiinnostavia, mutta ei mene kauan kun kiinnostukseni lopahtaa.
Mistä tämä johtuu? En ole tyytyväinen tähän, ja haluaisin asian muuttuvan.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seura on vaan yksinkertaisesti huonoa.
Älyllisesti orientoitunut yksilö tarvitsee haasteita ja uusia virikkeitä.
90% ihmisistä on puuduttavan ennakoitavia ja tylsiä.
Älykkään seuran tunnistaa siitä että se on virkistävää ja "kohottavaa".
Ääliöseura puuduttaa hyvin nopeasti.
Aloita siitä, että pistät omat asiasi ja pääsi kuntoon.
Ihminen, joka ei osaa rakastaa itseään, ei osaa rakastaa muitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista.
Olet ap ilmeisesti nainen?
Kuvittelepa itsesi mieheksi ja kysy samat asiat.
Saatko toivonasi vastaukset ja ymmärryksen?
Täällä?
Kun kyseessä on nainen, vika on tietenkin miehissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Ole siis yksin.
Vähän samanlaista minullakin.
Sitä ei vaan täysin samanhenkistä ihmistä ole kohdannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kyseessä on nainen, vika on tietenkin miehissä.
Älä vielä uhriudu, kun pahaa miehistä ei olla vielä puhuttu.
No minä en jaksa seuraa ollenkaan😆
Olen työstäni niin puhki ettei vapaa-ajalla ns seurustelu suju ei, ei sitten millään.
Olen mieluimmin omissa oloissani mieheni kanssa kiitos😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin kerran tyypin, jolla oli tapana, että aina kun tuttavuus oli uusi, kehui hän tätä koko ajan, koska on niin mukava ja ystävällinen jne. Pikku hiljaa hän alkoi kuitenkin keksiä kaikkea haukuttavaa näistä tuttavuuksista, käänsi jokaisen asian negatiiviseksi ja lopulta hänellä olikin pääasiassa aggressiivisia ajatuksia/tunteita heitä kohtaan.
Ehkä hänellä oli liian suuret odotukset toisista ihmisistä tai ei ollut oikein aikuistunut ja odotti jatkuvaa huomiointia toisilta.
Odotatko liikaa muilta? Yhdessäolo ei tarkoita jatkuvaa intensiivistä vuorovaikutusta. Voi tehdä välillä ihan omia juttuja. Onneaan ei pidä laittaa toisen täytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä vastauksia, kiitos niistä.
En ole ajatellutkaan, että minä olisin joku täydellinen ja nämä muut jotain tyhmiä, tylsiä tai muuta vastaavaa, vaan päinvastoin että minussa on jotain vikaa, kun en kestä ihmisiä. Kyllä kai se nyt on todennäköisempää. Itkettää ajatellakin, miksi olen tällainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vastauksia, kiitos niistä.
En ole ajatellutkaan, että minä olisin joku täydellinen ja nämä muut jotain tyhmiä, tylsiä tai muuta vastaavaa, vaan päinvastoin että minussa on jotain vikaa, kun en kestä ihmisiä. Kyllä kai se nyt on todennäköisempää. Itkettää ajatellakin, miksi olen tällainen.
Ap
Onko ailahteleva mieli?
Mielikin on monimuotoinen kapistus päässä.
Sen kun saisi mieltymykset neutralisoitua, että hyväksyisi epämielyttäviäkin tilanteita. Epämiellyttävyydenkin voi muuntaa ihan perus fiilikseksikin. Se vaatii vaan ajatusmallin muuttamista.
Ajatteletko näin vain kumppaniehdokkaista eli siis miehistä?
Ajatteletko näin myös naispuolisista kavereista, perheenjäsenistä ja sukulaisista?
Onko sulla pitkäaikaisia kavereita?
Mielenterveysongelmat tai sitten oot vaan introvertti
...