Lapseni sai huonon todistuksen

Nyky opet suosii tyttöjä. 

Mun peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 7,65. Lukiossa numerot nousi, ja nykyään luen teologiaa yliopistossa.

Ei sillä ole väliä oikeasti. Minulla oli koko kouluajan 7 pilkku jotain. Nyt on maisterin paperit ja vakituinen työpaikka. 

Ei ne numerot todistuksessa aina sano miten elämässä menestyy.Poikani oli aika laiska lukiossa, lintsasikin aina välillä. Mutta tänään 28 vuotiaana hänelle on menestyvä oma yritys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi tyytyväinen? Vastaako hänen tavoitteitaan tulevaisuudelle? Lapset eivät ole vanhemmilleen velkaa mitään.

On ihan tyytyväinen. Ei hänellä ole mitään tavotteita. Haki liikuntaluokalle, mutta ei sinne päässyt. Opiskelee kovasti, mutta ei tuon kummemmin pärjää.

Lukihäiriö tai muu oppimisvaikeus?

Minulla oli keskiarvo peruskoulussa samaa tasoa, epäilin itse lukihäiröitä jo 7. luokalla. Lukihäiriö ei aina näy äidinkielessä tai (kaikissa) vieraissa kielissä. Diagnoosin sain lukion toisen vuosikurssin lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vuosiluokka? Pitääkö tällä todistuksella nyt yrittää päästä jatkoon?

Yläkouluun menee syksyllä. Vielä on 3 vuotta aikaa yrittää parantaa numeroita.

Mikä sitten on ongelma?

Se että vaikka saa hyviä numeroita kokeista ja osallistuu tunnilla, niin todistuksessa se ei näy.

  laske kokeiden keskiarvo

AP oma asenne kertoa paljon. Peruskoulu on oikeasti helppo jos jaksaa tehdä läksyt ja vanhemmat kannustavat lukemaan ja harjoittelemaan kokeisiin. Jos vanhemmat eivät kannusta lastaan koulunkäyntiin niin lopputulos on tämä.

Yhdenkin äidin asenne matematiikkaan oli ettei hänen tyttärensä ikinä sitä opi. Tyttö oli meillä mukana kun harjoiteltiin tyttäreni kanssa matikan kokeisiin. Molemmat saivat täyden kympin.

Mitä?Vain vähän yli 7 keskiarvo?Nyt ei ole kaikki ihan ok?

Ehkä ei kannata kauheasti kiinnittää huomiota todistuksen arvosanoihin, tärkeämpää että rakastat lasta ja näytät sen. Tuet häntä asioissa, joista hän on kiinnostunut. Itselläni oli kyllä hyvät arvosanat peruskoulussa ja lukiossakin, mutta koska itsetuntoni oli maailman surkein niin enpä ole noiden koulujen jälkeen juuri opiskellut vaan matalapalkkaista pätkäduunia tehnyt ja alakuloisena muutenkin kulkenut. Kesti reilu 10 vuotta että sain vihdoin itsevarmuutta elämänkokemusten myötä, nykyään menee aika kivasti niin työjutuissa kuin ihmissuhteissakin ja sisäistä iloa piisaa - tuo viimeinen tärkeintä. Koen siis että itsevarmuus ja hyvät tunnetaidot, omassa kehossaan viihtyminen ym. olennaisimpia ns. menestyksen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät voi olla huippuja koulussa. Eivät vaikka miten yrittäisivät. Jokainen löytää sen oman polun elämässä. Lapsesi voi olla loistava korujen tai kakkujen tekijä tai muu käsityöläinen. Numerot kertovat vain koulumenestyksestä joka on yhdenlaista menestystä. Ei kerro kaikkea.

Hän ei ole hyvä tuollaisissa jutuissa.

Ja sinä et tue mitenkään vaan moitit.

Seitsemän on tyydyttävä. Yläkoulussa on hyvä aika petrata ja nostaa numeroita. Oma motivaatio on keskeistä siinä hommassa. Laiskuus ja välinpitämättömyys taas estävät. On aika nauttia kesälomasta ensin!!