Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden lapset eivät koskaan saa stipendejä ja palkintoja
05.06.2021 |
Taas on se päivä vuodessa, kun some täyttyy ihmisten postauksista. Lapset ovat saaneet huipputodistuksia, stipendejä ja palkintoja. Onnea teille ja lapsillenne!
Sitten on me, joiden lapset ei koskaan saa mitään. Myönnän, että haluaisin olla ihan zen tämän asian kanssa, mutta en pysty. Harmittaa aina vähän mutta pidän sen toki sisälläni, enkä ränttää katkeruutta lasten silmien edessä :D En kaipaa tällaisia juttuja, jotta voisin somessa pröystäillä tai kehuskella kellekään :D Mutta olisi kiva nähdä ilo ja ylpeys omassa lapsessa, joka saa kivan huomionosoituksen. En tiedä miten todennäköistä on, että neljästä lapsesta yksikään ei saa koskaan mitään palkintoa tai stipendiä, täytynee alkaa kerrata todennäköisyyslaskentaa jos saisi perspektiiviä tähän asiaan :)
Mulla on siis neljä lasta, kuopuskin lopetti jo ekan kouluvuotensa, vanhin yliopistossa. Kaikki ovat olleet hyviä koulussa, oppineet nopeasti ja ovat hyväkäytöksisiä, kilttejä ja rauhallisia. Ilmeisesti ei ole kukaan ollut ikinä riittävän hyvä, jotta olisi siitä palkittu, eikä kehittynyt niin nopeasti, jotta olisi sellaisesta huomioitu. Kavereita on aina ollut kaikilla lapsilla paljon, mutta myös hymypatsaat, kiva kaveri -stipendit ja kaikenlaiset hyvis-palkinnot on myös kiertäneet kaukaa. Ne näyttää aina menevän niille äänekkäille ja rohkeille lapsille, jotka varmasti ovat myös hyviä kavereita ja luokkahengen ylläpitäjiä, mutta jotka myös jostain syystä ovat aina mukana kaikessa luokan draamassa ja kiusaamiskeisseissä (tämä on vain mun kokemus omien lasten luokilta, ei varmaan samanlaista kaikkialla). Ai niin, ja käytösarvosana ei ole koskaan ollut yhdelläkään mun lapsella siellä parhaassa ruudussa. Toki se vissiin vaatii just sellaista aktiivista otetta luokassa, johon omat ei ehkä luontaisesti lähde. Sen ymmärrän.
Mutta mukavaa kesää siis myös teille, joiden lapset ei koskaan tule kevätjuhlista muun kuin todistuksen kanssa! Sekin on ihan ok :)
Kommentit (46)
Stipendejä jaetaan näemmä erinomaisesta osaamisesta, tai toisaalta tsemppaamisesta. Sitten on nuo hymypatsaat sun muut, jotka tuntuu menevän pärstäkertoimella vielä enemmän. Ulkopuolelle jää paljon lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan nyt pääsi luokaltaan. Ensi vuonna järeämmät tukitoimet. Ei vanhemmista lapsistakaan mitään ole tullut. Sosiaalituilla elävät.
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen pääsi just ylioppilaaksi. L yleisarvosana, keskiarvo reilusti yli ysin.
Peruskoulun päätti keskiarvolla 9,8.
Kiltti ja ystävällinen.
Hän ei ole koko kouluaikana saanut yhden yhtä stipendiä, eikä sitä tullut nytkään.
Kyllä heitä on.
Sama. Lapsi on ystävällinen ja rauhallinen, mutta ei todellakaan mikään tossu. Silti opettajien mieleen näyttävät jäävän vain ne itsestään melua pitävät.
4 stipendiä peruskoulussa ja lukiossa 3 (yli 9 ka:n lukio) ja teknologiasäätiön 1000 euron stipendi pitkä matematiikka. Ei ole tullut äitiinsä poika.
Omassa koulussa ärsyttää kun juuri ne pissistytöt saa jotain hymytyttöpatsaita. Ovat keränneet köörin ympärilleen, jotka sitten heitä äänestävät. Jättävät hiljaiset ulkopuolelle ja kiusaavat. Ei todellakaan mene oikeaan osoitteeseen.
Pojille jaetaan 6-luokalla jotain ihme stipedejä, "paras jalkapalloilija" tms. tyypeille, jotka ovat pahimman luokan häiriköitä ja kiusaavat oppilaita, opettajia jne. Ovat siis riehuneet ja pilanneet toisten koulunkäynnin viimeiset 6 vuotta, mutta nyt sitten lähdön hetkellä opettajat heltyvät ja keksimällä keksivät jotain palkittavaa, ettei jäisi paha mieli.
Juupa juu.... keskivertopuurtajat tai vaikkapa hikipinkotkin jäävät ihan ilman palkintoja ja stipendejä. 6 vuotta käyttäytyvät hyvin ja reilusti, lukevat läksynsä ja yrittävät kaikessa parhaansa. Sitä ei huomioida tai palkita mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus oli myös ala-asteelta, että hymypatsaat meni niille pissistytöille, joilla oli oma köörinsä. Sillon oppilaat sai itse äänestää ja kriteerinä oli, että pitää olla sellainen jolla on kaunis hymy. Nykyisin, ilmeisesti lapsia ohjataan, että kyse ei ole missikisasta.
Yllätyksekseni oma poikani sai hymypoikapatsaan. Enkä olisi ikinä uskonut. On kyllä kiltti, mutta ei mikään luokan suosittuihin kuuluva. Kaverinsakin on semmosia outoja nörttipoikia. Noh olin onnellinen. Harmi kun nyt sitten toinenkin poika toivoisi saavansa kans hymypatsaan. En usko, että samaan perheeseen annetaan kahta.
Sama juttu oli mun kouluaikoina, että oppilaat äänestivät ketä saa hymypatsaat ja palkinnot sai aina ne luokan kovikset. N25
Tapahtui 1950-luvun lopulla, kun kansakoulun toisen luokan opettaja kysyi luokassa: "Eikös annetakin Hymypoika Pertille, kun Pertti on...", jatkoa en muista. Poika oli varmasti tyytyväinen, mutta näin aikuisena tuo kysymys hieman askarruttaa.
Lukion viimeisellä luokalla jonkin vastaavan sormuksen sai neito, jota lähes koko luokka suljetussa lippuäänestyksessä kannatti.
Mä en oo saanut eikä oo sisaruksetkaan. Kyllä ne meni juurikin niille jotka olivat jonkun "tärkrän" lapsia. Kyläkoulua kävin.
Esikoinen päätti nyt peruskoulun eikä ole saanut stipendiä koskaan. Reilun seiskan keskiarvolla päätti peruskoulunsa. Hänellä oppimisvaikeuksia, lukihäiriö ja add.
On opiskellut siitä huolimatta yleisopetuksessa omasta halusta ja ilman mitään tukitoimia koko ylä-asteen. On välillä joutunut tekemään töitä enemmän kuin muut ja välillä on mennyt sieltä mistä aita matalin. Olisi kyllä jonkun tsemppistipendin mielestäni ansainnut jossain vaiheessa mutta ne meni muualle.
No, tyttäreni on kyllä saanut ekaluokan lopussa stipendin. (Menee nyt viidennelle luokalle)
Ei vieläkään mitään hajua mistä se stipendi tuli 😅
Kun se stipendien jako alkoi niin ajattelin että joo joo ei tuu mun lapsille enkä kuunnellut mistä mikäkin stipendi tuli. Sitten sanottiin tyttöni nimi ja olin ihan ihmeissäni!
Ajattelin että lukee stipendissä mistä se tuli muttei siinäkään lukenut. Ei tiennyt tyttönikään stipendin saannin syytä. En kehdannut kysyä sitä opettajalta sitten enää jälkikäteen.
Enkä hehkuttanut Facebookissa 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan aina itse lapsilleni stipendit. Ovat ne todellakin ansainneet! Ovat sellaisia näkymättömiä puurtajia. Eivät ole kummassakaan ääripäässä missään suhteessa, niin eivät saa minkäänlaista huomiota.
Tää oli niin mahtava idea, että päätin tehdä omille myös! Googlettelin ja löysin unicefin kympin todistuksen ja sen pohjalta tein oman kympin todistuksen kaikille lapsilleni. Niissä oli luettelo lapsen vahvuuksia ja tärkeitä juttuja, ja kaikista annettu kymppi. Lisäksi pieni "stipendi" lahja jokaiselle. Tuli hyvä mieli meille kaikille :) -Ap
Pojan luokalla on sellainen kympin tyttö joka saa aina stidendin, ja hymypatsaan. Hänellä kaikki aina kymppiä, kiva ja hymyilevä ja tekee extraakin kaikkeen. Vaikea kenenkään lähteä päihittämään täydellistä, harmittaa niiden kaikkien melkein kymppien puolesta, etteivät koskaa tulleet palkituiksi. Luokalta palkittiin aina tyttö ja poika, pojat sentään vaihteli vähän, toki siinäkin sama sai useammin, muttei sentään 6 vuotta jouluna ja keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon saanu vaan yhden stipendin ja se oli ala-asteella kutosluokalla. Tsempparistipendi. Olin parantanut koulumenestystä ja muutenkin meni kouluvuosi tosi hyvin. Nyt oon yliopistossa eikä oo stinpedejä sen jälkeen tippunu. Mut toi tsempparistipedin saaminen on edelleen yks mun parhaista muistoista!
Vanha ketju, mutta tuli tänään mieleen, kun mietin meidän alakoululaista. Hänellä on tullut nyt kova into opiskella tosi ahkerasti, haaveena, että saisi stipendin. (En tiedä mistä tämä on tullut, kotona ei ole puhuttu.) Itseäni vaan hieman kurkkua kuristaa, kun lapsella on oppimisvaikeuksia ja tiedän, että vaikka kuinka kovasti tekisi töitä, ei ole mahdollisuuksia olla parhaiden joukossa.
Keskitasolla pärjää, kun ahkeroi, mutta juuri siinä se ahkerointi jää täysin näkymättömäksi. Jos olisi suurempia vaikeuksia, tsemppaaminen huomattaisiin. Mutta kun saa itsensä pinnisteltyä keskikastiin, ei sitä enää nähdä. Hänen puolestaan joskus toivoisi, että joku muukin näkisi hänen ponnistelunsa ja onnistumisensa kuin vain me vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kakkua aamupalalla kun lapsi tulee takasin koululta ja juhlitaan keskenämme kouluvuoden päätöstä.
No tänä vuonna on kuohariakin kun loppuu koko peruskoulu.
No meillä ei periaatteessa ole saatu stipendejä ihan oikeista syistä, mutta kuitenkin...
Vanhin lapsi sai stipendin, koska oli ainut sillä luokalla kuka ei ollut sitä saanut (sääntönä, että samoille oppilaille ei anneta). Kyseessä oli pienluokka ja arvo oli 20e.
Keskimmäinen sai jonkun tsemppi-stipendin kun paransi arvosanoja vitosesta kutoseen... 🙄 Arvo taisi olla myös 20e.
Nuorin lapsi olisi saanut 300e arvoisen stipendin, mutta ei otettu sitä vastaan, koska oli harrastustoimintaan ja sillä ei olisi ollut käyttöä. Asiasta siis soitettiin minulle ennen stipendien jakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V
</p>
<p>Ihanaa että poikasi sai patsaan! Mutta aargh! Tää triggeröi mussa muiston!
</p>
<p>Olin kakkosella ja mun isoveli kolmosella, samassa sadan oppilaan pikkukoulussa. Koulussa oli lukuvuotena sellainen systeemi, että joka kuukausi jokaisella luokalla oppilaat äänesti kuukauden kivan kaverin. Sekä tytön että pojan. Syksyllä kerrottiin, että se, joka saa eniten kuukausipalkintoja lukuvuoden aikana, saa keväällä hymypatsaan. Jos on yhtä paljon ääniä, niin koulun opet (olikohan 5 kpl) äänestää niiden tasapelin saaneiden kesken. Fair enough! Säännöt oli selvät ja tiesin olevani reilu kaveri joten ajattelin, että tää vois olla mun!
</p>
<p>Kk-palkintoja jaettiin syys-toukokuussa, eli 9kpl. Sain niistä 5 ja mun luokkakaveri Minna sai 4. Tuuletin salaa mielessäni, että saan hymytytön! Kevätjuhlissa se patsas meni kuitenkin Minnalle, ja mulla teki tiukka etten revennyt itkemään kevätjuhlassa, niin pettynyt olin :'( Kun kolmosten palkinnot jaettiin, niin mun veli sai hymypojan. Tajusin jo silloin heti, että mun patsas meni ehkä sivu suun sen takia, ettei haluttu antaa samaan perheeseen kahta hymypatsasta. Tavallaan asia oli pieni, mutta mulla mureni luottamus aikuisiin vähäsen tuossa sopassa. Pahinta, että kotona ei kukaan lohduttanut, vaan mua moitittiin huonoksi häviäjäksi.[/quote kirjoitti:Sympatiani. Mulle kävi niin, että sain äänestyksen perusteella hymypatsaan, mutta kävi niin, että kaikki tyttöpatsaat oli loppu ja sain poikapatsaan ja olin siis ala-asteikäinen tyttö. En koskaan kokenut patsasta omakseni ja lopulta sen omi veljeni.
Mulla 3 tytärtä. Esikoinen oli juuri tämmöinen 10 tyttö, joka haali kotiin stipendejä, yhtenä vuonna sai op:n 200 euron stipendin hyvästä koulumenestyksestä, sen sai vain 2 ihmistä koko koulusta sinä vuonna. Olihan se huikeaa. Nykyään hän on teini, jolla on ties mitä ongelmia. Karkailee, juo, polttaa. Arvosanat ovat seiskan luokkaa. Älykkyyttä löytyy mut ei vaan kiinnostusta eikä motivaatiota. Eikä suostu puhumaan mulle mitään. Kai nyt repii irti kiltin tytön viittaa oikein huolella irti. Olen siis saanut nauttia siitä, kun omaa lasta palkitaan, mutta mikä on lopputulos. Kahdelta nuorimmaiselta en enää vastaavia odota enkä edes kaipaa. Hyvä vaan kun ottavat elämän rennosti eivätkä tavoittele täydellisiä arvosanoja eivätkä kaipaile mitään paras kaveri-palkintoja edes. Hiljaisia ja tunnollisia puurtajia ovat, niinkuin on esikoinenkin, mutta jotenkin hän onnistui erottumaan muiden joukosta.
Mä sain ekan stipendin vasta aikuisopiskeijana ja olin kouluaikana hyvin keskinkertainen.
Mä olen ollut huomaavinani, että koulumme tukiyhdistyksessä aktiivisesti toimivien vanhempien lapset saavat hyvin usein stipendejä. Kuulun itsekin näihin aktiiveihin. Yhdistys on hyvin vireä, ja keräämme paljon rahaa muun muassa juuri stipendirahastoon.
Voihan se olla, että aktiivisten vanhempien lapset ovat itsekin aktiivisia. Mutta olen välillä miettinyt, että menevätkö stipendit helposti opettajille tuttuihin perheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoihan se Robin Packalenkin jossakin, ettei koskaan ole saanut hymypatsasta. Moni niin ilmeisesti olettaa. Moni, joka ansaitsisi tunnustusta, putoaa väliin huomiotta, koska vain yksi voidaan valita. Mutta voisi nämä tosiaan lopettaa, ja varsinkin hymypatsaat ja vastaavat. Parhaasta keskiarvosta sitipendi ja siinä se.
Poika sai opettajalta stipendin parhaasta yrittämisestä. Eikä todellakaan keskiarvo parasta luokkaa. Lapselle, jolle oppiminen on haastavaa, mutta joka sinnikkäästi yrittää, stipendi oli uskomattomattoman suuri huomionosoitus ja kannustus tulevaan opiskeluun. Suuri ilo myös kokoperheelle.
Aika monet tuntemani opettajat suhtautuvat kriittisesti koko stipendikulttuuriin. Ilmeisesti luokkahengelle on parempi, että koko luokka tekee yhdessä töitä ja saa palkinnon.
Mutta jostain syystä stipendejä vain edelleen jaetaan.
Alue: Aihe vapaa
Itse sain ysillä ensimmäisen ja viimeisen stipendini, enkun opettajalta kaksi enkunkielistä pokkaria :D muistan miten ylpeä olin kun kävelin sinne salin eteen hakemaan ne. Tuntuu kyllä että se oli ehkä vähän sellainen säälistipendi, meidän luokalla oli kaksi muutakin jotka oli vähintään samalla tasolla enkussa mun kanssa, mutta mä olin meistä ujoin ja hiljaisin niin ehkä opettaja halusi rohkaista mua.