Millaista huomiota saatte miehiltä? Usein esim naiset jotka laihtuneet

En ole saanut huomiota koskaan, missään iässä tai painossa.

Hyvänen aika tätä vetvomista.

Tinderlääkärit kyylää kadulla. En oo laihtunu enkä lihonnu. Kunhan olen vaan.

Miehet katsovat silmiin, hymyilevät, tulevat juttelemaan paikassa kuin paikassa, tekevät tikusta asiaa, kääntyvät katsomaan mennessään, joskus saattavat kävellä päin seinää tai lyhtypylvästä jäädesään silmistään kiinni, jotkut miehet jopa piirittävät, eli kävelevät puolikaaressa ympärillä kun seisoo jossain.

Tällaista huomiota sain hoikkana. Olen yhä nätti, mutta harvassa ovat miehet, jotka edes katsovat silmiin nykyään.

Hoikkana en ole saanut mitään huomiota, mutta raskaana erittäin paljon tuijotusta.

Ihan sama minkä muotonen oon ja mihin pukeutunut, lähmintää, ehdotuksia, vonkaamista, kuolaamista. Järkky ärsyttävää.

Jatkuvasti saan huomiota, kotonakin.

M49

Harhailin tänään kassan edessä, ruuhkassa. Päällä oli tiukat farkut ja t-paita. Kun käännyin yllättäen, takana oli mies tuijottamassa takapuoltani.

Jep olen treenannut.

Lähestymisiä. Sosiaalisessa mediassa viestejä usein. Myös livenä lähestytään. Tehdään tikusta asiaa esim. kuntosalilla. Autoa tankatessa on pyydetty kahville. Sellaisia.

Ikinä en tosin ole saanut niin paljon lähestymisiä kuin nyt, kun olen lihonut pari kiloa. Ne on vissiin menneet oikeisiin paikkoihin. Oon nyt 171/58, vielä viime kesänä 3 kiloa vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Lähestymisiä. Sosiaalisessa mediassa viestejä usein. Myös livenä lähestytään. Tehdään tikusta asiaa esim. kuntosalilla. Autoa tankatessa on pyydetty kahville. Sellaisia.

Ikinä en tosin ole saanut niin paljon lähestymisiä kuin nyt, kun olen lihonut pari kiloa. Ne on vissiin menneet oikeisiin paikkoihin. Oon nyt 171/58, vielä viime kesänä 3 kiloa vähemmän.

Ei lähestytä ikinä missään. 175/62, 65DD, 88-68-96.

Laihduin 25 kiloa, olen alle 30v, ihmiset oikeasti nyt katsovat minua ja hymyilevät ja kuuntelevat, miehet hymyilevät kadulla ja vilkuilevat minkä takia olen tullut siihen päätökseen että suurin osa ihmisistä ovat kamalan pinnallisia. Olen tyytyväinen että opin tämänkin asian sitten. Olen koko elämäni ollut lihava ja laihdutettuani minulla edelleen on lihavan identiteetti eli en näe itseäni erilaisena enkä ole vielä tottunut laihaan olomuotooni mutta ympäristö  kohtelee minua eri lailla. Olen välinpitämättömämpi tuntemattomia kohtaan kun ulkonäkö on ainoa asia mistä pidetään

Miksi haluaisin miehiltä huomiota? Siis ihan oikeasti. En ole koskaan pitänyt siitä, kun joku tuntematon tyyppi tulee kehumaan ulkonäköä. Vastenmielistä on myös se, kun lenkillä ollessa kuulee äijien vislailuja tai huutoja. En ole juoksemassa miehiä varten.

Mies väittää, minun lahtuneen, vaikka itse en sitä huomaa, muuta kuin vaaala käydessä ja vaatteissa väljää. Kivaltahan se tuntuu, vaikka haluaisin itsekin sen huomata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestymisiä. Sosiaalisessa mediassa viestejä usein. Myös livenä lähestytään. Tehdään tikusta asiaa esim. kuntosalilla. Autoa tankatessa on pyydetty kahville. Sellaisia.

Ikinä en tosin ole saanut niin paljon lähestymisiä kuin nyt, kun olen lihonut pari kiloa. Ne on vissiin menneet oikeisiin paikkoihin. Oon nyt 171/58, vielä viime kesänä 3 kiloa vähemmän.

Ei lähestytä ikinä missään. 175/62, 65DD, 88-68-96.

Enkä ole koskaan ollut ylipainoinen.

Hyvin vähän minkäänlaista. Silloin tällöin joku huomattavan epämiellyttävä tuntematon mies saattaa tulla pokaamaan, mutta siihen se sitten jääkin. Katseita en juuri noteeraa, sillä ne eivät tarkoita välttämättä yhtään mitään. Katse voi osua minuun ihan vaikka epähuomiossa.

Olen hoikka ja aina sitä ollutkin, mutten arjessa todellakaan mikään näyttävä ilmestys. Että sinällään ei mikään ihme. Toisaalta en huomiota suuremmin kaipaakaan, sillä se tulee aina vääriltä ihmisiltä.

lihava mut laiha kirjoitti:

Laihduin 25 kiloa, olen alle 30v, ihmiset oikeasti nyt katsovat minua ja hymyilevät ja kuuntelevat, miehet hymyilevät kadulla ja vilkuilevat minkä takia olen tullut siihen päätökseen että suurin osa ihmisistä ovat kamalan pinnallisia. Olen tyytyväinen että opin tämänkin asian sitten. Olen koko elämäni ollut lihava ja laihdutettuani minulla edelleen on lihavan identiteetti eli en näe itseäni erilaisena enkä ole vielä tottunut laihaan olomuotooni mutta ympäristö  kohtelee minua eri lailla. Olen välinpitämättömämpi tuntemattomia kohtaan kun ulkonäkö on ainoa asia mistä pidetään

Tässä se karu totuus tulikin.

Olen aina ollut hoikka ja aikuisena pitkähiuksinenkin, enkä ole koskaan aaanut miehiltä huomiota.

Jos saa huomiota, siitä voi tulla suorituspaineita näyttää kauniilta. On rauhallisempaa jos on näkymätön niin, etteivät miehet huomioi ja hakeudu juttusille. Se on sellaista kuluttavaa soidinmenoa, vaikka miehet ovatkin kohteliaita.

Olen laihtunut parikymmentä kiloa ja miehet ovat alkaneet heittää paskaa läppää tilanteessa kuin tilanteessa saadakseen mut hymyilemään. Samat miehet olisivat pari kuukautta sitten varmaan sylkeneet päälle-

Pitää ihan muistella nuoruutta. Joku mies saattoi lyöttäytyä seuraan vaikka kadulla ja alkaa juttelemaan. Miehet olivat järjestään kohteliaita. Joitain typeriä yrittäjiä oli myös. Miehet katsoivat aina, myös törmäämisiä oli kuten joku muu kertoi. Samoin sitä piirittämistä.  Joku saattoi myös vastaan tullessaan vain yhtäkkiä sanoa jonkun kehun. Ja jotkut, ujommat, saattoivat silminnähden ihastua ja mennä lukkoon. Pelimiehet olivat aktiivisia. Joku saattoi tulla tekemään tuttavuutta kaverinsa kautta, joka tunsi minut. Että se kaveri kertoi tyypin kiinnostuksesta minulle.

Näin vanhempana kuljen hyvin vaatimattoman näköisenä, eikä lähestymisiä tule. Joskus joku setä saattaa sanoa, että on kauniit kasvot, tai joku kadulla kävelevä saattaa sanoa ulkonäöstä jotain positiivista. Näitä ihmettelen, koska nautin nykyisin ihan tarkoituksellakin iän tuomasta näkymättömyydestä ja korostan sitä hyvin tavanomaisella vaatetuksella.