Täytyykö vanhemman hyväksyä se, että lapsi pakotetaan syömään?

mutta jos ei kerran syö ruokaa ei syö mitään naposteltavaakaan. sitten kun ilmoittaa että on nälkä niin antaa sen ruoan mitä ei syönyt.



tosin päivähoidossa voi tulla ongelmia jos 10 lasta ilmoittaa että on nälkä.. enpä tiedä.



kuitenkin lapsen pakottaminen syömään ei tunnu kivalta

lasta ei saa pakottaa syömään, toki maistamista voi vaatia.



Jos lapsi ei syö niin ei syö, silloin ei saa välipalojakaan.



Aika outoa toimintaa päiväkodilta, tuohon olisi hyvä vanhempien puuttua.

Vierailija:

Jos lapsi ei syö niin ei syö, silloin ei saa välipalojakaan.

Minun mielestänikään ei pidä hyväksyä. Itse en kannata maistamaankaan pakottamista, koska kaikki syömiseen liittyvä pakottaminen on mielestäni väärin.

Välipalat kuuluvat lisäksi normaaliin ateriarytmiin päiväkodissa. Ne eivät ole lisäpalkintoja edellisen aterian syömisestä. Sen vuoksi iltapäivän välipala kuuluu mielestäni myös niille lapsille, jotka eivät ole lounasta syöneet.

Jos syöminen ei muutu valtataistelusta normaaliksi nopeasti, yrittäisin siirtää omat lapseni pois tuollaisesta päiväkodista. Syömisen kuuluisi olla ravitsemuksellinen ja nautinnollinen sosiaalinen tapahtuma.

Pakottaminen on kauheaa. Minullekin on jäänyt trauma, kun koulussa opettaja pakotti syömään. Istui vieressä ja katsoi, että syömme maksalaatikkomme. Lopulta hän luovutti, kun yksi tyttö oksensi ruokapöytään.

...teille tarpeeksi laadukasta, niin ottakaa ne prinsessanne pois sieltä tarhasta ja hoitakaa ne itse. Kun maksatte sen korkeintaan 200 euroa lapsenne hoidosta, niin älkää viitsikö valittaa tai vaatia lapsillenne mitään erityispaapomisia. Verovaroin kustannettu lastenhoito ei ole mikään palvelutavaratalo, jossa hölmöt äipät saavat vaatia kukin omalle hellanteltulleen sitä omanlaistansa hoitoa.

Yrittäkää ymmärtää, että pk:t ja koulut ovat laitoksia, joissa ollaan laitoksen sääntöjen mukaan. Jos haluatte itse määrätä, kuinka lapsianne hyysätään, niin etsitte sen yksityisen hovineidon vaalimaan ja hemmottelemaan lastanne. Ja maksatte sen hommelin ihan itse.

syömään keitetty kanamuna. Hän oli silloin jo 4 vuotta, kanamuna oli " lisuke" leivän päälle. Ennen kun tajusin mistä oli kysymys, meni monta päivä kun poika ei suostunut mennä tarhaan. Sitten selvisi, että henkilökunta näki kunniantehtävänä, että kaikki lapset maistavat ja syövät kaikkea! Ensin olin tosin vihainen, ja olisin mielellään huutanut. Toisaalta sitten ymmärsin, että tietysti uudet ruoat pitäisi maista - edes nyt vähän. Mutta kanamuna ei ole 4 vuotiaalle uusi, eikä " lisukkeena" leivän päälle edes tärkeä. Tästä sitten taistelin henkilökunnan ja lopussa myös johtajan kanssa. Minusta ei pitäisi pakota syödä - maistamaan ok. Mutta siinäkin on raja. Ei lapsen tarvitse maista ennä " tavallinen" ruoka, josta voi oleta, että sitä on syöty ja maistettu kotona. Poika on nyt 8 eikä vieläkään syö keitetty kanamuna - eikä ole tarvinut tarhassa ennä maistakaan ja nyt koulussa voi jo enemmän itse valita, mitä lautaselle ottaa.

Ja näistä tarhan opettajista ei ole ennä kukaan siellä töissä (tuli vielä monta muita valituksen aiheita - kuten esimerkiksi toisen lapsen sairaudesta puhuminen toisille vanhemmille).



Ei siis saa pakota syödä, pyytämään maistamaan kylläkin

oikein, en ole suomalainen - haluatko arvata mistä tulen?

Ihmettelin tätä toimintaa hänelle, ja sanoin, että eikö riitä, että maistaa, niin hän perusteli sitä sillä, että lapsen pitää oppia syömään kaikkia ruokia, muuten koulussa muut lapset ihmettelee ja nauraa!!?? Voi herranjestas sentään!! Lapselle tuli kamala stressi tuosta syömisestä, ja kun koulu alkoi, pelkäsi tuota ruokailutilannetta ihan kamalasti. Onneksi tuolla koulussa on kuitenkin aikuiset tältä vuosituhannelta, ja siellä ei vahdita miten paljon lapsi syö. Tekisi mieli mennä sille tyrannihoitajalle sanomaan, että menepä katsomaan vähän mallia tuonne koululle...

lähelle meni, Saksa kyllä äidinkieleni - Hauska päivänjatkoa!

7.

Ruoan laittaja on nähnyt vaivaa toisten eteen ja on kohteliasta ja asiallista syödä näin itselle valmistettua ruokaa.



Jos puuro vaikka ei maita, voi ottaa puoli annosta ja panna reilummin hilloa tai sokeria, että saa pöperön alas, mutta kaksia keitoksia ei kenenkään makumieltymysten takia valmisteta. Viikon mittaan tilanne jo tasoittuu ja kaikki ovat saaneet syödä mielestään hyvääkin ruokaa.



Ruokapöytä ja ruokailu on syömistä varten. Joka ei osaa pöydässä käyttäytyä ja kuppiaan tyhjentää, lähtee jäähylle ja yleensä sen jälkeen jo onkin nälkä.



Syömisongelmia ei ole ollut kenelläkään lapsella, kun niitä ei kerta kaikkiaan ole. Hyvää, vähän oudompaakin voi jokainen syödä ainakin pikkuisen ja kymmenen maistamiskerran jälkeen sapuska onkin jo tuttua.



Että aivan päästä keksittyjä nämä lasten syömisongelmat. Kuppi eteen ja se nokitaan tyhjäksi, kiitos ja takaisin leikkimään.

Minähän olin kranttu, enkä pitänyt kaikesta. Ja nyt muistankin, että pystyin kyllä syömään hernekeittoa kaksi lusikallista, mutta kun se ei riittänyt, vaan piti syödä lautanen tyhjäksi. Ja se lautasellinen oli tietenkin täysi syvä lautasellinen! No, enhän minä siihen kerta kaikkiaan pystynyt, ja joka hernekeittopäivä istuin ruokalassa vielä välitunninkin yksin keittolautasen kanssa enkä syönyt. Tippaakaan se pakottaminen ei minun hernekeittointoani lisännyt, enkä todellakaan sillä oppinut sitä syömään. Edelleenkään en ikinä ota vapaaehtoisesti hernekeittoa, vaikka nyt aikuisena olen jo oppinut sitä pienen lautasellisen syömään - mutta vain pienen.

Ettei tuu traumoja.

kaikkea mitä tarjottiin, minut pakotettiin syömään myös niitä vastenmielisiä. Tosi usein ruoan päälle oksentelin. Kalakeitto oli painajaiseni.



Aikuisena todettiin, että minulla on sekä laktoosi-intoleranssi ja paha kala-allergia. Ei siis ihme, että yökkäilin.



Nykyään olen todella, todella, todella huono syömään mitään, mistä en " pidä" . Ja olen ihan varma, että jos olisin lapsena päässyt vähän helpommalla, ruoasta ei olisi tullut minulle niin suurta peikkoa.



Lapsiani en pakota syömään mitään, enkä edes maistelemaan. Me otetaan ruokailu rennosti, kaikille ravintoaineille ollaan löydetty se maistuvin muoto. Lapset ovat terveyden perikuvia.

sillä syömättä hänellä ei riitä energia leikkiä, keskisttyä ja oppia. SIllä on oikeasti väliä, onko syönyt kunnon aterian vai ei. Kyllähän lapsi elossa pysyy, mutta ravinnon puute vaikuttaa vireystasoon.



Kotona tämä tulee huomioitua vaivhkaa vaikka jättäisikin " välipalat pois" . Se seuraava ateria on sitten vähän pikemmin tai sitten saa jonkun porkkanan tai jotain. Päiväkodissa tai koulussa niin ei kuitenkaan voida menetellä, vaan ohjaajat ja opettajat joutuvat sitten tulemaan niiden nälkäisten kiukkupussien kanssa toimeen, joilla on verensokeri alhaalla ja jotka eivät jaksa oppia asiaa kunnolla. Ja koulussahan se kostautuu vielä seuraavanakin päivänä, kun seuraavan päivän rakennustyön pohja on jäänyt edellisenä päivänä oppimatta. JOTEN JOTAIN PITÄÄ SYÖDÄ! opettakaa ne lapsenne syömään niin etteivät saa siitä traumoja!

Meidän esikoinen 5v. on hyvin hyvin pieniruokainen. Jos häntä yrittää pakottaa syömään, hän ei syö yhtään mitään. Olemme sopineet päiväkodin kanssa, että hänen ei tarvitse syödä, jos hän ei jaksa. On kuitenkin tähän asti syönyt ihan hyvin.



Lapsi kasvaa hyvin, vaikkei syö kuin kerran päivässä kunnolla. Aamuisin ei maita oikein mikään. Kun asiasta ei tehdä numeroa, ei muutkaan lapset kiinnitä siihen huomiota. Toivottavasti sama linja jatkuu koulussakin. Muutoin tästä asiasta taistellaan hamaan tulevaisuuteen.



Lapsi syö jos hänellä on nälkä. Piste!

kanssa.

Koettakaa nyt ymmärtää että ei se syöminen ole kaikkien lempipuuhaa. Ja lautasen syöminen/pakottaminen joka kerta tyhjäksi on jäänne 1900 luvulta.

mutta ei syömään lautasta tyhjäksi. Myös kotona pitäisi olla sama käytäntö. ELi valmistetaan monipuolista ruokaa (ei ainoastaan lasten suosikkeja) ja lapset syövät juuri sitä samaa ruokaa. Minä olin pienenä tosi nirso ja äiti antoi minulle vain ruokia, joista pidin (kalapuikkoja, lihapullia jne). Koulussa ruokailu oli sitten ongelma - olin tottunut syömään vain äidin suppean ruokalistan ruokia ja koulun uudet maut olivat ikäviä ja ruokailutilanne tuntui ahdistavalta. Aina siihen asti, kunnes opin syömään monipuolisemmin - taisi olla joskus ala-asteen yläluokilla.



Omassa kodissani valmistetaan ruokaa monipuolisesti, joskus perinteisiä lasten suosikkiruokia (makaronilaatikkoa, lohikeittoa, nakkisoppaa) ja toisinaan ruokia, jotka eivät ole monen lapsen herkkuruokaa (sienikeittoa, moussakaa, parsaa, kukkakaaligratiinia jne.). Lapset syövät sitä ruokaa mitä tarjolla on, enkä anna täyttää mahaa myöskään pelkällä leivällä. Omat lapseni ovat siis tottuneet maistamaan kotonakin kaikkea (myös eksoottisempia juttuja, kuten ostereita) ja koulussakaan heillä ei ole ollut minkään valtakunnan ongelmia maistaa (ja syödä) koulun ruokia, vaikka maut eivät olisikaan tuttuja eivätkä ehkä kaikki niin mieluisia.



Olen sitä mieltä, että nirsous on pitkälti kasvatuskysymys eikä niin myötäsyntyinen ominaisuus. Oma lukunsa ovat tietysti allergioiden aiheuttamat aversiot.

Meillä lapset syövät myös esimerkiksi ankeriasta, rapuja, ostereita, oliiveja, homejuustoa, paprikaa, tomaattia, viiliä, talkkunaa, jopa klimppisoppaa yms. (Näitä ostereita nyt harvemmin kai koulussa syödään...) Koko lailla ihan mitä vaan! En vaan pakota syömään tai maistamaan, vaan jokainen saa pöydässä popsia - tai olla popsimatta - mitä haluaa sen suuremmitta numeroitta.



Eli en tarkoittanut, että syöttäisin kalapuikkoja ja lihapullia ilman mausteita.



t. 17

eskariin, kun siellä oli pakko syödä. Ensin puhuttiin että pitää maistaa, mutta loppujen lopuksi vaadittiin muutama haarukallinen ja salaattia oli myös pakko ottaa. Välillä ruoan jälkeen tarjottiin karkkia ja ne jotka eivät olleet syöneet esim. salaattia (meidän poika) eivät saaneet. Koko eskari ajan ruokailu ahdisti. Ymmärrän kyllä, että kenellekään ei voida antaa erikoisoikeuksia pk:ssa, vaikka ittee otti päähän, varsinkin toi karkki juttu.