Mikä järki on elämässä?
Niin, otsikossa kysymys. Samaa p oravanpyörää päivästä toiseen, mikään ei ikinä muutu ja mitään ei saavuta. Mikä meidät pitää täällä kiinni? Mikään ei kiinnosta enää.
Kommentit (62)
Kärsimys on elämän tarkoitus. Eikä elämässä mitään järkeä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istua kivelle, haistaa tuulta, seurata perhosen lentoa, kuunnella lintujen laulua, käydä uimassa, kävellä, juosta, pyörillä, nukkua teltassa, varautua talveen, jutella, syödä yhdessä, pyykätä käsin, auttaa hädässä olevaa ja reissata. Nähdä maailman kauneutta, ei muuta.
Voisin tehdä kaikkea tuota (paitsi syödä kenenkään kanssa), mutta ei ne anna enää mitään. Tää maailma on uppoava laiva ja mä en nää missään enää mitään koettavaa.
Ok. Siinä tapauksessa lähde määrittämättömän pitkälle matkalle heti kun koronarajoitukset sallivat ja kevät tekee tuloaan, jotta selviät viileästä alkumatkasta. Hanki polkupyörä alle ja tarvittavat muut varusteet itsenäiseen selviytymiseen. Suuntaa Intiaan tai Timbuktuun. Matkalla syö niiden ihmisten kanssa, jotka tarjoavat sinulle yösijaa kotonaan.
Kun millään ei ole väliä, et menetä mitään, vaikka lähdet matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän tarkoitus on nauttia jokaisesta hetkestä. Jos elämä ei sinua miellytä, niin pitää etsiä sisältöä elämään. Ei pelkkä työ riitä. Kokeileoa joitakin urheiluharrastuksia kykyjesi mukaan tai jokin muu yhteisöllinen harrastus.
Miksi. Kun ei kiinnosta.
Jos ei kiinnosta, niin et ole vain vielä löytänyt omaa juttuasi :) Ehkäpä filosofiset pohdinnat esim. elämän tarkoituksesta?
Olen joskus ajatellut että ottaisin kaikki säästöni, varaisin jostain Kämpistä huoneen viikoksi ja sen ajan eläisin herroiksi: Parasta ruokaa, juomaa jne. Sitten viikon lopulla tappaisin itseni.
Ei mitään. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Välillä kotitöitä, laskujen maksua ja nukkumista. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Ja sitten ehkä eläkkeelle, jos ei ole kupsahtanut sitä ennen.
Kapitalistisesssa maailmassa keksiä sellainen tuote että menestyminen on niin suurta kuiin myisi limsaa saharaaan melkein janoon kuolleille.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus ajatellut että ottaisin kaikki säästöni, varaisin jostain Kämpistä huoneen viikoksi ja sen ajan eläisin herroiksi: Parasta ruokaa, juomaa jne. Sitten viikon lopulla tappaisin itseni.
Mitä herroiksi eläminen on? Eivätkö herrat ja julkisuuden henkilöt vetäydy luostariin? Esim Leonard Cohen, joka on jo kuollut, vietti vuosia köyhyydessä munkkiluostarissa, jona aikana hänen varallisuudenhoitajansa ryösti hänet. Palatessaan ihmisten pariin, Leonard, vanha jo, jatkoi esiintymisiä, koska tarvitsi rahaa elämiseen. Ei syyttänyt varat käyttänyttä, vaan kertoi, että menetys toi hyvän muutoksen elämään.
Kuuntele Leonardin "Hallelujah". Mitä tykkäät?
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Välillä kotitöitä, laskujen maksua ja nukkumista. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Töitä, kotiin. Ja sitten ehkä eläkkeelle, jos ei ole kupsahtanut sitä ennen.
Ai sulla ei lomia ja viikonloppuja ole ollenkaan
Hotellihuone Kämpissä oli varsin tavallinen. En ryypännyt. Söin normaalia hyvää ruokaa. Huonekalut vähän päheitä ja muhkeita. Kylpyammeessa oli keltainen ankka. Ei muuta. Ei ihmeellistä. Keksit muuta, jos tahdot jotain sykähdyttävää?
Murskata vihollinen, ajaa vihollista edessäsi, kuulla heidän naistensa vaikerrus.
-Conan barbaari
Vierailija kirjoitti:
Istua kivelle, haistaa tuulta, seurata perhosen lentoa, kuunnella lintujen laulua, käydä uimassa, kävellä, juosta, pyörillä, nukkua teltassa, varautua talveen, jutella, syödä yhdessä, pyykätä käsin, auttaa hädässä olevaa ja reissata. Nähdä maailman kauneutta, ei muuta.
Ja ihailla luonnon tuhoutumista.
Täällähän on etuoikeus olla. Syntymättömiä on saman verran kuin maailmankaikkeudessa tähtiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on etuoikeus olla. Syntymättömiä on saman verran kuin maailmankaikkeudessa tähtiä.
Millä perusteella etuoikeus ei ole niillä syntymättömillä?
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on etuoikeus olla. Syntymättömiä on saman verran kuin maailmankaikkeudessa tähtiä.
Masennukseen sairastunut ei koe asiaa noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istua kivelle, haistaa tuulta, seurata perhosen lentoa, kuunnella lintujen laulua, käydä uimassa, kävellä, juosta, pyörillä, nukkua teltassa, varautua talveen, jutella, syödä yhdessä, pyykätä käsin, auttaa hädässä olevaa ja reissata. Nähdä maailman kauneutta, ei muuta.
Ja ihailla luonnon tuhoutumista.
<Pessimisti.
Me tuhoamme luontoa, mutta lopulta tuhoudumme itse, jos emme viisastu, joten sitä odotellessa voimme hyvin istua kivelle ja olla itse aiheuttamatta isompaa tuhoa ja tutkailla sitä, mikä tulee lopultakin selviämään.
Varmasti erilaisena, mutta silti maailmankaikkeus korjaa omansa.
Ei sillä tarkoitusta ole. Kestä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istua kivelle, haistaa tuulta, seurata perhosen lentoa, kuunnella lintujen laulua, käydä uimassa, kävellä, juosta, pyörillä, nukkua teltassa, varautua talveen, jutella, syödä yhdessä, pyykätä käsin, auttaa hädässä olevaa ja reissata. Nähdä maailman kauneutta, ei muuta.
Ja ihailla luonnon tuhoutumista.
<Pessimisti.
Me tuhoamme luontoa, mutta lopulta tuhoudumme itse, jos emme viisastu, joten sitä odotellessa voimme hyvin istua kivelle ja olla itse aiheuttamatta isompaa tuhoa ja tutkailla sitä, mikä tulee lopultakin selviämään.
Varmasti erilaisena, mutta silti maailmankaikkeus korjaa omansa.
Me tuhoamme luonnon kunnes luonto tuhoaa meidät. Tavallaan saan lohtua tästä skenaariosta, että olen todella mitätön enkä voi omalta osaltani estää luontoa tuhoutumasta. Kaikki päättyy aikanaan ja hyvä niin.
Ei ole pitkä elämä,on järkevää miettiä mitä sillä tekee ja mitä pitäisi tehdä.