Rehellinen vastaus tykkäisitkö että sua patistellaan lenkille?

Joo, kyllä se vähän paapomiselta tuntuu. Oma tytär harrastaa tuota, ja tässä on kyse siitä, että lukioikäinen ohjeistaa keski-ikäistä äitiään. Joskus tokaisinkin tytölle vastaan, että "kyllä äiti".

Minä patistelen itse itseäni. Tänäänkin menen lenkille koska se kuuluu mun elämään.

Mä otan tuon kannustuksena.

Paistaminen on mielestäni eri asia.

En tykkäisi. Eikä patistelusta ole mitään hyötyäkään, kun kohde todennäköisesti tietää itsekin, että on hyvä harrastaa liikuntaa välillä.

Mulla yksi ”omatasoinen” lenkkikaveri joka saa patistella. En voi sietää, että maratoonarimieheni yrittää patistella myös. En pärjää hänen vauhdissaan ja hän ei saa mitään irti minun kanssa menemisestä, hänen treeni menee ihan mönkään. Oman kaverin kanssa mennään kun ehditään ja molemmille sopii, mutta miehelleni se on ilmeisesti liian harvoin.

En tykkää yhtään. Minulla on suhteellisen fyysinen työ, joten liikun kyllä tarpeeksi. Tuommoinen patistelu toistuvasti samalta ihmiseltä ärsyttää siksi, ettei hän vaikuta selvästikään uskovan minua, kun kerron kyllä liikkuvani. Vapaapäivisin saatan käydä korkeintaan pienillä leppoisilla kävelyillä, jos siltä tuntuu.

En. Inhoan sitä, kun mieheni välillä sanoo, että "olisi tosi tärkeää, että liikkuisit enemmän", "sinunkin pitäisi pitää kunnostasi huolta", "harmi kun sinua ei kiinnosta urheilla".  No HARMI! Ei se into ainakaan tuollaisella kuittailulla lisäänny! Tätä ei siis tapahdu mitenkään usein, mutta aina välillä kuitenkin. Hän itse tykkää liikkua, mutta mä en ole koskaan ollut mitenkään liikunnallinen, vaikka tykkän kyllä kävellä. Mulle toimii paljon paremmin sellainen, jos ehdottaa, että tehdään yhdessä jotain (lähdetään kävelylle, pyöräilemään, tms). Ei sekään aina innosta, mutta jotenkin noista kommenteista, että "sinun pitäisi...", tulee sellainen vastareaktio, että en varmasti. Jotenkin mielikuvana tulee se, että pitäisi joka päivä jumpata hikihatussa, kun taas jos ehdottaa että lähdetäänkö nyt pyöräilemään, tulee sellainen, että no olisihan se kiva nyt tänään lähteä. Siinä ei sitoudu siihen, että käyn jatkossa joka päivä, eikä tule sellaiseen painetta.

(Ja ei, en ole lihava, ja tämä huomauttelu ei siis liity painoon vaan terveyteen ylipäänsä.)