Voisiko joku kertoa että miksi parisuhteessa pitäisi olla uskollinen?

No eikös se niin mene, että kukin pariskunta voisi päättää itse suhteensa pelisäännöt. Ainakin itse vierastan kaikille yleisiä normeja ja yhteisiä toimintatapoja, oli se sitten tässä asiassa kumpaan suuntaan vain.

Koska se satuttaa yleensä toista osapuolta. Pahasti. Miksi täytyy sitten olla parisuhteessa, jos on tuota mieltä?

Ei kukaan pakota olemaan parisuhteessa uskollinen, ihan vapaasti voitte sopia olevanne avoimessa suhteessa.

Pettäminen tarkoittaa yleensä lupauksen rikkomista. Älä siis lupaa sellaista, mitä et halua pitää.

Meinaatko että mustasukkaisuus vähenisi? Tai erot. Älä naurata. Lapsia olisi sitten vaimon ja naapurin vaimon kanssa. Sukupuolitauteja jaettaisiin puolin ja toisin jne,

Sitäpaitsi etsi puoliso jolle sopii avoin liitto ja ongelmasi on ratkaistu!

Jokainen pari päättää itse pelisääntönsä kyseisen asian tiimoilta. On hyvä kuitenkin muistaa, että myös vapaissa suhteissa noudatetaan uskollisuutta, noudattamalla yhdessä sovittuja sääntöjä.

Luottamuksesta on kyse.

Siis jos on luvannut olla uskollinen, niin lupauksen rikkominen ei ole koskaan ok.

Jos ei halua luvata uskollisuutta, pitää se sanoa ääneen.

Mitä järkeä olisi olla parisuhteessa, jossa petetään ja valehdellaan?

Parisuhteen idea on se, että yhdessä sovitaan säännöt, noudatetaan niitä ja ollaan rehellisiä. Jos ei kykene sopimaan saati noudattamaan sääntöjä, sitten kannattaa katsoa peiliin ja pysytellä sinkkuna.

Kuka edes kysyy typeryyksiä kuten ap????

Ihan riippuu , mitä on luvattu. Uskollisuutta vai onko vapaa suhde.

Joskus aikoinaan oli sellainen asia kuin rakkaus. Se oli sellainen tunne, että kun kaksi ihmistä tunsi sitä toisiaan kohtaan, ne halus olla vaan toistensa kanssa ja tuntea toisen aina vaan paremmin ja paremmin. Eikä ne halunnut siihen väliin ketään muita, kun se ois vienyt niitä kauemmas toisistaan. Niistä tuli yhtä, ja toisen suru oli kuin oma, niinku onnikin. Ni sen takia ne halus kunnioittaa toisiaan-ja samalla itseään-eikä halunneet ikinä tehdä mitään mikä toista loukkais tai sais pahalle mielelle. Ne halus kukoistaa yhdessä fyysisesti, henkisesti ja spirituaalisesti. Semmosta joskus oli, niin varmaan jotain jäänteitä niistä ajoista.

Voi kun se olisikin niin helppoa että vain päättää olla nillittämättä. Ihmismieleen liittyy pelkoa, epävarmuutta ja turvattomuutta, jos joku astuu omalle reviirille. Ei siinä ole mitään pahaa vaan se on normaalia ja ihan hyödyllistä itsesuojeluvaistoa. Monet perustavat kumppanin kanssa perheen ja hankkivat lapsia. Lapsienkaan kannalta ei ole ihan yhdentekevää onko se isä siinä äidin vierellä vai tuoko kotiin jotain vieraita naikkosia. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus aikoinaan oli sellainen asia kuin rakkaus. Se oli sellainen tunne, että kun kaksi ihmistä tunsi sitä toisiaan kohtaan, ne halus olla vaan toistensa kanssa ja tuntea toisen aina vaan paremmin ja paremmin. Eikä ne halunnut siihen väliin ketään muita, kun se ois vienyt niitä kauemmas toisistaan. Niistä tuli yhtä, ja toisen suru oli kuin oma, niinku onnikin. Ni sen takia ne halus kunnioittaa toisiaan-ja samalla itseään-eikä halunneet ikinä tehdä mitään mikä toista loukkais tai sais pahalle mielelle. Ne halus kukoistaa yhdessä fyysisesti, henkisesti ja spirituaalisesti. Semmosta joskus oli, niin varmaan jotain jäänteitä niistä ajoista.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tommosta vähän niinku. Sellanen kahden puhtaan onnen tila. Se oli sitä aikaa se, mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pari päättää itse pelisääntönsä kyseisen asian tiimoilta. On hyvä kuitenkin muistaa, että myös vapaissa suhteissa noudatetaan uskollisuutta, noudattamalla yhdessä sovittuja sääntöjä.

Aika vaikea sopia mitään jos miehelle sählyvuoroon meno on monen naisen mielestä koko parisuhteen murentava, mutta sitten nainen saa alastonsaunoa vaikka kuinka monen tuntemattoman miehen kanssa jollain mökillä.

Olisha se iha kiva, jos muija osais olla lutkuttamatta muitte miesten sukupuolielimii.

Vaikka aloitus onkin provo, niin olen kyllä oikeastikin sitä mieltä, että ei ehkä kannattaisi aina pitää oletuksena sitä, että parisuhteessa ei ikinä paneskella muiden kanssa. Jotkut saattaisivat olla onnellisempia, jos eivät vaatisi sellaista itseltään ja puolisoltaan pelkän tavan vuoksi. Muutenkin tietysti olisi hyvä, jos ihmiset puhuisivat ja kuuntelisivat enemmän ja olettaisivat vähemmän.

Eihän se mikään pakko ole, jos molemmat on asiasta samaa mieltä! Tosin eihän sitten kyllä voi enää parisuhteesta puhua. Parisuhdehan on kirjaimellisesti kahden välinen suhde. Molemmat on vaan sitten tuollaisessa suhteessa toisilleen ”yksi monista”, ei sen kummempaa.

Onhan se outoa, kun ajatellaan sitä faktaa että ihminen ei ole yksiavioinen eläin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka aloitus onkin provo, niin olen kyllä oikeastikin sitä mieltä, että ei ehkä kannattaisi aina pitää oletuksena sitä, että parisuhteessa ei ikinä paneskella muiden kanssa. Jotkut saattaisivat olla onnellisempia, jos eivät vaatisi sellaista itseltään ja puolisoltaan pelkän tavan vuoksi. Muutenkin tietysti olisi hyvä, jos ihmiset puhuisivat ja kuuntelisivat enemmän ja olettaisivat vähemmän.

Sinä voit puhua, kuunnella ja olettaa vähemmän omassa suhteessasi, mutta älä puhu muiden puolesta.

Mä olen ihan rehellisesti sitä mieltä että tämä pettämis-vaino on mennyt liian pitkälle. Omasta puolestani on ok olla yksiavioisessa suhteessa, mutta en silti ajattele että pettäminen on ainoa ja pahin asia mitä toiselle voi parisuhteessa tehdä. Varsinkaan jos kyse on vain seksistä eikä pitkästä rakkaussuhteesta selän takana.

Miksi pettäminen on ainoa täysin tuomittava teko ja monella muulla tavalla on jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävää loukata puolisoa? Pettämiseen voisi suhtautua samalla tavalla kuin toisen haukkumiseen: ei kivaa eikä toivottavaa käytöstä, mutta ei yhdestä kerrasta erota. Jos ihminen kertoo kaverilleen kumppanin haukkuneen häntä eilen, ei kaverin ensimmäinen kommentti luultavasti ole ”Jätä se, ei tollasta voi antaa anteeksi.” Kaveri luultavasti kysyisi, että haukkuko usein ja pyysikö anteeksi ja meneekö teillä muuten hyvin. Pohtisi kontekstia ja sitä kuinka pahasti haukkui. Pettäminen taas nähdään hyvin mustavalkoisesti, jotkut ovat valmiita jopa hajottamaan perheitä pelkän suudelman takia (kyllä, näitäkin olen kuullut!).

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan rehellisesti sitä mieltä että tämä pettämis-vaino on mennyt liian pitkälle. Omasta puolestani on ok olla yksiavioisessa suhteessa, mutta en silti ajattele että pettäminen on ainoa ja pahin asia mitä toiselle voi parisuhteessa tehdä. Varsinkaan jos kyse on vain seksistä eikä pitkästä rakkaussuhteesta selän takana.

Miksi pettäminen on ainoa täysin tuomittava teko ja monella muulla tavalla on jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävää loukata puolisoa? Pettämiseen voisi suhtautua samalla tavalla kuin toisen haukkumiseen: ei kivaa eikä toivottavaa käytöstä, mutta ei yhdestä kerrasta erota. Jos ihminen kertoo kaverilleen kumppanin haukkuneen häntä eilen, ei kaverin ensimmäinen kommentti luultavasti ole ”Jätä se, ei tollasta voi antaa anteeksi.” Kaveri luultavasti kysyisi, että haukkuko usein ja pyysikö anteeksi ja meneekö teillä muuten hyvin. Pohtisi kontekstia ja sitä kuinka pahasti haukkui. Pettäminen taas nähdään hyvin mustavalkoisesti, jotkut ovat valmiita jopa hajottamaan perheitä pelkän suudelman takia (kyllä, näitäkin olen kuullut!).

No ohhoh. Kaverille haukkuminen ei todellakaan ole vakava intiimin suhteen loukkaus kuten pettäminen.

Pettämisestä voi pahimmassa tapauksessa syntyä uutta elämää, mikä ei tietenkään syyttömän lapsen vika.

Pettäminen on asia, mitä ei voi verrata mihinkään pikku riitaan tai kaverille valittamiseen. Jokainen suuttuu joskus ja on tyytymätön kumppaniinsa, ja on ihan normaalia, että suutuspäissään saattaa tokaista toisesta sellaistakin, mikä pitäisi pitää salassa jne. mutta pettämisessä mennään jo täysin uudelle tasolle.

Se on kahden ihmisen luvaton yhteys. Jos siis on sovittu uskollisuudesta. Mikä ongelma on pysyä sinkkuna ja maata halutessaan vaikka jokaisen vastaantulijan kanssa?

Minä en ainakaan ala "jakamaan" miestäni toisten naisten kanssa. Jo pelkkä ajatus siitä, että mies olisi toisen naisen sisällä, mitä minun sisällä, ällöttää. Samoilla linjoilla ollaan miehen kanssa asioista. Eipä hänkään hyväksyisi sitä, että vieras "JORMA" lykkisi minua. Elämä on valintoja. Jo seurusteluvaiheessa on nämä jutut läpi puhuttu, että pettäminen ei ole ok. Jos et pysty olemaan uskollinen, niin hanki avoin suhde, tai älä ole ollenkaan parisuhteessa, tai petä niin, ettet jää kiinni. Siinäpä ne vaihtoehdot on.