Miten suhtautua ystävän raskauteen tässä tilanteessa (tahaton lapsettomuus)?

Vaikka lapsettomuus ois tolle kaverillesi kipeä paikka, niin on aika outoa olettaa että haluat jutella hänen tulevasta lapsestaan tossa tilanteessa...

Niin makaa kuin petaa. Itse ignooraisin asian samalla mitalla.

Paska ystävä. Heitä se hemmettiin.

Miksi ihmeessä olette ystäviä? Ei ystävä edes osannut iloita puolestasi!

Jos sinua ei kiinnosta niin turha sitä esittääkään.

Surkea ystävä. Mä en olisi enää tekemisissä ja ultrakuviin sun muihin en edes vastaisi yhtään _mitään_. Niin makaa kuin petaa. Jos ystävä kysyy miksi et vastaa, niin kerro hänelle reilusti sama kuin tässä. Tuo ei silti ole mikään ystävä, koska tuollainen kateellinen itsekeskeisyys on todella inhottavaa ja tuhoavaa ja kertoo jo todella paljon siitä millainen hän on ihmisenä. 

Googleta vaikka toksinen ystävyys ja kateus. 

Sen ehkä ymmärrän, jos toisen oli vaikea suhtautua raskauteesi. Mutta vauvasi on syntynyt ja hänkin raskaana, miksi siis ei vieläkään suostu puhumaan vauvastasi?

Ota vähän etäisyyttä ja palaa asiaan, kun molemmat lapset ovat leikkipuistoiässä. Saattaa se ystävyys sieltä vielä herätä.

Ihan periaatteesta en sen erityisemmin kommentoisi ystäväsi raskausjuttuja. Miks sun pitäisi olla kiinnostunut ja hyvä ystävä jos hän ei ollut sitä kohdallasi??

Kun seuraavan kerran taas avautuu raskaudestaan niin kommentoisin vaan "kiva juttu 😊" enkä jatkaisi keskustelua enempää.

Ymmärrän sun fiilikset. Voithan ottaa asian puheeksi hänen kanssaan, eipä jää sitten harmittamaan. Ystävyyteen kuitenkin kuuluu tietty vastavuoroisuus. Toisaalta taas ehkä viestittelyn jne. perusteella ei kannata vielä tehdä oletuksia. Ehkä voitte suunnitella kesäksi jotain kivaa yhteistä tekemistä, puuhailette yhdessä lasten kanssa. Hyvä jos ystävä saa tunnesiteen sun lapseen ja toisin päin. Jos ei nappaa niin sitten ei, kyllä kaverisuhteissa on joskus hiljaisempia aikoja siten, ettei olla syystä tai toisesta niin yhteydessä. Osan kanssa ystävyys hupenee pois, osan kanssa yhteinen sävel löytyy takas myöhemmin. Katkera ei kannata olla sun raskauden aikaisista jutuista, ne on mennyttä aikaa ja turhaan sua kuormittaa, selkeesti ollu ystävälles kova paikka sillon. Tsemppiä :)

Kuulostaa sangen oudolta käytökseltä.

T: tahattomasti lapseton

Vierailija kirjoitti:

Sen ehkä ymmärrän, jos toisen oli vaikea suhtautua raskauteesi. Mutta vauvasi on syntynyt ja hänkin raskaana, miksi siis ei vieläkään suostu puhumaan vauvastasi?

Ehkä raskauskin on vaikea ja on pelko keskenmenosta? Itsellenikin miehen lapset ovat vaikea asia, vaikka oma raskauteni on jo pitkällä. Aiempia keskenmenoja on.

Tahaton lapsettomuus voi olla niin järkyttävän kipeä asia, ettei vaan pysty olemaan toisen raskaudesta iloinen eikä keskustelemaan siitä. Voi tuntua tylyltä joo, mutta näin se silti voi olla.

Mutta kun lapsesi on jo syntynyt, niin en ihan ymmärrä tuota käytöstä kerran hänkin on nyt jo raskaana. Voisiko häneltä kysyä asiasta? Vaikka olisitkin mitä ymmärtäväisin ystävä, niin saathan sinäkin kertoa tunteistasi ja kysyä, miksi hän käyttäytyy noin. Ja hänellä taas voi olla joku (hyväkin) syy, mitä et voi tietää, ennen kuin hän kertoo sen.

Miksi ei halua nyt puhua vauvastasi? Ei se ole häneltä pois, on itsekin saamassa vauvan.

Nyt turhaa otit mukaan tahattoman lapsettomuuden, kun ystäväsi nyt mitä ilmeisimmin on onnistuneesti raskaana. Sun frendi voi vaan olla itsekäs ilman, että se liittyy omiin lasten saanti yrityksiin. Raskaus on sellaista aikaa, että se muuttaa ihmistä ja ehkä nyt sitten huomasit jotain, jota et ole aiemmin pistänyt merkille ystävässäsi? 

Mikä se on että näitä lapsettomia ja vaikeasti raskautuvia pitäisi jotenkin erityiskäsitellä ja elää heidän pillin mukaan. Kyllä sitä muillakin on omat ongelmansa vaikka se ei olisikaan juuri tämä lapsettomuus. En kyllä kaverais päivääkään tuollaisen mielenvikaisen kanssa joille olisi pelkkä tukipylväs. Miten sellaiset ovat edes kykeneviä vanhemmiksi kun kaverisuhteetkin ovat tuolla tolalla.

Tuota noin taas, minkä takia pidätte vielä yleensäkään yhteyttä? Jos teillä ei ole mukavaa yhdessä, niin eikö olisi molemmille paras etsiä parempia kavereita? En ymmärrä yhtään ap:n tapaa roikkua sellaisessa ihmisessä, josta ei pidä, jota ei arvosta ja ymmärrä. Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on että näitä lapsettomia ja vaikeasti raskautuvia pitäisi jotenkin erityiskäsitellä ja elää heidän pillin mukaan. Kyllä sitä muillakin on omat ongelmansa vaikka se ei olisikaan juuri tämä lapsettomuus. En kyllä kaverais päivääkään tuollaisen mielenvikaisen kanssa joille olisi pelkkä tukipylväs. Miten sellaiset ovat edes kykeneviä vanhemmiksi kun kaverisuhteetkin ovat tuolla tolalla.

Enpä nyt tiedä kumpi tässä on mielenvikainen vai olisivatko molemmat yhtä sekaisin?

Ap on aikuinen ihminen, joka roikkuu kuin olisi napanuoralla kiinni toisessa.

Ja juu, "kaverin" kertomana tarina voisi olla toinen. Tosin eiköhän tämäkin ole taas keksitty provo.

Miksi kutsut tuota ihmistä ystäväksesi? Ei ystävät käyttäydy noin.

Kun ihmissuhde takkuaa pahasti, oikea ratkaisu on ottaa etäisyyttä. Toista et voi muuttaa. Ehkä hän jonain päivänä oivaltaa jotain ja voitte aloittaa puhtaalta pöydältä.

Minä olen tahattomasti lapseton, enkä missään nimessä halua olla tekemisissä raskaana olevien kanssa tai kuulla muiden raskauksista. Pakko laittaa katkolle ne ystävyydet/kaveruudet, joissa joutuisin näihin tilanteisiin. Olen itse asiassa aika erakoitunut, koska tämä lapsettomuus ja keskenmenot ovat elämäni kamalin kokemus ja olen äärimmäisen katkera.