Omakotitalo myynnissä muuttotappiopaikkakunnalla
Olen seurannut peruskoulukaverin lapsuuden kodin myyntiä. Aikoinaan 80-luvulla heidän perhe oli kylän vaikutusvaltaista kermaa ja kokivat, että heidän omakotitalo on hieno ja sijainti tietenkin paras.
Talo näyttää kuvissa edelleen 80-lukulaiselta. Myyvät sitä hyväkuntoisena, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa että ovat pyrkineet säilyttämään alkuperäistä käytettävyyttä ja kuntoa, vaikka sisältä se on tietenkin vanha ja myös pinnoiltaan nuhjaantunut, mutta siisti ts nurmet leikattu ja pintoja pesty. Hyvin edullisia pieniä remontteja ovat tehneet. Vähän maalanneet ja vaihtaneet huippuimurin.
Pyysivät 29X XXX euroa useita vuosia sitten ja nyt pyytävät 1XX XXX euroa. Miten olisi jos tyytyisivät esim 5X XXX euroon, eli siihen mihin muutkin? Muut sentään saavat talonsa myytyä.
Talo vanhenee koko ajan peruslämmöllä lisää. Kiva ilmoittaa, että polttavat puuta niin ja niin paljon ja sähköä menee vain vähän. Sähkö menee varmasti peruslämmitykseen ja kuka sitä jaksaa aina olla lämmittämässä tyhjää taloa puulla?
Kylällä on oikeasti uudempiakin taloja halvemmalla myynnissä kuin heidän talo. Jos vanhemmat eli asukkaat ovat kuolleet, niin mitä lapset tekevät perintötalolla, kun eivät enää itsekään tahdo asua siinä? Tosin ihan sama minulle, sillä en ole ostamassa ja ei nähtävästi muutkaan vielä nykyiselläkään pyyntihinnalla.
Bonuksena. Toiset myivät hyvää 2000-l rakennettua pientä alle 60 m2 taloa 59 000 eurolla, eli alle käyttöarvon, mutta kun ei käynyt kaupaksi, niin lopulta se vaihtoi omistajaa 23 000 eurolla! Moni talo on samaan aikaan edelleen myymättä, kun hinnat eivät ole kohdallaan.
Kommentit (19)
Niin sinäkö olit tämä katkera jolle ei myyty taloa sinun haluamallasi hinnalla?
Mitä se sinulle kuuluu? Saavat yrittää myydä ihan millä hinnalla haluavat.
Kävin kouluni ja asun kaupungissa. He jäivät paikkakunnan kermaksi. Kermat on jo kuorittu, kun väki on vähentynyt ja heidän yritystoiminnalta mennyt pohja. Vanhemmat, jotka rakensivat talon 80-luvulla, olivat yrittäjiä ja heillä oli sen verran paljon vaikutusvaltaa kunnallispolitiikassa, että ei sukulaisille jäi jo silloin vähemmän mahdollisuuksia jatkaa elämää ko paikkakunnalla.
Tällaisia paikkoja kutsutaankin sisäänpäinlämpiäviksi kyliksi!
ap
Hohhoijaa. Ap ei osaa päästää irti sisäänpäinlämpiävästä lapsuudenkylästään ja lapsuudenystävästään, jolle oli lapsena kateellinen.
Vielä alle kaksi vuotta sitten uutisoitiin paljon siitä kuinka vanhat ja vaatimattomat kesämökit lahoaa paikoilleen kun kukaan ei halua niitä ostaa. Kuinkas lopulta kävikään...
Vetävän käteen jäi lyhin tikku! Ei olisi kannattanut suosia sukulaisia ja tappaa muiden elinmahdollisuuksia kylällä. Eivät saakaan enää omaa taloaan kaupaksi. Toivottavasti on säästöjä, eikä tässä ole elämäntyön lopputulos. Vanha myymätön omakotitalo paikkakunnalla, josta tahdotaan pois.
Ap. Koska kavereillasi on ihan sama tieto kaikesta kuin sinullakin, voit ihan luotttavaisin mielin olettaa, että he ovat tehneet valintansa täysin vapaaehtoisesti ja tietoisena sen seurauksista. Todennäköisesti heidän ei ole pakko myydä taloaan, eivätkä sen lämmityskulut ole heille ylivoimaiset. Sellaisessa tilanteessa heidän ei kannata eikä tarvitse myydä alemmalla hinnalla, vaikka sillä alemmalla hinnalla joku muu myisikin jotain ja joku ehkä ostaisi tämänkin talon. Kas kun: myydä ei ole pakko ollenkaan.
Hinta ei ole kohdallaan ennen kuin ostaja haluaa ostaa JA myyjä haluaa myydä sillä. Molempien osapuolten tyytyväisyyttä tarvitaan.
Myymättä jättämisestä tulee seruauksia - kuluja, velvollisuuksia - mutta ei rangaistuksia. mitään lakia, joka pakottaisi myymään talonsa, ei ole.
Tiedän ihmistyypin, mitä ap tarkoittaa. Meidän kylä ei sentään ole muuttotappiokunta, mutta jostain syystä samat kämpät on vuosia myynnissä. Jos siitä haluaa eroon, kannattaa se hinta laittaa niin, että varmasti menee kaupaksi. Meidän markkinoilla esim. 1990 rakennettu talo, ei mitään uusittu missään välissä ja hintaa 179 000. Tuo menisi tuolla hinnalla naapurikaupungissa, mutta kun täältä on sinne kaupunkiin 20 min ajomatka, niin kyllä se pitäisi hinnassa näkyä. Ja myyjä on kunnallispoliitikko, joka antoi vuosia kauppasummien näkyä kunnan papereissa kaikkien nähtävillä. Tiedämme, että hän maksoi ex-vaimonsa ulos pari vuotta sitten talon arvon ollessa 160 000. Aika kalliit jääkaappi-pakastimet, sillä muuta ei ole tuon arvion jälkeen uusittu.
Kuulostaa oudolta että joku käyttää noin paljon pohdintaa vanhan luokkakaverin vanhempien talon myymiseen liittyen? Mitä he ovat sinulle tehneet kun tunnut nauttivan heidän epäonnestaan?
Jopa paikkakunnalta kymmeniä vuosia sitten pois muuttaneet katsovat silloin tällöin etuoveen tai oikotielle ja näkevät talon myynnissä. Eikö jo nolota ja voisi tunnustaa tosiasiat, että ei mene kaupaksi? On ollut myynnissä niin kauan, että kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että eivät saa taloaan myytyä ja siitä ei kannata maksaa lähellekään pyyntihintaa. Hyvin harva tahtoo edes eläkkeellä ostaa ison ja vanhan omakotitalon paikkakunnalta, jossa on joskus asunut.
Minä muutin pois synnyinpaikkakunnalta 20 vuotta sitten, enkä ole kertaakaan katsonut sen seudun myytäviä asuntoja. Ap taitaa kaivata takaisin kotiseudulleen kun asuntoja katselee.
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin pois synnyinpaikkakunnalta 20 vuotta sitten, enkä ole kertaakaan katsonut sen seudun myytäviä asuntoja. Ap taitaa kaivata takaisin kotiseudulleen kun asuntoja katselee.
Katso huviksesi, niin saat perspektiiviä niihin valintoihin, joita olet muuton jälkeen tehnyt. Yllättääkö asuntojenhinnat?
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin sinäkö olit tämä katkera jolle ei myyty taloa sinun haluamallasi hinnalla?
Minä myös ihmettelen, mitä se ap.lle kuuluu.
Meillä on ihan samanlainen tilanne. Isäni oli hyvätuloinen ja rakensi turhan ison ja pramean talon 70-luvulla. Totta kai olivat ylpeitä talostaan, kun oli sen aikakauden tyylin mukaan kylän komein talo. Ainoa matala tiilitalo alueella, joissa ihmiset asui vielä vanhoissa rintamamiestaloissa.
Kohta meillä on sama ongelma. Miten ihmeessä päästään talosta eroon. Hyvin hoidettu, mutta muuttotappiopaikkakunnalla. Kyllä tässä on miettimistä ilman, että joku kateellinen naapuri siihen vielä ilkkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sinäkö olit tämä katkera jolle ei myyty taloa sinun haluamallasi hinnalla?
Minä myös ihmettelen, mitä se ap.lle kuuluu.
Meillä on ihan samanlainen tilanne. Isäni oli hyvätuloinen ja rakensi turhan ison ja pramean talon 70-luvulla. Totta kai olivat ylpeitä talostaan, kun oli sen aikakauden tyylin mukaan kylän komein talo. Ainoa matala tiilitalo alueella, joissa ihmiset asui vielä vanhoissa rintamamiestaloissa.
Kohta meillä on sama ongelma. Miten ihmeessä päästään talosta eroon. Hyvin hoidettu, mutta muuttotappiopaikkakunnalla. Kyllä tässä on miettimistä ilman, että joku kateellinen naapuri siihen vielä ilkkuu.
Hinta niin alas että sellaisen lainan lyhennys lisättynä talon ylläpitokuluilla ei ylitä alueen vallitsevaa vuokratasoa. Silloin alkaa kiinnostaa niitä jotka jostain syystä haluavat vielä pienellä paikkakunnalla asua.
Tällä taktiikalla on myyty jo kaksi perikunnan omakotitaloa. Ei niistä paljon jäänyt jaettavaa mutta eipä jäänyt vaivoiksi.
Itse en lähtenyt edes myymään vanhempieni kotitaloa vaan säilytän sen kesäpaikkana. Toki käyn siellä muutoinkin vuoden aikana kun lomia. Talo ei noin kallis kuin ap:n mainitsema mutta mielummin pidän omana lomapaikkana kuin käytännössä lahjoitan jollekulle tai vuokraan muutamaksi kuukaudeksi vuosittain, Kesäpaikaksi kun sitä on useampi vuosien aikana ollut valmis vuokraamaan eikä esimerkiksi Helsingistäkään liian kaukana ja somasti järven rannalla. Viime kesänä yllättäen kiitos koronan olisinkin saanut jo hyvän hinnan tasoon nähden mutta mieleni ei muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sinäkö olit tämä katkera jolle ei myyty taloa sinun haluamallasi hinnalla?
Minä myös ihmettelen, mitä se ap.lle kuuluu.
Meillä on ihan samanlainen tilanne. Isäni oli hyvätuloinen ja rakensi turhan ison ja pramean talon 70-luvulla. Totta kai olivat ylpeitä talostaan, kun oli sen aikakauden tyylin mukaan kylän komein talo. Ainoa matala tiilitalo alueella, joissa ihmiset asui vielä vanhoissa rintamamiestaloissa.
Kohta meillä on sama ongelma. Miten ihmeessä päästään talosta eroon. Hyvin hoidettu, mutta muuttotappiopaikkakunnalla. Kyllä tässä on miettimistä ilman, että joku kateellinen naapuri siihen vielä ilkkuu.
Hinta niin alas että sellaisen lainan lyhennys lisättynä talon ylläpitokuluilla ei ylitä alueen vallitsevaa vuokratasoa. Silloin alkaa kiinnostaa niitä jotka jostain syystä haluavat vielä pienellä paikkakunnalla asua.
Tällä taktiikalla on myyty jo kaksi perikunnan omakotitaloa. Ei niistä paljon jäänyt jaettavaa mutta eipä jäänyt vaivoiksi.
Näin olemme miettineet. Ärsyttää vain tuollaiset ap.n kaltaiset ihmiset. Totta sitä joku minunkin luokkakaveri 70-luvulta ilkkuu, että hähhää, kun tuon äiti kuolee, niin kusessa ovat talon ja ison tontin kanssa. Eipä se minun syyni ole, että isä halusi satsata taloon, kun oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa vetoisessa mörskässä ja sitten lähempänä viittäkymmentä innostui talon rakentamiseen ja halusi "parasta". Äiti vielä elossa niukin naukin, joten ajankohtainen on myynti kohta. Tärkeintä on, että saadaan perikunnan harteilta pois. Minun puolesta ottaisi vaikka joku ilmaiseksi. Kukaan meistä ei sillä talolla ja tontilla mitään tee
Huvittava tilanne tässä tapauksessa, mutta ei tavallisille ihmisille, joilla on edessä esim perikunnan omistaman talon myynti. Miten jotkut eivät ymmärrä, että eivät ole enää paikkakunnan merkkihenkilöitä ja heidän omaisuutensakaan ei ole enää arvossaan?
Auttamattomasti vanhentunut talo, jonka sijainti väärässä paikassa. Maksaisi aivan liikaa kunnostaa, kun myynti on vaikeaa.
Miksi täytyy päästä hienoista omakotitaloista eroon pilkkahinnoilla ja sitten muuttaa tänne pk-seudulle valittelemaan asuntopulasta?
Parempi olla myymättä.