Oon maailman huonoin äiti. En osaa tukea omaa teiniä.
En osaa auttaa. En osaa sanoa mitään. Oon huonoin äiti maailmassa. Nuorella on paha olla ja mä en osaa auttaa.
En tiedä mistä on kyse. En osannut kysyä. Tuntu kiusalliselta ja vaikealta olla siinä tilanteessa. Tiedän että en osaa kohdata vaikeita tunteita. Yritin kuitenkin. Otin pojan kädestä kiinni. Ei se sitä pois repäissyt. Mä päästin irti. Mulle tuli niin kova ahdistus siinä hetkessä. Lähdin pois. Poikakin lähti omaan huoneeseen kyyneleet valuen. Hirveä olo kun en osannut auttaa. Mitä mun pitäis tehdä? Oon ihan hukassa. Haluaisin olla äiti joka kuuntelee ja halaa mutta en pysty. Se tuntuu vaan niin vastenmieliseltä ja vaikealta. En ehkä kestä kohdata sitä tunnetta kun toisella on paha olla. Helpompi lähteä pois tilanteesta. Ihan hirveät omantunnontuskat tästä. En pysty olla itseni kanssa kun mun lapsella on paha olla mutta mä en osaa kysyä mikä on. Ei poikakaan yleensä itke joten joku on.
Mun lapset tarttis paremman äidin. Sellaisen joka osaa tukea. Mä en vaan pysty siihen.
Kommentit (50)
Oman lapsen pahan olon kohtaaminen on rankkaa kenelle tahansa. Älä siis syyllistä itseäsi. Jos se tuntuu mahdottomalta, kehota lastasi menemään kouluterveydenhoitajalle, koulukuraattorille tai koulupsykologille juttelemaan. Hän voi myös hakea apua netistä eSim mll:n nuortennetistä.
Pää pois perseestä. Sun lapsi tarvii sua nyt. Miten olet tähän asti lasten surut kohdannut? "Turpa kiinni ja huoneeseen siitä" ?
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen pahan olon kohtaaminen on rankkaa kenelle tahansa. Älä siis syyllistä itseäsi. Jos se tuntuu mahdottomalta, kehota lastasi menemään kouluterveydenhoitajalle, koulukuraattorille tai koulupsykologille juttelemaan. Hän voi myös hakea apua netistä eSim mll:n nuortennetistä.
Ymmärrän. Mutta kun en osaa/pysty kohtaamaan pojan surullista oloa. En pysty katsomaan kun oma nuori itkee. Vielä paskempi olo tulee kun tiedän että pitäisi pystyä. Lapsella on paha olo ja mä en osaa tehdä mitään. Tää surullinen mieliala tuli vasta tänään koulun jälkeen joten välttämättä ei vielä tarvi mitään terkkarin apua. Mutta sieltä sitä paremmin saa kun multa. Oon niin paska äiti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pää pois perseestä. Sun lapsi tarvii sua nyt. Miten olet tähän asti lasten surut kohdannut? "Turpa kiinni ja huoneeseen siitä" ?
Ei meillä kukaan oikein näytä tunteita. Valitettavasti. En siis oo noihin tilanteisiin joutunut. Paitsi kun lapset oli pieniä. Silloin se lapsen paha mieli oli helpompi kohdata. Ap
Ap, varaa aika perheneuvolaan. Mene sinne ensin yksin jos lapsen kanssa yhdessä meneminen tuntuu liian vaikealta. Kerro siellä tilanteesta ja tunteistasi vaikka ihan samalla tavalla kuin kerroit tänne.
Kuulostaa vahvasti siltä että myös sinä tarvitset apua!
Siis tänään tuo paha mieli purkautui? Voi olla ihan vaan väsymys ja ollut paska päivä ja sit pakka vaan levisi. Tai sitten jo pidempään ollut paha olla. Nyt meet lapsen luo. Ei tarvitse sanoa mitään. Tai voit sanoa niinkuin meillekin kerroit että haluat auttaa mutta et osaa. Pojalle tulee tunne että äiti välittää. Pelkäätkö kohdata omia tunteita? Pojan pahasta mielestä tulee sulle paha mieli joka tuntuu epämukavalta ja siksi on vain helpompi lähteä pois tilanteesta? Ymmärrän tää on helpompi sanoa kuin tehdä, mutta ajattele siinä tilanteessa että paha mieli on vaan tunne ja menee kyllä ohi. Jos nuorikin sen pystyy kokemaan niin pystyt sinäkin. Yritä luoda pojalle olo että tunteiden näyttäminen on enemmän kuin ok eikä sitä tarvitse hävetä. Tsemppiä.
Lähetä lapsellesi watsapp-viesti. Että haluaisit auttaa muttet osaa aloittaa. Viestitelkää jos se on alkuun helpomaa.
Olisko pojalla sydänsuruja?
Nyt on oikeasti hätä nuorella jos tuollaisessa perheessä itkee. Muista ap kukaan ei ole täydellinen. Kukaan ei osaa hoitaa noita tilanteita täydellisesti. Riittää kun olet läsnä ja autat hakemaan apua jos sellainen tunne on.
Ps. Ei millään pahalla. Teillä on "tunteettomuudesta" huolimatta varmasti hyvä olla lapsilla kun uskaltaa näyttää pahan olon. Olet varmasti parempi äiti mitä ajattelet ❤️
Ap. Miksi vongut. Sano pojalle, että et osaa auttaa, mutta osaat kuunnella. Menkää yhdessä vaikka pizzalle ja anna pojan puhua siellä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Siis tänään tuo paha mieli purkautui? Voi olla ihan vaan väsymys ja ollut paska päivä ja sit pakka vaan levisi. Tai sitten jo pidempään ollut paha olla. Nyt meet lapsen luo. Ei tarvitse sanoa mitään. Tai voit sanoa niinkuin meillekin kerroit että haluat auttaa mutta et osaa. Pojalle tulee tunne että äiti välittää. Pelkäätkö kohdata omia tunteita? Pojan pahasta mielestä tulee sulle paha mieli joka tuntuu epämukavalta ja siksi on vain helpompi lähteä pois tilanteesta? Ymmärrän tää on helpompi sanoa kuin tehdä, mutta ajattele siinä tilanteessa että paha mieli on vaan tunne ja menee kyllä ohi. Jos nuorikin sen pystyy kokemaan niin pystyt sinäkin. Yritä luoda pojalle olo että tunteiden näyttäminen on enemmän kuin ok eikä sitä tarvitse hävetä. Tsemppiä.
Joo tänään. Oli vaisu kun tuli syömään eikä maistunut ruoka ja sitten tuli vaan kyyneleet. En mä osannut tehdä mitään. Ja varmaan se on just tuota. Mä en osaa itkeä tai olla surullinen. Jos mulla on paha olo mä alan tekemään jotakin ihan muuta. Mutta siinä tilanteessa kun pidin poikaa kädestä ja katsoin poikaa päin ja näin ne kyyneleet pojan poskilla niin mulle tuli hirveä olo. En osaa edes selittää. Se olo on mussa edelleen. Ihan kun mun sisällä ois valtava paino. Olen niin huolissani pojasta. En ole pariin vuoteen nähnyt poikaa noin surkeana. Mulla on niin huono omatunto kun en osaa auttaa. Tälläkin hetkellä mun lapsella on paha olla mutta mä en pysty auttamaan. Tää on hirveä tunne... Ap
Sulla on kyllä iso ongelma. Oma lapsi itkee muttet pysty mitenkään lasta kohtaamaan. Nyt vaan pakotat itsesi halaamaan lasta ja kysymään, että mikä on. Aluksi tuntuu vaikealta, mutta kertojen myötä helpottuu. Sanotko koskaan rakastavasi lasta.
Et vain ole vielä keksinyt keinoa mutta halu auttaa ja hyvä yritys merkitsee paljon. Ehkä tässä vaiheessa tosiaan tarvitaan kolmas henkilö tai ulkopuolinen taho.
Huh kun mullekin tuli paha mieli teidän puolesta. Munkin neuvo on että sano lapselle että rakastat mutta et tiedä miten auttaa. Auta hakemaan apua ja ole läsnä. Älä yritä olla muuta kuin olet. Sinä riität.
En suosittele lisääntymään, jos vanhemmuus on vaikeaa..
Oletko nyt varma, että olet maailman huonoin äiti? Minun mielestäni otsikko on hieman dramaattinen.
Laita viesti tai mies asialle. Pojan on pakko saada huomata että hänestä välitetään ja häntä rakastetaan. Ja että välitätte. Nyt sysäät oman pahan mielen pelon taka-alalle ja tartut härkää sarvista. Nyt on joku hätänä.
Miten susta tuli noin tunnevammanen?
Voi ap parka. Sun ei tarvi sanoa mitään. Oot vaan läsnä. Menet pojan luo ja halaat. Nyt ei oo oikea aika sättiä itseä. Ensin nuoren olo paremmaksi. Olet riittävä äiti.