Lue keskustelun säännöt.
Oon maailman huonoin äiti. En osaa tukea omaa teiniä.
31.05.2021 |
En osaa auttaa. En osaa sanoa mitään. Oon huonoin äiti maailmassa. Nuorella on paha olla ja mä en osaa auttaa.
En tiedä mistä on kyse. En osannut kysyä. Tuntu kiusalliselta ja vaikealta olla siinä tilanteessa. Tiedän että en osaa kohdata vaikeita tunteita. Yritin kuitenkin. Otin pojan kädestä kiinni. Ei se sitä pois repäissyt. Mä päästin irti. Mulle tuli niin kova ahdistus siinä hetkessä. Lähdin pois. Poikakin lähti omaan huoneeseen kyyneleet valuen. Hirveä olo kun en osannut auttaa. Mitä mun pitäis tehdä? Oon ihan hukassa. Haluaisin olla äiti joka kuuntelee ja halaa mutta en pysty. Se tuntuu vaan niin vastenmieliseltä ja vaikealta. En ehkä kestä kohdata sitä tunnetta kun toisella on paha olla. Helpompi lähteä pois tilanteesta. Ihan hirveät omantunnontuskat tästä. En pysty olla itseni kanssa kun mun lapsella on paha olla mutta mä en osaa kysyä mikä on. Ei poikakaan yleensä itke joten joku on.
Mun lapset tarttis paremman äidin. Sellaisen joka osaa tukea. Mä en vaan pysty siihen.
Kommentit (50)
Voi olla koulunumeroihinkin liiittyvä juttu. Ope antanut nelosvarotuksen jostain aineesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kyllä iso ongelma. Oma lapsi itkee muttet pysty mitenkään lasta kohtaamaan. Nyt vaan pakotat itsesi halaamaan lasta ja kysymään, että mikä on. Aluksi tuntuu vaikealta, mutta kertojen myötä helpottuu. Sanotko koskaan rakastavasi lasta.
Niin mä tiedän. Mä en tiedä mikä mua pelottaa. Ehkä joku kontrollin menetys. Liian harvoin. Kun poika oli pieni niin sanoin joka ilta. Nyt siihenkin on tullut valtava kynnys. Olen kyllä pari kertaa sen viestillä kertonut kun ollaan oltu eri paikoissa. Kysynyt että onhan kaikki ok ja muistaahan että on rakas. Ääneen en ole sitä vuosiin sanonut. Valitettavasti. Ap
Tuokin riittää. Kunhan tarkoitat sitä.
Ensimmäinen rakkaus ja todennäköisesti tullut ryppy rakkauteen. Nuorena kaikki on niin ehdotonta, ja nämä ensirakkaudet, varsinkin päättyessään, ovat ihan maailman kaatavia juttuja. Valitettavasti teineillä voivat johtaa ihan kohtuuttomiinkin ratkaisuihin. Eli kannattaa oikeasti kysyä, mikä on. Mitään "äiti rakastaa" höpötyksiä ei kannata, olen itsekin tuollainen vähän pidättyväinen tunneilmaisussa, ja olisi nolottanut tuollaiset "olet rakas" jutut ihan sikana. Kysy vaan mikää mättää ,ja pystyykö auttamaan. Jos ei tänään kerro, kertoo ehkä sitten parin päivän päästä , tärkeätä on vain pitää kanavat auki ja sanoa vaikka, että kerro sitten kun jaksat. Ylimääräiset ja nolot höpinät pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä painoi?
Ei varmaan kuulu meille :)
Kyllä kuuluu kun aloitti jo.
Tiedän, että "äiti rakastaa" tyyppiset jutut on teineille tylsiä, mutta olen halunnut pitää sitä yllä kaikesta huolimatta. Yhdenlainen palaute tuli, kun jossain vaiheessa katsottiin jotain teinielokuvaa, jossa äiti sanoi samalla lailla, ja mä kommentoin nuorelle, että mä olen samanlainen hössö, mutta että tietäähän hän, että rakastan häntä yli kaiken. Niin hän hymyili pikkuisen partaansa ja sanoi, joo mä tiedän.
Niin musta on hienoa, että hän tietää, että vaikka hänen äitinsä on hössö ja hassu ja on omat puutteensa, mutta hänelle on ihan itsestään selvää, että äiti rakastaa häntä yli kaiken.
Ettei sitä pidä pelätä sanoa, vaikka se onkin noloa.
Imetys julkisesti oli noloa, synnytys se vasta noloa olikin. Nolous tulee tässä hommassa annettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä pakko myöntää että olet huono äiti jos et lastasi pysty lohduttamaan kun hänellä on paha olla! Ota pääsi pois perseestä ja hoida velvollisuutesi, sinä olet lapsesi tehnyt ja sinulla on velvollisuus olla tukena vaikeissa tilanteissa! Et sinä nyt tarvitse mitään päänsilittelyä vaan se lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme että edes uskalsi itkeä. Poikaparka.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuesta. Mä menen. Jännittää vaan niin pirusti. Mutta ootte oikeassa, en voi jättää poikaa yksin vaikka mua jännittää. Ap
Kävitkö?
Ei varmaan kuulu meille :)