Lue keskustelun säännöt.
Taidan suojella miestäni tuntemasta ikäviä tunteita!
20.08.2006 |
Kieltämällä itseltäni paljon kaikenlaisia asioita. Suhteen alkuaikoina hän oli mustasukkainen, osin syyttä, osin syystä (suutelin NAISEN kanssa). Sittenpä muutin muotoani, sulkeuduin, jotta mies ei joutuisi kohtaamaan tunteitaan.
Sanokaapa ystävät, mitenkä toimisin. Miestä en aio jättää, periaatteessa hyvä mies, mutta " jotain puuttuu" ja luulen kyseessä olevan juuri nämä ikävät tunteet, joita hän ei pääse käsittelemään. Ei mitään aikomuksia pettää häntä todellakaan.
Mutta jotain pitäisi tehdä. Pelkään elää omaa elämääni, suojelen miestä liikaa. Mutta en nyt oikein tiedä mitä tekisin asialle. Pelottaa itseänikin elämä. Entä jos hän huomaakin mustasukkaisuutensa taustalla olevan oma piilotettu pettämisenhalu?
En pääse vähään aikaan juttelemaan miehen kanssa aiheesta, koska hän ei ole kotona vähään aikaan. Toki sen teemme kun hän palajaa... sillä aikaa te arvon AV-mammat voisitte kertoa näkemyksiänne... ;-)
Kommentit (4)
mutta kun nyt näyttää siltä, että hän haluaa kuvitella minut joksikin Neitsyt Mariaksi, kun itse haluan nähdä itseni jonkin sortin huorana mieheni silmissä. Tässä on melkoinen ristiriita, vai olenko nyt ihan väärällä polulla, kun kuitenkin kyse fantasioista? Ei ole mitään aikomuksia alkaa näitä toteuttelemaan käytännössä, mutta kun tuntuu että mies ei oikein " näe" minua siten kuin itse itseni näen. Ja sitten hän kuitenkin " saa" fantasioida toisista naisista. Pöh. :-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selitä tyhmälle. Miksi naisen suuteleminen olisi vähemmän pettämistä kuin miehen? Tuosta " NAISEN kanssa" korostuksesta tulee vaan sellainen olo, että mielestäsi se on jotenkin hyväksyttävämpää kuin miehen kanssa pettäminen. Vai tulkitsinko väärin?
" Suhteen alkuaikoina hän oli mustasukkainen, osin syyttä, osin syystä (suutelin NAISEN kanssa)."
Syystä mustasukkainen: Suutelin naista.
Syyttä mustasukkainen: Puhuin menneisyydestäni, olin olemassa ennen häntäkin, tunsin erilaisia tunteita, ajattelin omalla päälläni, jne.
Sitten sulkeuduin, ja aloin suhteeseen silti hänen kanssaan, en tiedä miksi - kai jotenkin tarvitsin häntä.
Suhteemme on nyt avoimempi, väärinkäsityksiä on vähemmän. Kommunikaatio pelaa. Mutta seksuaalisuus. Siinä on edelleen jotain, mikä on pimeän peitossa.
Tämä koko ketju on ehkä hiukan sekavasti kirjoitettu, mut en jaksa nyt just välittää. Kysy jos joku kaivelee.
ap
http: //www. vauva-lehti. fi/keskustele/tm. asp?m=8120117&p=&mpage=1&tmode=1&smode=1&key=&language=
Siis jotenkin näyttää siltä, että mies ei hyväksy millään tasolla minun seksuaalisuuttani, koska ei halua edes kuvitella minua kenenkään toisen kanssa. Minä kuitenkin kiihotun ajatuksesta, että mies panee jotain muuta. Pettynyt olo. Vaikkakin nyt fantasioita, mutta silti. Märehdinkö suotta?