Oppimispäiväkirjat ja reflektointi, muita ketkä inhoaa kyseisiä tehtävänantoja?

Minä inhoan oppimispäiväkirjojen tekemistä ja lukemista. Olen joutunut tekemään niitä ihan liikaa.

Erikoisimman oppimispäiväkirjan ja jatkosuunnitelman tein puolitutulle kaverille. Hän oli järkyttynyt siitä, miten tarkasti olin kirjoittanut hänen ajatuksistaan, vaikken tuntenut häntä ja varsinkaan hänen alaansa ja opiskelukokemuksiaan oikeastaan ollenkaan. Selitys on sama kuin horoskoopeilla, vaihtoehtolääketieteellä ja monilla muilla huuhaaopeilla: kun pysyy tarpeeksi ympäripyöreänä ja lisää sekaan yleistyksiä yksityiskohtina, kukaan ei saa mistään otetta muttei pysty kritisoimaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne aivan huuhaata, mutta niistä selviytyy poimimalla kurssin syllabuksesta tai kulloisenkin tunnin teemasta muutaman avainsanan ja pohtimalla pitkällisesti, mitä ne itselle oppijana tarkoittavat.

Niinpä, helpoimpia tehtäviä.

Pelkkää shittiä...opiskeluajan voisi käyttää tärkeämpään, faktoihin. Muutaman kurssin olen aikoinaan opiskellut kasvatustiedettä ja niissä törmäsin reflektointiin. Ihan järjetöntä ajan hukkaa, potaskaa, skeidaa....huh, että nousi muistoista taas v-käyrä :-D 

Ihan hömppää.

Niissä ei opi mitään uutta. En tykkää tehtävänannosta "mitä olet mieltä?" Silloin pyöritän vaan oman pään juttuja eikä mun täydy opetella mitään uutta.

Mä en halua ajaa kouluun jossa pitää vaan pyöritellä omia mielipiteitä jotka tiedän entuudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää shittiä...opiskeluajan voisi käyttää tärkeämpään, faktoihin. Muutaman kurssin olen aikoinaan opiskellut kasvatustiedettä ja niissä törmäsin reflektointiin. Ihan järjetöntä ajan hukkaa, potaskaa, skeidaa....huh, että nousi muistoista taas v-käyrä :-D 

Nimenomaan! Tällaisilla höpönlöpö-tehtävillä opiskeluajat pidentyvät. 

Mä haluan oppia koulussa faktoja, uutta asiaa eikä itsestäänselvyyksiä. Mulla on muutakin tekemistä kuin kuunnella opea "no mitä sulle tulee mieleen sanasta sejase, mitä kokemuksia sinulla on, mitä olet mieltä."

Koulutusleikkaukset voisi kohdentaa opetuksen TIIVISTÄMISEEN. 1 vuosi opiskeluajasta pois.

Itse tykkäsin niistä. Olen huomannut, että reflektointitaitoja juuri tarvitaan sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusaloilla + tiimityössä.

Työn ydin sijaitsee vasta tunnetasolla. Sinne päästään dialogisuuden, (yhteis)reflektion ja luottamuksen kautta. Niitä seuraa ammattitaidon syveneminen ja työhyvinvointi. Sen sijaan mekaaniselle, pinnalliselle (ja uuvuttavalle) suorittajatasolle yltää vähemmälläkin vaivalla ja osaamisella.