Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Tuollaiset provosoivat kysymykset ärsyttää. Vai pitäisi oikein miettiä, että mikä se juuri nyt ärsyttää? Kannattaa ehkä keskittyä johonkin muuhun elämä etenee vääjäämättä omalla painollaan ei siinä sinulta mitään kysellä.

Oma mies ja tämän mököttäminen mitä ihmeellisimmistä asioista.

Että ihastukseni on naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä deittiäpissä komea kuva. On myös viesteissä kiva ja kohtelias. Paikalle lyllertää lihava insinööri, joka kuin ameeba. Tämä pettymys.

Tämä kyllä varmasti harmittaa kovasti.

Harmittaa, että olen vihdoinkin löytänyt lääkkeen, joka on itselleni toimiva lievään masennukseen. Se auttaa myös unettomuuteen, josta olen kärsinyt todella pitkään. Harmittava asia on siinä vain se, että se on vienyt kokonaan kyvyt ja halut seksiin. Enkä mitenkään viitsisi mennä lääkärille tämän takia, en haluaisi ruinata sinisiä pillereitä, enkä etenkään haluaisi lopettaa lääkitystäni. Nyt joudun pitämään vaimoani puutteessa.

Ehkä harmittaa ehkä ei.

Harmittaa hitosti etten lähtenyt landelle 2.7 tapahtumaan missä olisin voinut tavata nuoruuden rakastettuni, arvasin että hän oli ollut siellä.

Tyhmä minä.

Että kööpenhaminassa on ammuskeltu, asun tanskassa ja tunnen joitakin jotka on saattaneet olla siellä

Se, että on ollut koko päivän vähän vetämätön olo enkä ole innostunut oikein mistään. Lisäksi aloin miettiä, että pitäisiköhän tehdä jotain hampaille, vaikkapa hankkia uudet, mutta sekin maksaa.

Heräsin viime yönä joskus kolmelta ja rupesin FL Studio-ohjelmalla sitten tekemään musaa ja menin nukkumaan joskus viiden jälkeen aamulla. Herättyäni pari jaksoa Seinfeldiä katsoin ja Cittarissa kävin, yritän vielä tehdä reippaan kävelylenkin, jos se vähän piristäisi ja saisi vatsaa pienemmäksi. Ehkäpä sitten piristyn iltaa kohden.

Se ettei elämässäni tapahdu mitään merkittävää positiivista ilman että tekisin itse sen eteen merkittävästi töitä. En ole koskaan saanut mitää ns ilmaiseksi tai helpolla.

Siis niin että jotain ihanaa / positiivista vaan tulisi eteen kun tarjottimella.

Jään odottelemaan.

Harmittaa etten mennyt nuoruusvuosien paikkakunnalle kesätapahtumaan, olisihan minun pitänyt arvata että olet siellä.

Hitto kun olin ajattelematon, se olisi ollut täydellinen tilaisuus edistää sitä mihin pyrin.

Harmittaa: että lapseni katsoo lomallaan kaiket päivät kännykkää ja dvd:tä. Edes pikkuhommaa ei saa tekemään ilman vänkyröintiä. Mulla korvat soi siitä kun hänen mediansa äänet täyttää eetterin. Tarvitsisi kavereita ja olisi tarvinnut jo kauan, mutta tuntuu että niitä ei vaan ole tarpeeksi vielä.

Mutta tuntuipa kyllä ihanalta tuo aloituksen myötätuntoinen kysymys: Mikä sinua harmittaa?. Onkohan monikaan ollut tuolla tavalla empaattinen mulle elämäni aikana? Kiitos aloittajalle tästä <3

Lähdenpä tästä yrittämään ongelmani korjaamista

Täytyypä miettiä...

tai enpä mietikään, ettei ala harmittamaan.

Autistinen kaveri. Uskomaton töksäyttelijä, joka päästelee suustaan Mitä sattuu. Hänen kanssaan ei voi mennä mihinkään syömään kun "en tykkää tästä" ja "en tykkää tosta". Hämmästelee ja kummastelee ihan tavallisia maailman asioita ja ottaa KAIKEN kirjaimellisesti. Todella turhauttavaa.

Hieno ilma ja tässä mä vaan makaan ihan loppu. Krapulaa taitaa olla ja varvasta särkee. Outo toi varvasjuttu. Tarttisin lottovoiton että vois tehdä remppaa. Ja olkapään sais kans leikata pois, sekin taas vihottelee. Kohta pitää mennä saunaan eikä kyllä yhtään huvita. Huomenna on muuten varmana parempi päivä.

Harmittaa olla yksineläjä vailla omaa sielunkumppania, sitä jonka kanssa tuntee yhteenkuuluvansa.

Harmittaa että en ole ME, olen aina vaan MINÄ.

Kun katson tuolla ulkona kauniissa kesäsäässä vanhempia pariskuntia yhdessä ulkoilemassa saati sitten nuorempia vasta rakastuneita, erilaisten kesäaktiviteettien parissa häärääviä pareja, tunnen aina piston sydämessäni.

Miksi minulle ei ole suotu tuota olotilaa.

Näyttää siltä että Sanna pitää itseään ikuisena teinikoviksena. Oliko kassissa limuviinaa?

Arvostan kykyä pukeutua tilanteeseen sopivasti, mutta Sanna pukeutuu jo niin tilanteen mukaisesti, että se tuntuu persoonattomalta. Kuvitelkaa jos Sannalla olisi ollut tuo nahkarotsi ja farkkushortsit Pridekulkueessa ja se kaunis puuvillamekko Ruisrockissa! Olisi ollut ihan eri vaikutelma.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä että Sanna pitää itseään ikuisena teinikoviksena. Oliko kassissa limuviinaa?

Arvostan kykyä pukeutua tilanteeseen sopivasti, mutta Sanna pukeutuu jo niin tilanteen mukaisesti, että se tuntuu persoonattomalta. Kuvitelkaa jos Sannalla olisi ollut tuo nahkarotsi ja farkkushortsit Pridekulkueessa ja se kaunis puuvillamekko Ruisrockissa! Olisi ollut ihan eri vaikutelma.

Tämän ei pitänyt tulla sentään tähän ketjuun. En edes huomannut tulleeni tähän ketjuun.

Nyt ottaa raskaasti, kun on keskiviikkona syntymäpäiväni. En tosiaan haluaisi olla niiiiiin vanha. Lisäksi se vaivaa, kun puoliso ei ole oma-alotteisesti järjestänyt mitään. Täytyy kerjätä. Taidan heittäytyä marttyyriksi ja olla sängyssä koko päivän. Olkoot !!

Vierailija kirjoitti:

Olen putlerin trolli, eikä kukaan usko minun valheitani. En saa palkkaa, jos ei tule tykkäyksiä. Siksi olen päättänyt ryhtyä "peukkupojaksi" ja aion rekrytoida kavereitani baareista tykkäämään virheellisistä päivityksistäni. Silti harmittaa. 

Enpä nyt usku sinua.