Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Menopaussi ja kaikki sen jälkeinen paska.

Tämä ei ole mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Orpo ja purra, miten vastuuttomia ihmisiä voi olla.

No mielipiteensä kullakin, muuta totuushan on se rttä he ovat niitä vastuunkantajia nimenomaan joka siivoaa nyt niitä vastuuttomien kukkahattutytteleiden (edelliset hallitukset) tekemiä valtavia virheitä. Edelliset 15v meillä on kasvatettu velkarahalla julkinen talous niin suureksi ettei meillä ole tähän varaa, ollaan konkurssikypsiä korkojen noususta ja ukrainan sodasta kerrannaisvaikutuksineen johtuen. Se että he tekevät korjausliikkeitä mitä suomessa olisi pitänyt tehdä jo 10v sitten ei ole vastuuttomuutta.

Lomalla 2 pv plus viikonloppu eikä oikeestaan mitään järkevää tekemistä. Nytkin klo kohta 14 ja just sain oloasun päälle. Oon palstaillu vaan kylpytakissa ja päivitelly ku ei oo mitään seuraa. Mutta olen iloinen, että vältyin joutumasta yhteen evvvk työpaikan tilaisuuteen, varasin tietosesti lomapäivät tähän kohtaan kun ennen muita kuulin et tänään on xxx tilaisuus. Pomoni joka hyväksyi lomani ei tiennyt tästä päivästä mitään.

  Eilen kävin hierojalla jonka kans hetki tuli juteltua mutta ja kaupan kassaa tervehdin, muuten en jutellu kenenkään kanssa. Olen elänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna ja aina sama kaava; lomilla ja viikonloppuina yksinäisyys korostuu vaikka kuinka koitan täyttää päiväni tekemisillä ja menoilla. Voi kumpa vielä löytäisin joko kivoja yksineläviä ystäviä joilla olisi aikaa minulle ja vaikka joku jopa pyytäisi minua milloin minnekin tai sit löytyisi elämänkumppani jonka kanssa jakaisinnedes jollain tasolla elämää, olisi edes se oletusarvo että minulla on joku jossain jonka luo voin palata ja joka edes vähän kaipaa minua kun olemme erossa. En usko että minusta olisi mitään kotia leikkimään ja 365 pv/vuosi yhdessä asumaan, mutta sellanen "vakiystävätyyppinen +++" ratkaisu olisi loistava.

Harmittaa että otin äsken purkan suuhun ja nyt pitäisi nousta ylös ja sylkäistä se roskikseen. Ei jaksaisi nousta.

Ärsyttää mun uusi työkaveri joka oli joskus aikoinaan pomoni, muija on tyhmä ku saapas, en tajua yhtään miten hemmetillä se on päässy joskus ylempään positioon, ehkä vain papereiden perusteella. Ei se ainakaan osaamisellaan ja nokkelaälyisyydellään loista. Tosin se tehtävä ei oo kovinkaan kummonen sillon ollut ja rytinällä on alaspäin tippunukin. Ihan ymmärrettävistä syistä. Jos ei se opi, ni mä kyllä opetan sen pysymään roolissaan ja kommentoimaan vain ja ainoastaan omaan vastuuseen liittyviä asioita. Mun tontille ei oo asiaa, sieltä lentää 'niskapersotteella' hyvin livakasti.

Mulla on ikävä exääni, hirveä ikävä ja on tukahduttavaa katsoa sivusta edes harvakseltaan kun hän elää sitä elämää jonkun muun kanssa mitä meidän piti elää yhdessä. Erosta on vuosikymmeniä, mutta asumme nykyään samalla suunnalla ja satinnaisesti näen exääni ja onneksi kuitenkin tosi harvoin hänen muijaansa. Joka ikinen kerta vanhat muistot nousee pintaan ajatus siitä miksi minulle kävi näin. 

Pitäs lähtee salille edes hetkeksi jotta saisin vähän liikettä kroppaan mut kun ei vaan viitsi liikahtaakaan. 

Se kun iäkäs äitini ja miehensä eivät koskaan enää pyydä käymään saati pyydä apua mihinkään. Mikä hitto siinä on että omilta jo keski-ikäisiltä lapsilta on niin vaikea pyytää tyyliin mitään apua vaikka eteenkin äitini tietä että mulla on aikaa kun ei ole perhettä ja isoa huushollia hoidettavana ja olen sanonut usein että äkkiähän minä hurautan ajaa maalle jos viikonloppuna vaikka tarviitte jotain ja voisihan sitä sopia etukäteenkin mutta kun ei niin ei.  Sitten se puhuu pitkin kyliä että kun kukaan ei auta ja kukaan ei ehdi. No kyllä ehtii kun vaan pyytäis. 

Minua harmittaa tosi paljon jalan tulehdus, kävin taas haavahoitajalla ja hoito jatkuu. Onneksi on kivuton vaiva.

Harmittaa uuden työpaikan noita-akka.

Irvestelee ja mulkoilee, kommentoi joitain ilkeää kun kävelen ohi. Ei siis sano mulle vaan mun kuullen. Kaverina liikaa syönyt toimistotantta. 

Päätin etten katso eukkoa enää päinkään, keskityn omiin töihini.

Nyt on haukkunut minut kaikille,  äijät kävelee mun vierellä puhumassa lapsellisesta käytöksestä ja tuijottaa mua häijysti. 

Harmittaa kakkakäytös ja työpaikan lampaat.

Persut

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa että otin äsken purkan suuhun ja nyt pitäisi nousta ylös ja sylkäistä se roskikseen. Ei jaksaisi nousta.

Tämä varmasti harmittaa kovasti.

Mies hörppii ja ryystää niin että seinät tärisevät.

Vierailija kirjoitti:

Mies hörppii ja ryystää niin että seinät tärisevät.

Moro ja näkemiin?

Ärsyttävä palaveri pomon kanssa. Se on kyllä niin autuaasti pihalla asioista. 

Ostin Vintedistä tuotteen. Tarkemmin, kun sitten tutkin ilmoitusta, niin tajusin että tuote on hyvin todennäköisesti vääränlainen, ei sovi minun tarkoitukseeni. Myös myyjä oli saanut yllättäen paljon huonoja arvioita, mm. ei lähetä tuotteita tai tuotteet ovat huonokuntoisia. Minun pakettini oli kuitenkin jo lähettänyt saman tien. Saas nähdä, mitä sieltä tulee. Hutiostos ja ihan oma vika, kun en selvittänyt kunnolla ja katsonut kuvia tarkemmin. 

Töissä olisi vaikka mitä tehtävää, hirveä lista sekalaisia hommia, jotka pitäisi hoitaa, mutta kun To do -lista on niin tolkuttoman pitkä ja sekalainen, niin en saa tartuttua toimeen, vaan juon kahvia ja kulutan aikaani täällä.

Paino pudonnut liian paljpn.

Kavereita 0.

Se että menikään eilen salilla tunnin treenattuani kauppaan ja sorruin ostamaan Kouvolan tuoreita pehmeitä lakuja pussillisen. Pussi ei ole edes iso, söin siitä ehkä 3/4. En taaskaan muistanut että lakritsa illalla syötynä aiheuttaa nukahtamisvaikeutta ja katkonaista unta ihan samalla tavalla kuin jos syö tummaa suklaata tai ylipäätään paljon suklaata. Sekä sen että nuo lakut aiheuttaa hirvittävät ilmavaivat ja vatsanväänteitä. Ei ole eka kerta kun kipristelen vatsakivuissa ainakin alkuyön ja turpoan kuin rantapallon olisin nielassut. Vieläkin on vatsa sekaisin ja hirveät ilmavaivat. Miksi sitä ei voi muistaa siinä kohtaa kun se lakunhimo kaupassa hiukan nälkäsenä iskee. Hitto että ärsyttää myös se että kaikki kalorikulutus tunnin salilla meni ihan hukkaan kun vedin sit saman määrän tai jopa enemmän kaloreita sokerisista lakuista naamaan joista sain vielä kamalan olon fyysisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Paino pudonnut liian paljpn.

Wau. Mutta lohduttaudu sillä että täällä on 1000 kateellista jotka ei saa painoa putoamaan millään ilveellä vaikka yrittääkin. Kun katsonkin suklaalevyä, tulee 200g painoa lisää.

Taas ns sunnuntaiangsti kun ei ole mitään mielekästä tekemistä eikä juttukaveria koko viikonloppuna. Odotan jo ma aamua että.pääsen töihin.

Miksi ihmeessä tää sunnuntai on aina se päivä viikosta jolloin alkaa harmitukset ja mielipaha nousta pintaan, mietin taas tätä ikisinkkuuttani ja sitä että oonko oikeesti koko lopun elämääni yksin. Minua ei kukaan auta jos tarviisin apua, pitää selvitä yksin tai sitten en vaan tee niitä juttuja joihin tarviisin apua. Kukaan ei kuuntele saati lohduta jos joku elämässä mättää. Oikeat ystävät (muutama) ovat kaukana ja niistäkin on tullu lähinnä viestittelykavereita. Kaikilla muilla on kumppanit tai ainakin perhe, lapset lapsenlapset jne. En edes halua ajatella joulua, kurkkua kuristas jo nyt. Olen taas yksin kaikki pyhät. Ja ikävintä on se että vaikka kaikki tutut todennäköisesti tietää että olen yksineläjä ja osa heistä tietää että olen lähiseudulla yksin kaikki joulunpyhät niin kukaan ei tee elettäkään että kutsuisi vaikka joulupäivänä tai tapanina kylään tai pyytäisi ulkoilemaan vaikka olen joillekin vähän vihjaillut että jos ei oo tekemistä ni mennäänkö vaikka ulkoilemaan tms, ei kaikki käpertyvät vain omiin asioihinsa ja omaan tejemiseen. 

Voisitteko ihmiset ottaa huomioon muitakin kun vain itsenne, nähdä asioita toistenkin kantilta. Hävettää itse aina olla ruikuttamassa seuraa edes hetkeksi. Onneksi kuitenkinnolen tottunut yksinoloon, ei se maailmaani kaada ja olen selvinnyt liki koko aikuiselämäni yksin jouluista vaikkei se kivaa olekaan. Onneksi kuntosali sentään on auki pyhinäkin vaikkei sielläkään kukaan puhu mitään, hyvä jos tervehtii.