Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Mun henkilökohtaisen elämän projekti ei etene. Tein vuosia kestävän toimintasuunnitelman joka alkoi jo loppuvuodesta 2018. Olen kehittänyt erilaisia tilanteeseen sopivia toimintamalleja ja onnistunutkin joissakin ihmeen hyvin, muuta en pääse päämäärään.  Jos tavoite olisikin vain itsestä kiinni niin olisin sen jo hoitanu, mutta kun tämän strategisen linjauksen päämäärä on eräs toinen henkilö, niin olen juuttunut paikoilleni, lähelle, muutta kuitenkin haluttuun päämäärään nähden liian kauas, projekti ei etene.

Harmittaa mun tyhmä ja monesti ah niin ärsyttävä kollega joka hosuu ja puuttuu joka hiton asiaan. Menee asioissa edelle ja alkaa puuhaamaan asioita mistä ei olla saatu edes asiakkaan päätöskuittausta, puhuu omia mututuntumatietoja faktoina ja sekoilee asioissa ja sekoittaa käsitteitä. Sitten hän ärsyyntyy kun jää alakynteen ja huomaa että muutkin osaa ja on itseasiassa häntä paljon nokkelaälyisempiä. No, sanoisin hänelle että olet varmaan huomannut että sinua ei enää valita työryhmiin, sille lienee joku syy !

Influenssa jouluna. 😟

Vaihdevuodet on alkaneet ja menkat jäi pois 2 vuotta sitten. Muuten ei kummempia oireita. Mutta pari päivää sitten vuoto alkoi taas. Harmittaa ja vähän huolestuttaa. 

Vanheneminen harmittaa, olen 68-vuotias ja köpömmäksi vaan tulee vuosi vuodelta.

JOULU!!!!!

Jouluhössötys! Kunpa pian olisi 27.12. niin hermot lepäisivät. 

RAHA. STRESSI JA SE ET ÄITINI MARMATTI AAMULLA TAKISTANI

Taas yksi yksin vietettävä jouluaatto. En oikeasti just nyt muista koska olisin viettänyt jouluaaton jonkun muun (joidenkin muiden) kanssa. Joskus 10v sitten seurustelin mutta silloinkin olin aaton ja joulupäivän yksin koska mies oli tietysti omien vanhempiensa ja lastensa kanssa.  Sitä ennen taisi olla joku jouku että olin äitini ja hänen miehensä luona maalla joka oli mielestäni jotenkin säälittävyyden huipentuma että mulla ei oikeesti oo muuta elämää ja jouduin ajamaan puolisuomea sinne jotta on ees jotain muuta tekemistä ku olla yksin. Joskus oltiin sinkkuystäväni kanssa joulu Tallinnassa, se oli kivaa. Tuntui kun joulua ei olisi ollutkaan. 

Näinkö tämä elämä menee että vietän suurimmanosan elämäni joukuaatoista yksin? Aika kamala ajatus vaikken kyllä haluakaan sitä perinteistä puolisukua samassa tilassa hitonmoista hässäkkää ja meteliä, ähkyyn asti syömistä ym ym stressiä. Toivoisin vaan että edes joskus olisi oma rakas jonka kanssa tehtäisi yhdessä sitä mitä molemmat haluaa ja josta tulee hyvä mieli. 

Kullin puute vaikka mies löytyy.

En haluaisi harmitella vähän väliä jotain, mutta siitä huolimatta harmittaa muutamankin "ystäväksi" kutsumani ihmisen erikoinen toiminta. Sovitaan tapaaminen, hän itse ehdottaa näkemistä esim huomiselle, sitten hänestä ei kuulukaan mitään, kun kyselen myöhemmin päivästä perään,  hän on jo mennyt tekemään sitä aktiviteettia jota piti tehdä yhdessä. Aivan absurdia. Useasti on käynyt myös niin että molemmat heistä ehdottaa jotain mutta eivät itse tee sitten asian eteen yhtään mitään, odottavat ilmeisesti että minä alan organisoimaan kaikkea tai sitten vaan puhuvat lämpimikseen ja ehkä unohtavat mitä edes ovat sanoneet. Toinen näistä ko henkilöistä on ehdotellut erään asian kokeilua varmaan 4 tai 5 kesänä mutta aina sanon vaan että juu voin lähtee, ei muutakun katsot sopivan ajankohdan sulle, sopivan säätilan, ilmoita vaan aika ja paikka niin mennään, EI, hän ei saa tehtyä yhtään mitään. Miten jotkut on näin hemmetin aikaansaamattomia, miten ne pärjää työelämässä tai saa omassa elämässä asioita tehtyä kun ne ei saa tälläsia pikkujuttuja edes hoidettua. No, siinäpä se tuli juuri sanottua, tämän ko henkilön elämän kaarta katsoessa, se kyllä kertoo siitä että ei olekaan saanut juuri mitään aikaiseksi.

Usean kuukauden jälkeen menin sitten ja pureskelin kynteni ja kynsinauhat aivan järkyttävään kuntoon. Sormenpäitäkin sattuu. Näin ollut lapsesta asti ja nyt ikää on jo useampi vuosikymmen. Viimeinen vuosi on ollut hyvä, mutta jäin tietysti miettimään mitä alitajuista stressiä tai ahdistusta nyt on, kun näin kävi. Harmittaa vietävästi.

Pitää taas aloittaa alusta kasvattamaan kynnet ja olla laittamatta sormia suuhun. Kynneli ei auta. Kynsilakka auttaa paremmin. Olin viimeisen kuukauden ilman kynsilakkaa joten siinä ehkä yksi syy tälle typerälle tapahtumalle. 

Uusivuosi koitti, päätin et nyt loppuu taas herkuttelu ja mässäily, alkaa virkeä elämä, käynnsalilla, uimassa, ulkoilemassa ja laihdun. No nyt on vapaapäivästä menossa hyvää vauhtia iltapäivä enkä oo saanu mitään aikaseks, kirjottelen mammapalstalle viltin sisässä, en jaksais millään lähtee salille saati ulos ku on niin hiton kylmä. Ihan hirveetä. Miks mä oon näin laiska ja mukavuudenhalunen ja keksin aina 5 tekosyytä ettei tarvii tehdä mitään. 

Lisäks harmittaa et vanha tuttava jonka kanssa ollaan käyt edes parin kk välein tekemässä jotain yhdessä, esim syömässä tai kahvilla, ei ota enää mitään yhteyttä, laitoin vuodenvaihteen toivotukset, vastas mut ei edes kysyny yhtään mitään muuta, ei taida kiinnostaa. No toisaalta ei se ole minulle yllätys, olen aistinut sen jo kauan.  

Harmittaa nää loputtomat pyhät ja joutenolo = yksinäisyys. Sekä -17 pakkanen kun ei voi/halua lähteä edes kävelemään ku kasvot jäätyy. Onneks huomenna alkaa työt ja menen kyllä toimistolle että saan ees juteltua muiden kanssa,  tiistaina  taas vapaa ja sit onki pitkä aika normi viikkorytmi ennen ku on pääsiäinen.  Mulla lomaaki jäljellä vielä 2 viikon verran mut en halua pitää sitä jos ei oo mitään etelän tms reissua. Mitä hemmettiä mä tekisin täällä kotona yksin. 

Eräs typerä (ehkä jo ex) ystävä josta on tullut avoimen ilkeä. On harrastanut jo vuosia outoa, selvästikin jostain ihme alemmuudentunteesta ja kateellisuudesta kumpuavaa piikittelyä, naljailua, rivienväli tai jopa avointa kuittailua, toistuvaa itsensä vertaamista minuun ja samassa yhteydessä voimakkasti itseään vähätellen ja pienentäen (joka on käänteistä vit... ua.). Tästä huolimatta on kuitenkin ihan vapaehtoisesti seurassani ja kyllä hänelle pikkupalvelukset ja jeesi kelpaa vaikkei itse taatusti auta missään eikä tee vastapalveluksia. Ehkä on hyvä pitää nyt etäisyyttä.

Se etten ole yhdessä naisen kanssa ketä rakastan. Taitaa kyllä olla oma moka.

Yksinäisyys. ketään ei kiinnosta olenko edes elossa.

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri pääsemässä kevään tavoitepainooni ja olin innoissani. Yllättäen painoa on tullut kaksi kiloa lisää. Harmittaa.

Saatanan pösilö.

Harmittaa se etten se ollut minä joka voitti yli 70 miljoonaa Eurojackpotissa.

Tosin en edes pelannut sitä. Silti ottaa päähän, että miksi en pelannut.

Harmittaa kuinka uusavuton olen. Mulla on niin paljon elämistä rajoittavia tekijöitä.