Lue keskustelun säännöt.
Mikä harmittaa sinua juuri nyt?
Onko sinulla nyt joku asia joka sinua harmittaa juuri nyt.
Kommentit (2931)
Eniten harmittaa minä itse. Kaikki minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taistelin kerran kolme viikkoa, pidin kyllä taukojakin. Annoin sen sitten eteenpäin ja saaja teki sen neljässä tunnissa. Lähetti kuvan valmiista. Musta pröystäili vähän liikaa. Oli tottunut kasailija, mulla taas 50 vuotta väliä.
Tämä taisi olla vastaus palapelijuttuuni. Palanen kerrallaan ja ajankulun vuoksihan näitä kasaillaan... Olisit sinäkin onnistunut, et vaan uskonut itseesi :( Tsempillä seuraavan kimppuun!
Häkkänen ja räjähdetehdas
Tekisi mieli muuttaa pois täältä rakkaasta kotimaasta.
Ahdistaa Suomen tuhon tie, tässä ei käy hyvin. Viimeistään 30 luvulla olemme kus essa. Monta hallitusta peräjälkeen tyrkkää meitä syvemmälle suohon. Nykyhallitus sentään jotain yrtitää, mutta ei riitä. Rinne törkki meidät niin syvään kuiluun, että turha odottaa eläkerahoja kun sen aika on.
Olen maksanut extra tilausen,sain siitä vahvistuksen,mutta nevextrat eivät aukea minulle,olen tästä jo kirjoittanut kahdesti,alkaa meneen hermot tämän teidän systeemin kanssa.Korjatkaa tämä nyt välittömästi!! Mika Ropo ,mikaropo@icloud.com 0400624556
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin suonenvetoon, se teki kipeää enkä saanut enää unta
Harmittaa - suorastaan v*tuttaa, kun ylisläiset on löytäneet tänne tekemään ääliömäisiä aloituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelosteevee tyrkyttää seksiä ja murhaa, ällöttää ja pilaa elämänlaadun, sairasta touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa ikävät ihmiset. Monesti mietin missä olisin ilman pitkällistä kiusaamista ja kaikkea siihen liittyvää ikävyyttä. Olen saanut muilta niin paljon pahaa ja kokenut kaikkea ikävää. Toisaalta moni sanoo, ettei saa pistää minkään kokemukset syyksi sitä, ettei ole esim pärjännyt elämässään. Silti jos itsetunto on nolla ja jännität muiden kanssa toimimista sekä et luota enää kehenkään niin kyllähän se vaikuttaa elämään tavalla tai toisella. Tai odotat aina jotain pahaa tapahtuvan tai ainakin olet tottunut siihen. Kyllä se vie voimia.
En tavallaan koskaan pääse sellaiseen hetkeen, että olisin oikeasti rohkeasti oma itseni. En toisaalta esitä mitään, mutta kaikki jännitys ja epävarmuus pitää otteessaan. Olen tottunut häpeämään itseäni. Siksi välillä väsyn tähän kaikkeen. Suren sitä millainen voisin olla ja kaikkia menetettyjä hetkiä. Minulla oli eväät kasvaa ihmiseksi joka on ylpeä itsestään. Nyt, vaikka kuinka yritän niin en sitä ole. Etsin itsestäni vikaa ja samalla kaipaan muiden seuraa. En tahtoisi olla enää yksin. Olen sitä ollut hyvin nuoresta asti. En vaan kestä enää mitään ikävää kohtelua. Olen saanut tarpeeksi siitä. Sitten olen toisaalta aina yksin jos mitään ei muutu. Loppuun pyyntö, että ihmiset miettisivät sitä käytöstään. Se jättää jälkensä muiden elämään. Tämä, vaikka en itsekään koe olevani heikko. Olen kestänyt paljon. Silti olisin varmasti onnellisempi ja voisin paremmin nyt jos otettaisiin kokemastani puoletkin pois.
Olen pilannut tämän kauniin lämpimän ja aurinkoisen päivän sillä, että olen ollut vain sisällä sarjaa katsomassa ja mieli on musta. Olin jo eilen yksin pitkällä kävelylenkillä, eikä tänään todellakaan enää tehnyt mieli tehdä samaa. Mennä ulos ja pahoittaa mieli että taas joudun olemaan ja tekemään yksin. Jauhamaan samoja kävelyteitä, yrittää leikkiä iloista. Puoliso multa löytyy mutta oma työni keskittyy arkipäiviin toimistoaikoihin ja puolisolla iltoihin ja viikonloppuihin, joten tätä se sitten on. Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meen paskalle nyt.
Mikä siinä sitten harmittaa?
Se että eräs tuttuni pitää minua ns varaseurana. Hän on ihan kiva, mutta ns "varailee minua" jos ei muuta keksi tai tule jotain hänelle mieluisempaa tekemistä eteen. Asia ei minulle kuulu, mutta taitaa käyttää miesystäväänsäkin vain hyväkseen koska mielellä on tarjota sellainen elinympäristö ja aktiviteetteja josta tämä tyttuni pitää. Itse en olisi ikinä sellaisen miehen kanssa koka haukkuisi ja jopa ivallisesti arvosteleisi minua.
Tämä ystäväni ehdottelee minulle usein innoissaan jotain menoja ja lähdetäänkö sinne tai tänne tai kun minä ehdotan, niin hän on todella kiinnostunut, joo, ilman muuta, mennään vaan. Sitten mitään ei kuitenkan tapahdu hänen toimestaan, juuri koskaan ei tee aloitetta, ja kun minä ehdotan niin jostain syystä hänelle ei sitten ikinä käy kuin tunnin ulkoilu joskus harvoin, jolloin puhuu pääasiasa omista asioistaan. Jos hän joskus ehdottaa ulkoilua, niin tiedän jo etukäteen että jänellä on joku merkityävä asia jota haluaa ruotia kanssani. Hän ei koskan kysy minun kuulumisia, kuuntelee kyllä jos kerron, mutta jutut pyörii 90% hänen asioissaan.
Pidän rehellisistä aidoista ihmisistä joiden sanaan voi luottaa.
Väsymys ja järjettömän kova kurkkukipu. Pakko lähteä silti töihin.
Ainokaisella lapsella viimeiset kevätjuhlat tänään, mutta ei päästä sinne koska lapsi on kuumeessa. Harmittaa kyllä todella paljon.
Omalla kohdalla hiipivä alkoholismi.
Ahdistaa yksinäisyys. Välillä mietin, että toivottavasti kukaan, esim koiratuttu, ei tajua, että oon aina vain koiran kanssa. Olen yrittänyt saada miesystävää deittiapeista tuloksetta. Viimeisin juttukaveri lopetti puhumasta kun "joo, en oo vaan tottunut, että mulle jutellaan näin paljon." (Vähän ylipainoinen ja yksinäinen mies, silti ei kelvannut.) Kaverit on jääneet, kaikilla ollut joku alko-ongelma tai "joo mullon nyt kiireitä, palataan!" ...vaikkei sitten palatakaan. Mielestäni se ei ole odottavan vastuulla ottaa yhteyttä, jos noin on sanottu. Muttajoo, yksinäisyys ja se tosiaan välillä ahdistaa, kuten nyt tänään pääsi käymään. Kamalinta tässä on se, että olen nätti ja kiva, mutta seuraa ei silti löydy.