Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö omaa aviomiestä oikeasti rakastaa?
28.05.2021 |
Olen jotenkin ihan herännyt todellisuuteen kahden lapsen ja kymmenen vuoden jälkeen. En tiedä mitä tunnen, halua lähinnä olla yksin. Jotenkin tuli outo olo siitä, pitääkö avioliiton tässä vaiheessa olla tällasta etten oikeastaan tunne mitään miestäni kohtaan, ärtymystä ja toivon että hän on mahdollisimman paljon jossain muualla. Sujuva arki riittää, riitaa en kaipaa. En osaa kuvitella että tämä voisi olla enää rakkautta. Onko tämä todella normaalia tässä kohtaa avioliittoa vai onko tämä liitto nyt tässä?
Kommentit (49)
No kestät vielä toiset 10 ja eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samat tunteet kuin sulla ap. Avioliittoa takana 15v.
Kyllä pitää kun on luvannut.Kunnes kuolema erottaa.
Reilu valtaosa kaikista suhteistaa kulahtaa ajan saatossa.
Kovasti helpottaa yhdessäoloa, jos rakastaa puolisoaan. Itse olen ollut naimisissa kohta 30 vuotta. Tähän aikaan on mahtunut monenlaisia tunteita, vaikka avioliittomme on ihan hyvä ollutkin. Rakastaminen on jotain sellaista, joka aika ajoin on ihan arkista olemista, mutta esim. toisen menettämisen ajatus tai uhka paljastaa rakkauden syvyyden.
Onko teillä yhteisiä harrastuksia tai tekemistä? Onko elämänne pelkkää arjen pyörittämistä? Toki korona-aikana mahdollisuudet ovat aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastaminen ja rakastuminen ovat kaksi eri juttua. Rakastaminen avioliitossa on minusta sitä, että hyväksyy sen toisen, kohtelee hyvin, pitää vähän huolta. Romantiikka, se rakastunut olo, on asian toinen puoli, sitäkin voi kehittää tai teeskennellä. Romantiikkaa tarvitaan seksiin, jos se kuuluu liittoon. Minun kokemus yhden 12 v kestäneen liiton jälkeen on, että umpitylsäähän se arki oli. On se sitä välillä nytkin sinkkuna. En silti haluais ainakaan siihen liittoon takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä haluat olla lähinnä yksin, jätä ne kaksi lasta miehellesi ja eroa. Aika monen avioliiton ongelmaksi voi tulla se että nainen haluaa olla vain äiti ja unohtaa sen vaimona olemisen.
Me ollaan myös kymmenen vuotta oltu yhdessä ja kyllä vielä rakastan miestäni, kovastikkin. Toki rakkaus on jollain lailla muuttanut muotoaan. Tiedätkö mitä mies tuntee? Luuleeko että kaikki on ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista silti antaa miehelle säännöllisesti, jos haluat jatkaa kimpassa. Muuten se lähtee.
Tavallista naisille kyllästyä pitkässä liitossa. Toiset jatkaa silti, toiset eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan että rakastan. Elämä ja olosuhteet on aika karseet. Mies tekee töitä 60-100 tuntia viikossa. Viikon kesäloma aikaisemmin. Paljon työmatkoja. Miehellä omia harrastuksia ja menoja. Bilettää työkavereiden kanssa. Viinaa ja naisia. Joskus oli kausia että kävi kotona vaan kääntymässä ja paidat pesettämässä. Minä ja lapset välillä ihmetellään iskän toilailuja ja elämää.
Kyllä, mutta ei rakkautta aina mitata tunteiden voimakkuudella. Aviorakkaus ilmenee sitoutumisena, uskollisuutena ja armollisuutena.
Yhdessä kasvaminen ja siinä hioutuminen on tärkeä osa aviorakkautta.
Kuulemma monilla aviopareilla on aikoja, jolloin ei ole mitään palavia tunteita puolisoa kohtaan, mutta sitten taas tulee aikoja ja hetkiä, jolloin niitä on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaa, rakasta, inhoa, myrkytä, itsehän sen kanssa valitsit olla. Oma vika, vaik' mies on sika.
Prlöö...
Mulla on tämän pitkän avioliiton aikana ollut useitakin sellaisia kausia, jolloin minulla ei ole mitään tunteita miestäni kohtaan. Kun hän on ollut työmatkalla, olen ollut helpottunut, kun hän on pidempään poissa. Sitten on taas tullut kausia, jolloin rakkaus roihuaa, ja on ihanaa olla yhdessä. Tällä hetkellä takana on muutaman vuoden jakso, jolloin tunnepuolella on ollut hiljaisempaa, mutta viime kuukausina lämpimät tunteet puolisoa kohtaan ovat alkaneet taas heräilemään.
24 vuotta olemme olleet yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Reilu valtaosa kaikista suhteistaa kulahtaa ajan saatossa.
Tuossa on varmaaan jotain todenperää. Itsellä on juuri se että ajan kanssa tykästyn toiseen lisää. Kahdesti on naiset saaneet houkuteltua ihan vihityksi asti. Molemmilla kerroilla halusivat erota. Samoista syistä kumpikin halusi erota. Ne olivat löytäneet uuden miehen.
Kyllä mä mietin mikä mussa on vikana? Sitten olin 9-10 vuotta suhteessa niin että kumpikin asuu omassa asunnossaan. Siitä suhteesta lähdin minä kun yrityksistä huolimatta seksiä ei oikeastaan ollut. Ja ennenkuin kukaan ehtii kitistä niin meillä alkoi sovitusti pelkkänä seksisuhteena. No joo kun senkin sain pieleen niin onhan minussa vikaa.
Nyt sitä luulisi että olen jo viisastunut. Kissan piip. Mitä nyt on karkausyöstä aikaa? Vuosi jotain kuukausia. Keräsin jostain mistä lie ulottuvuudesta rohkeutta. Ehdotin että jos nähtäisi? Tziisus sentään antoi puh numeronsakkin. Mun pitäs varmaan varoittaa että älä turhaan juokse karkuun kun sulla on auto.
Ihmettelen miehiä, jotka ovat vielä niin naiiveja, että kuvittelevat naisen kykenevän pitkäaikaiseen rakkauteen. Tai rakkauteen ylipäätään.
Ei sitä rakastaa tarvitse.