Mulla on niin onneton olo jotenkin

ja jatkan, että meillä on omat menomme, mä nyt en missään pitkiä aikoja rieku, kun vielä imetän, mutta käyn harrastuksessani ja joskus kahvilla. Ja mieskin kyllä harrastaa minkä töiltään ehtii. Ja yhdessä hoidetaan koti, mutta parisuhdetta ei mitenkään. Ehkä just siitä tulee niin surulliseksi, kun tuntuu, ettei mies edes välitä hoitaa meidän suhdetta, vaikka mä yritän sillä pienellä joustovaralla mitä meillä ilman lapsenhoitajia on.

ap

meillä 10kk vauva. Mies käy ulkona usein kaverinsa kanssa, mun kanssa seksi kelpaa mutta halauksia ja pusuja ei tule muuta kun sängyssä seksin merkeissä. Ei ole edes sanonut rakastavansa paitsi sitten kun mä sanon ensin.

Yhteistä aikaa meillä olisi, saatais lapsikin hoitoon mutta kun en mä saa muuta kun seksiä.

meillekkin tulee hetkiä että en tunne mitään ja olen miehelle sanonut että haluan hellyyttä ja hyvänä pitoa muutta ei!! toivon että tilanne muuttuu ja saisin hellyyttä!! lapsemme on siis7kk!!!

oletko sanonu miehelle mitä haluaisit7toivoisit??

ja suoraan ehdotellu et voitasko välillä vaan silitellä ja olla lähekkäin mutta ei, ehkä kolme sekunttia jaksaa silittää ja sit alkaa " muka" väsyttää.



T.8

tänään, mutta hän toteaa, että koko ajanhan me ollaan täällä yhdessä. Yritä siinä sitten selittää, että en tunne mitään yhteyttä. Itse asiassa se on hyvä esimerkki siitä, ettei yhteyttä ole. Möllötetään vain television äärellä ja ollaan joo yhdessä.

ap

Kokeile käyttäytyä esim. kaksi viikkoa rakastavasti. Ole hänelle kiva: tee hyvää ruokaa, hiero hartioita, hymyile, sano jotain mukavaa. Siis sillä lailla, että se ei mene mitenkään yli ja lällyilyksi. Älä luovuta heti, jos et saa vastakaikua.



Meillä oli samankaltaista muutama vuosi sitten, ja sain kaverilta tuon neuvon. Ja se tepsi. Nykyäänkin teen noin, kun jokin alkaa " ahistaa" . Rakkaus poikii vastarakkautta.

oon kokeillu tommostakin miheen..

joillakin se voi tepsiä..

t:9

lapsi hoitoon ja menette yhdessä johonkin oikein pitkän kaavan mukaan. tekee hyvää ja puhdistaa ilmaa

ja itselläsikään ei varmaan niin helppoa.



Elä luovuta, eläkä yritä liikaa piristää, kyllä se mies sieltä sitten takaisin tulee (kuvaannollisesti). Varmaan hänelläkin ajatukset sekaisin kun elämä muuttunut totaalisesta lapsen kanssa.

miestäkään ei varmaan sit ahdista kun huomaa ettei se elämä lapseen ihan kokonaan lopu. Ja ettei vaimo muutu pelkäksi äidiksi 24h vuorokaudessa.

luulen että tekisi hyvää viettää aikaa kahdestaan, viimeksi käytiin kahdestaan elokuvissa toukokuussa. Sen jälkeen vauvalle on tullut vierastusta ja en ole raaskinut jättää. Eikä meillä oikein ole ketään muuta hoitajaa kuin mun äiti, joka ei halua hoitaa kuin tunnin pari kerrallaan... mutta pitänee kokeilla taas, onhan tässä jo aikaa kulunut. kiitos lohdutuksesta.